Vieraita varten

Meille on tulossa kahdet vieraat nyt toukokuun aikana. Olen tehnyt pieniä esivalmisteluja vieraiden varalle. Olen tehnyt kummallekin porukalle aikataulut. Ensimmäiset ovat olleet vieraanamme aikaisemminkin, joten ohjelma on hiukan rauhallisempi ja vierailun aikana aiomme karata myös Shanghaista luonnon helmaan. Sen sijaan toiset vierailijat ovat vieraanamme ensikertaa, joten ohjelma tulee olemaan tiukka. Terveisiä vaan perhe R, täällä ei lepäillä.

 

 

Koska aikataulu on tiukka, on askelkuviot suunniteltava tarkasti. Niinpä olen koekävellyt pari reittiä, jotka ovat suunnitelmissamme. Ja toki oli pakko koeajaa matkan varrelle osuva jäätelöbaari, jos on vaikka helle...

Nooh myönnettäköön, että tämä Häagen Dazs oli kyllä minulle entuudestaan ihan tuttu paikka...

mutta aika ajoin on hyvä tehdä laadunvalvontaa, eikö!

 

Kyselemieni suositusten ja kokemuksen perusteella olemme varanneet joukon ravintoloita valmiiksi.

 

Tänään lähdin Super Brand Malliin tekemään pieniä ostoksia.

En ollut ennen kiinnittänyt huomiota tähän orgaanista kosmetiikkaa myyvään Innisfree -liikkeeseen.

Kyseessä olikin mukava, ehkä hiukan Bodyshop-tyyppinen liike,

josta löytyisi vaikkapa lahjaksi mukavia pieniä tuotteita. Jotain lähti vieraidemme varallekin.

Ostoksia kävin tekemässä myös Mujissa, Holassa ja Watson'silla,

mutta niistä sitten tarkemmin myöhemmin.

 

Kuten ehkä arvata saattaa, meistä on valtavan mukava saada vieraita,

joita käy meillä selvästi liian vähän.

Niin että sukulaiset ja ystävät, tervetuloa vaan kyläilemään!

Lonely ladies

Lasten koulu järjesti eilen Art Auction -tapahtuman eli taidehuutokaupan, jonka tuotosta puolet menee hyväntekeväisyyteen ja puolet koulun lasten hyväksi. Tilaisuus on yksi lukuvuoden kohokohdista ja sitä on valmisteltu pitkään. Jokainen luokka-aste tekee huutokauppaan yhden esineen. A:n luokan työstä kerroinkin täällä.

 

Minä lähdin huutokauppaan yksin S:n jäädessä lastenvahdiksi. Meillä oli koottuna kolmen naisen Lonely Ladies ryhmä A:n luokan äideistä; meillä kenelläkään ei ollut miehiä mukana. Niinpä vietin iltaani irlantilaisen ja japanilaisen äidin kanssa. Lisäksi joukkoomme liittyi vielä yksi filipini-äiti, jolla tosin oli mies mukana. Lonely ladyilla vaan näytti olevan niin kivaa, että hän halusi liittyä joukkoomme... emmekä ole niin tarkkoja jäsenyyden kriteereistä...

 

Tapahtuma oli Adults Only, mutta orkesteriin oli sentään hyväksytty yläkoulun nuoria viihdyttämään. Alkuun oli tarjolla cocktailpaloja ja kuohuviiniä, sen jälkeen illallinen ja runsain mitoin viiniä. Sinänsä hauska, että vanhemmat ja opettajat yhdessä viettävät varsin riehakkaan juhlan, jossa viini virtaa. Ei taitaisi Suomessa kaupunki katsoa hyvällä moista...

 

Live Auction -osuudessa huutokaupattiin lasten taideteokset. Lisäksi oli ns. Silent Auction, jossa oli valtava määrä lahjoitettuja tuotteita ja palveluja tarjolla. Jokaiselle huutokauppaan osallistuneelle jaettiin omalla nimellä ja koodilla varusteltuja tarroja, joita sitten liimattiin sen tuotteen edessä olevaan lappuun, jonka halusi huutaa. Korotussummat oli kirjattu lapuille valmiiksi.

Täytyy sanoa, että Silent Auction -tarjonta oli todella hyvää. Itse huusin kahta tuotetta: ihanaa korusettiä, jonka lisäksi pakettiin kuului viiniä ja hemmotteluhoitoja. Toinen oli luxusloma Sanyalla. Kumpaakan en lopulta saanut, huutoni huudettiin monin verroin yli...

 

Live Auction oli meidän pöydässämme riehakas tapahtuma. Seurueeseemme kuulunut pariskunta huusi raivokkaasti pienten lasten taiteilemaa taulua ja hinta nousi yli 4000 RMB:ään (yli 500 €), mutta he saivat lopulta haluamansa teoksen meidän kannustaessamme villinä vieressä.

 

Korkein hinta lasten taideteoksista oli yli 23 000 RMB eli yli 2800 €. Tässä juhlassa ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Tietysti monelle tärkeä motiivi oli oman lapsen tekeleen ostamisen lisäksi se, että tuotosta puolet menee hyväntekeväisyyteen. Varsinkin amerikkalaisessa kulttuurissa hyväntekeväisyys on tärkeä osa arkea.

 

Minä huusin tyttäreni luokan tekemiä peilejä, mutta luovutin jo varhaisessa vaiheessa tyytyväisenä siitä, että nekin menivät kaupaksi hyvään hintaan ilman, että minun tarvitsi ostaa.

 

Huutokaupan jälkeen hilpeä joukko siirtyi tanssilattialla ja naispainotteisesta joukostamme huolimatta sain pyörähdellä enemmän kuin pitkään aikaan... Korkokengissä muhi rakkulat varpaisiin, mutta emme antaneet moisen häiritä. Moni viskasi kengät sivuun.

 

Meillä oli todella hauskat juhlat mukavassa porukassa... ja joillain taisi meno olla suorastaan villiä, kuten arvata saattaa näistä vessan oven alta pilkottavista punatuista kynsistä...

 

 

Ja kuinka kiva oli, kun illan päätyttyä tuttu, turvallinen kuski odotti auton kanssa koulun porteilla ja kotimatka sujui helposti ilman taksijonoa.

Assembly

Lapsilla on ollut koulussa tämän viikon Earth Week, jonka aikana on keskitytty opiskelemaan luonnonsuojeluun ja ympäristöteemoihin liittyviä asioita. Minäkin jouduin osallistumaan viikkoon lupaamalla lyhentää suihkussaoloaikaani. Vanhempaintoimikunta puolestaan sponsoroi koululle  kompostin, jonka käyttöä lapset ovat opiskelleet. Earth Week huipentui tänään järjestettyyn Assemblyyn.

 

 

Assemblyja järjestetään useampi vuoden aikana ja kullakin on oma teemansa. Nämä ovat tuttuja monissa kansainvälisissä kouluissa. SCIS:ssä yksi luokka-aste aina isännöi tapahtuman ja osa luokka-asteista esittää oppimiaan asioita. Tänään saivat kaikki luokka-asteet esittää oppimiaan taitoja ympäristötietouden alalla ja assembly olikin normaalia pidempi.

 

Tällä assembly-kerralla sain olla erityisen ylpeä lapsistani. A kertoi mikrofoniin koko koululle virheettömällä englannilla, selkeällä kuuluvalla äänellä, miten hän aikoo tehdä maailmasta kauniimman paikan. Vaikka äitinä olen toki hiukan jäävi, mutta A:n puhe oli selkeämpi kuin monen natiivin.

Assemblyssa jaetaan aina myös kunniakirjoja osalle oppilaista.

 

Tänään J sai kunniakirjan. Opettajan perustelu J:n ja kahden hänen luokkatoverinsa palkitsemiseen oli valtava edistys, jota nämä lapset ovat osoittaneet koko kouluvuoden aikana.

 

Nämä olivat minun kaksi huippuhetkeäni tänään.

Virallisesti assemblyn huipennus oli muotinäytös luomuksista, jotka oli tehty kierrätysmateriaalista.

 

Kaikki muotinäytöksen vaatteet olivat lastensa itse tekemiä.

Koko muotinäytöksen oli luotsannut koulun taideopettaja,

joka on koulun ainoa suomalainen opettaja.

 

Muotinäytös päättyi asianmukaisesti kimallesateeseen.

 

Assemblyn päätyttyä odottelimme vielä hetken F:n kanssa koulun pihalla koululaisten kotiinpääsyä.

Kuten asusta ehkä näkyy, tänään nautimme aurinkoisesta hellesäästä.

 

Kaikenkaikkiaan hyvä aloitus viikonlopulle!

Book Fair

Lasten koululla järjestetään aika ajoin Book Fair eli kirjamarkkinat, joilla myydään edullisesti englanninkielisiä lastenkirjoja. Tänään oli kolmipäiväisten markkinoiden viimeinen päivä, joten lähdin koululle tekemään lasten toivomia kirjaostoksia.

 

Koulun edustalle saapuessamme oli vastapäätä käynnissä iso poliisioperaatio. Parisenkymmentä poliisiautoa ja iso joukko poliiseja. Yhtä hirmuista kriminaalia raahattiin käsiraudoissa poliisiautoon. Ajattelin, että nyt on otettu kiinni suuren luokan terroristi-murhaaja, sen verran suureelliselta operaatio vaikutti. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli isku laittomien katukaupustelijoiden kiinniottamiseksi. Tulipahan vaan mieleen, että ottaisivatpa samalla innolla kiinni liikennesäännöistä piittaamattomat kuskit, niin olisi ollut tuolle poliisijoukolle jotain tekemistäkin. Nämä piittaamattomat kuskit ovat oikeasti tälle yhteiskunnalle vaarallisia, eivät henkensä pitimiksi kärrykauppaa pitävät miekkoset.

 

Kun näytösluonteinen poliisi-isku (josta en kehdannut ottaa yhtään kuvaa iloksenne) alkoi olla ohi, pääsimme kurvaamaan koulun pihalle ja minä pääsin tekemään kirjaostoksia.

Kirjoja on kaikille ikätasoille ja lukutasoille.

Varsinkin nämä tietokirjat kohtuullisen lyhyine tekstipätkineen sopivat hyvin meidän lapsillemme,

joiden äidinkieli ei ole englanti.

 

Mukaan tarttuikin avaruustietokirja sekä tietokirja eäimistä.

A halusi myös keijutarinoita,

joita olen aikaisemmillakin kerroilla ostanut.

 

 

Tällä viikolla alkoi myös viimeisen lukuvuosineljänneksen ASA, After School Activity.

A aloitti tiistaina tennistunnit.

 

J puolestaan olisi halunnut mennä Mad Scientist -kurssille, mutta se ehti täyttyä ennen kuin sain ilmoittautumisen tehtyä. Niinpä J aloitti tänään kakkosvaihtoehdon eli Robottikurssin.

 

Kurssi on kalliihko, mutta kuvia räpsiessäni havaitsin miksi. Lapsia ohjasi useampi ohjaaja ja kullekin työparille oli omat Ipadit ja  Lego Mindstorm-tarvikkeet käytössä.

Koulun oman henkilökunnan järjestämät kurssit ovat yleensä ilmaisia,

mutta nämä ulkopuolisten tahojen järjestämät kurssit maksavat n. 500 - 850 RMB/kurssi.

Kurssitarjonta on monipuolista ja mielenkiintoista. Kunpa minunkin kouluaikana olisi ollut tällaisia!

Onneksi oli hyvää seuraa

Meillä oli tänään treffit Maritan kanssa. Tarkoituksena oli mennä kokeilemaan Cool Docksiin joku meille entuudestaan tuntematon ravintola. Niinpä hyppäsimme lauttaan ja seilasimme joen tuolle puolen...

 

...me ja joukko mopoja, kuten tällä lauttalinjalla aina on...

 

Pyörimme hetken Cool Docksin alueella sopivaa kohdetta etsien. Kiinalaista ei kumpikaan halunnut ja intialainen hylättiin sen takia, että olen siellä käynyt niin monta kertaa. Italialaistyyppinen houkuttaa aina, mutta nyt ajattelimme rikkoa kaavoja kahden italialaisravintolalounaan jälkeen. Siis päädyimme lounastamaan rohkeasti... sushia...

Ravintolaksi valikoitui Korean and Japanese Restaurant.

Alkuun pöytään kannettiin kaikenlaisia kulhosia... hmm... no jotain ruokaa...

Maistelimme kiltisti kaikkea, paitsi sitä yhtä isoa könttiä, johon puikot eikä edes lusikka tehonnut.

 

Sitten tuli alkupalaksi (!) tilaamamme sushi-annos.

Se oli ihan ok, mutta ei missään nimessä mitään erikoista.

Osa lohista ei ollut sellaista ihanaa pehmeää ja jäi syömättä.

 

Sushiannokseen kuului myös misokeittoa...

 

...sekä salaattia jännällä mansikanmakuisella kastikkeella ryyditettynä.

Tilasimme myös puoliksi annoksen kalaa ja katkarapuja.

Tämäkin annos oli ok, mutta ei mitenkään erikoista.

 

Parasta tällä lounaalla olikin seura! Eli seuraa uskallan kyllä suositella, mutta ravintolaa en ehkä niinkään. Ehkä tälle paikalle pitäisi antaa toinen mahdollisuus illallisen merkeissä, mutta koska Shanghaissa on niin valtavasti ravintolatarjontaa, jäävät toiset mahdollisuudet yleensä antamatta.

Taulun metsästystä ja heräteostos

Minulla on ollut jo pitkään tarkoituksena hankkia Shanghain skyline -taulu poikani huoneeseen. Tai itse asiassa taulu on ollut ostoslistalla jo ennen Shanghaihin muuttoa, mutta silloin kaupungiksi olisi kelvannut vaikka Lontoo tai New York. Nyt on selvää, että skyline-kuvan täytyy olla täältä Shanghaista.

 

Yritin houkutella nuorta miestä kanssani ostoksille, mutta hän valtuutti äidin valitsemaan (Lue= hän halusi jäädä kotiin pelaamaan xboxia ja rullaluistelemaan kaverien kanssa). Ainoa ohje, minkä sain oli se, että taulussa pitää näkyä meidän kotitalomme. Selvä se.

 

Ajattelin ensin käydä taitelijakadulla, vaikka kyseisestä paikasta löytää oikeastaan maalauksia eikä niinkään valokuvia. En kuitenkaan ollut käynyt täällä aikaisemmin ja nyt oli aika katsastaa tämäkin paikka.

 

Painter street
文定路212号，近南丹路
212 Wending Lu, near Nandan Lu
Xuhui

 

Suuri rakennustyömaa on katkaissut kadun eikä se ole enää kovin pitkä. Gallerioilla on kuitenkin esittelytiloja useassa kerroksessa kadun pienten koppien lisäksi. Eli jos joku paikka näyttää mielenkiintoiselta, kannattaa pyytää myyjää viemään ylös. Valmiita maalauksia on vaikka kuinka paljon ja monia eri tyylejä.

 

Minä kävin yhden liikkeen ylätiloissa: kerroksia oli kuusi ja tauluja vaikka millä mitalla.

Minua opastanut nuori nainen leikitti F:ää sillä aikaa kun tutkailin tauluja.

 

Halutessaan täältä voi tilata kopion ihan mistä tahansa kuvasta (tai taulusta).

Tämä herra kopio pikkuruista kuvaa tarkoin ottein isoksi tauluksi.

 

Löysin muutaman mielenkiintoisen taulun, jotka sopisivat minimalistiseen valko-harmaaseen kotiini.

Haluan kuitenkin toisen mielipiteen ja raahaan tänne mieheni joku viikonloppu...

 

Pojalle ei kuitenkaan löytynyt skyline-kuvaa. Niinpä jatkoin Tianzifangiin (Taikang Lu), josta tiedän näitä löytyvän, sillä olemme kuvia tutkailleen täällä moneen kertaan.

Ensimmäinen liike oli vesiperä: kotitalomme ei näy kuvissa.

Seuraavassa onnisti ja tilasin 120 x 45 cm -kokoisen taulun kyseisestä kuvasta.

Palaan asiaan, kunhan saamme kuvan kotiin.

 

Tianzifang on täynnä aivan ihania liikkeitä, kuten tämä pellavaisia (mm.) vaatteita myyvä Jian Ping.

Heidän tyylinsä on rennon tyylikäs, huoliteltu huoleton.

Olen monesti täällä sovitellut kaikenlaista päälleni.

Hintataso on "suomalainen", mutta tinkivaraakin löytyy.

 

Nyt mukaani tarttui rento, löysästi istuva (voiko niin sanoa??) pellavapaita.

Sovitin varmaan viisitoista eri vaatetta, mutta tämä oli selvästi se minun paitani.

Helmassa on hauska kuvio, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu rapujoukoksi.

Vaatteita on aina yksi tai pari kappaletta. Vaatteet ovat oikeastaan yhden koon vaatteita ja ainakin tällainen pieni (aasialaiskokoinen) nainen löytää sieltä helposti sopivia. Heillä on pari liikettä Tianzifangissa, kolmas myös Shanghaissa sekä liikkeet Pekingissä ja Chengdussa.

Jian Ping, Shanghai
9 room, No 7, 210 Taikang Lu

B, No 11, 210 Taikang Lu

No 31 Anfu Lu

Tipunuha

Juuri kun Huang Pu -jokeen viskatut sianruhot alkoivat väistyä median keskipisteestä takavasemmalle, nousivat julkisuuteen Kiinassa havaitut lintuinfluenssatapaukset. Uuteen kolmesta eri influenssatyypistä todennäköisesti rakentuneeseen virusmuotoon on kiinassa virallisten tietojen mukaan menehtynyt alun toistakymmentä ihmistä. Sairastuneiden määrä on muutamissa kymmenissä.
 

Suomesta tänne kantautuu huolestuneita kyselyitä ja neuvoja. Miten siellä menee? Älkää syökö kanaa...
 

Täällä tämän kohun keskellä - Shanghai loistaa tautitapausten tilastokärjessä - arki on kuitenkin jatkunut kutakuinkin samanlaisena kuin aina ennenkin. Tai ei ihan. Heti tapausten tultua ilmi ilmoitettiin kansainvälisistä kouluista, että siipikarja ja kananmunat ovat joutuneet pannaan lounaslistoilta. Hätävarjeluna. Ayimme ei myöskään osta  näitä tuotteita. Viimeaikaisten kohujen seurauksena perheemme on vallan siirtynyt syömään mereneläviä - ainakin silloin, kun Ayi tekee ruuan.
 

Eilen kävin kaupassa. Sinne oli ilmestynyt kertakäyttöisiä käsipyyhkeitä ja käsidesiä asiakkaiden käyttöön. Australialainen naudanliha oli kadonnut hyllyistä parempiin suihin. Kanaa ei näkynyt, mutta possua olisi kyllä tarjolla. Vihannesten ja kalan hinta on noussut kovasti.
 

Keskustelua tämä myös jonkin verran aiheuttaa. Mutta yleisesti näyttää siltä, ettei täällä olla kovin huolestuneita tilanteesta. Ja meillä ulkomaalaisilla on sellainen paikallisia kohtaan epäreilu mahdollisuus kuin kotimaahan palaaminen, jos virus alkaisi tarttua ihmisestä toiseen.
 

Kiinakin näyttää petranneen tiedottamisessa; päivittäin päivitetään tautitilanne mediassa. Epäilyjä kuitenkin syntyy, sillä tuoreessa muistissa on Kiinasta Guangdongin maakunnasta vuonna 2003 liikkeelle lähtenyt SARS-epidemia, jota paikalliset viranomaiset pyrkivät aluksi peittelemään. Nyt on kuitenkin luvattu, että tiedotuslinja on avoin.
 

Huolestuttaako tilanne minua? Ei hirvittävästi. Mies vertasi tilannetta kotiympyröihin: tilanne vastaa väkilukuun suhteutettuna samaa kuin, että Ruotsissa olisi ollut yksi tapaus. Mediassa esitetyt tapaukset kertovat kuitenkin karua totuuttaan: Potilas X hakeutui hoitoon keskiviikkona... maanantaina hänet otettiin sairaalaan... tiistaina hän menehtyi. Entäpä jos potilas X olisi testattu jo tuolloin keskiviikkona ja hänelle olisi aloitettu antiviraalilääkitys. Ehkä uutinen olisikin jatkunut: ...ja tiistaina hänet kotiutettiin. Mielessä on myös se, että kun useimpia ihmisiä ei testata, taudin lievät muodot jäävät havaitsematta. Näin leviäminen ei ole tarkasti tiedossa ja toisaalta tauti ehkä vaikuttaa letaalimmalta kuin onkaan. On kuitenkin selvää, ettei mikään terveydenhuolto voisi selvitä tämän ihmismäärän testaamisesta. Se on silkka mahdottomuus.
 

Vaikka tämä tipunuha-aalto nyt kuolisi pois ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan, yksi ryhmä kärsii tästä vielä pitkään. Nimittäin siipikarjaa kasvattavat farmarit. Mediassa on näytetty kasvattajien epätoivoisia kasvoja, kun koko elinkeino teurastetaan silmien edessä. Luottamuksen palautuminen siipikarjan turvallisuuteen kestää; vie varmasti pitkään ennen kuin siipikarja palaa kiinalaiseen ruokapöytään. Shanghai Dailyssa mainittiin kyllä korvauksista kasvattajille, mutta erään paikallisen tuttavani mukaan korvaukset ovat käytännössä niin mitättömiä, että koko kasvattajan perhe saattaa menettää toimeentulonsa. Tämä puoli  unohtuu helposti kokonaan tässä keskustelussa.
 

Japanilainen lounas

Tässä talossamme asuu neljä SCIS:n ekaluokkalaisen vanhempaa. Niinpä tapaamme päivittäin koulubussin pysäkillä. Ja nyt ilmojen lämmettyä myös iltaisin klubitalon nurkalla lasten ulkoilua vahtiessamme.

 

Viime aikoina juttutuokiomme  talomme ala-aulassa ovat kertakaikkiaan venähtäneet, joten päätimme lähteä yhdessä lounaalle. Olemme varsin kansainvälinen joukko: japanilainen, thaimaalainen, espanjalainen ja minä suomalainen. Tarkoituksena olisi, että jokainen valitsee oman maansa ruokakulttuurin mukaisen ruokapaikan, jonne sitten yhdessä mennään. Tosin purskahdin nauramaan, kun totesin, ettei täällä taida olla yhtään suomalaista ravintolaa. Tai edes skandinaavista? Tähän ystävättäreni ehdotti, että mennään sitten Ikeaan syömään... Lupasin kuitenkin harkita, josko minä kuitenkin kokkaisin meille suomalaisen lounaan...

 

Ensimmäisen pöytävarauksen teki japanilainen mutta vuosikymmenen Shanghaissa asunut ystäväni. Kohteemme oli SUN with AQUA -ravintola, joka kuulemma tarjoaa hyvää, autenttista japanilaista ruokaa.

 

SUN with AQUA

6 Bund 2F, Zhongshan Dong Yi Lu

 

 

Sisääntullessa vastassa on valtava hai-akvaario.

Sisustus on japanilaista eleganssia. Jos haluaa erityisesti nauttia näköaloista,

kannattaa varata pöytä Bundin puoleisten ikkunoiden edestä olevista privaattiloosseista.

 

 Valittavana oli useita Set Lunch -vaihtoehtoja ja tietysti Ala Carte -lista.

 

Hintataso on kohtuullinen. Isot lounas-annokset maksoivat n. 120 RMB - 350 RMB.

 

Ruoka oli hyvää ja saimme tietysti erinomaista ohjausta valintoihin henkilökohtaiselta oppaaltamme.

Ja lounaamme aikana ehdimme pohtia asioita Pohjois-Korean ohjuksista ja Japanin puolustuksesta aina Suomen neuvolajärjestelmään asti.

Ja paljon jäi juteltavaa myös seuraavaan lounaaseen.

Viikonlopun tunnelmia

Pitkä "yksinhuoltaja"-viikkoni päättyi mukavaan viikonloppuun perheen kesken. Erityisen rankaksi yksinhuoltaja-viikon teki loppuviikosta iskenyt vatsatauti -minulle ties kuinka mones täällä. On jokseenkin synkkää oksentaa ja hoitaa lapsia... Onneksi isommat hoitivat hienosti myös pienimmän iltapalat, kun äiti nuokkui vessassa.

 

Perjantaiaamuna ihana Ayimme tuli normaalia aikaisemmin auttamaan, jotta sain levätä hetken vessassa vietetyn yön jäljiltä. Iltapäivällä olo oli jo mitä mainioin ja lähdimme pienimmän kanssa hakemaan isoja koululta.

 

Lauantaina lähdimme koko perheen voimin ostamaan Decathloniin lasten haluamia rullaluistimia. Ilma oli muuttunut yhtäkkiä tosi kesäiseksi kolmenkymmen asteen lämpöineen. Meksikolaisen ravintolalounaan jälkeen palasimme kotiin harjoittelemaan uusilla vehkeillä compoundin pihalle.

Kesätunnelmissa hankin myös taas ison kasan tuoreita kukkia kotia kaunistamaan.

Ostin lempikukkiani valkoisia kalloja. 

Kymmenen kallaa maksoi 20 RMB! Sillä ei saa Suomessa edes yhtä kukkaa.

Mukaan tarttuikin kaksi nippua.

Aikaisemmin ostetut pionit aukesivat ihanasti lämpöaallon voimasta.

Meillä on ruma läntti kylpyammeen vieressä marmorissa edellisten asukkaiden jäljiltä.

Piilotan sen sen valkoisilla liljoilla. Ja taas tuoksuu kylppärissä huumaavalta.

 

 

Vielä illallakin oli lämmintä!

Niin lämmintä, että pienin viskeli kengät pois ja tunnusteli nurmikkoa paljain varpain.

 

Sunnuntaina poikani ilmoitti, että hän haluaisi intialaista ruokaa.  Minä kun olen ollut tähän asti perheen ainoa intialaisen ruuan fani, niin tartuin välittömästi tähän tilaisuuteen: Suuntasimme  Cool Docksiin intialaiseen Kebab on the Grilleen buffet-lounaalle.

 

 

Jälkiruuaksi mansikoita.

 

 

Cool Docksissa oli samalla ekotapahtuma, jonka antia kävimme tutkailemassa.

A jo suunnitteli osallistuvansa tähän Zumba-tuokioon.

 Myynnissä oli monien pientuottajien tuotteita.

 

Lähes kolmenkymmenen asteen lämpö alkoi kuitenkin väsyttää

-varsinkin kun olin valinnut housuikseni farkut ja palasimme kotiin.

Lautalta noustessamme kuvasin nämä HuangPusta kalastelevat herraset.

En tunne tätä puuta, mutta se on aivan täynnä isoja kellomaisia kukkia.

Lehtiä siinä ei juurikaan vielä ole.

Pieni vaatteiden kevennys kotona ja pihalle touhuamaan.

A sai seuraa naapurista.

Hän on viime aikoina viettänyt paljon aikaa tämän japanilais-kiinalaisen tytön kanssa,

joka käy samaa koulua A:n kanssa.

 

F tykkää touhuta tytön koiran kanssa.

 

 

Illalla tehtiin vielä savukalakeittoa ja niin alkoi lämmin, kesäinen viikonloppu olla ohi.