Aloitin kiinankielen opiskelun pian muutettuamme tänne Shanghaihin. Ensin kerran viikossa miehen kanssa yhdessä ja nyttemmin kahdesti viikossa miehen lopetettua opinnot. Aluksi opiskelin pinyineillä eli aakkosilla. Jo silloin muutama pidempään kiinaa opiskellut suositteli merkkien ottamista mukaan, mutta pelkäsin sen hidastavan puheen oppimista. Luulin kai, että samat sanat, jotka opetellaan puhumaan, opetellaan myös kirjoittamaan merkein.
Myöhemmin minulle valkeni, että merkkejä opetellaan omaan tahtiinsa helpoista merkeistä aloittaen. Niinpä minäkin aloitin merkkien opiskelun. Ja näin jälkeenpäin minua harmittaa, etten aloittanut heti merkkien opiskelua. Ensinnäkin niiden opiskelu ei ollut niin vaikeaa kuin luulin ja toisaalta ne tukevat hyvin puhutun ja pinyinein kirjoitetun kielen oppimista.
 |
| Fuzhou Lun Foreign Language Book Storesta olen ostanut opettajalta saamani materiaalin lisäksi hyviä oppirjoja. |
Esimerkiksi sana zhōng tarkoittaa keski-, mutta on olemassa myös esimerkiksi painavaa tarkoittava zhòng eli vain tooni on eri. On olemassa myös zhǒng ja zhóng. Joskus on vaikea muistaa, millä toonilla mikäkin sana kirjoitettiinkaan ja mitä tämä pinyinillä kirjoitettu zhong tarkoittaakaan. Tässä minua auttavat merkit. Tiedän, että merkki 中 viittaa tuohon keski-sanaan.
Kiinan merkkejä on valtava määrä, yli 50 000 ja se tietysti saattaa hirvittää opiskelun alussa. Monia ei kuitenkaan käytetä kovinkaan usein. Sanotaan, että usein käytettyjä merkkejä on noin 5000 - 8000 ja sekin on vielä aika paljon. Kuitenkin n. 3000 merkkiä kattaa jo 99.9 % niistä merkeistä, joita tarvitaan kirjan tai sanomalehden lukemiseen. Näistäkin n. 1000 merkkiä kattaa 90 % kirjoitetussa tekstissä käytetyistä merkeistä. Ja se alkaa olla jo ihan mahdollinen määrä oppia melko nopeastikin!
Merkit koostuvat radikaaleista eli ikään kuin rakentuvat pienemmistä komponenteista, joiden avulla merkitystä voi arvailla.
Esimerkiksi Shànghǎi (上海 ylempi + meri) -sanan Hǎi tarkoittaa merta. Merkin etuosa viittaa veteen ja tällä etuosalla olevat sanat voi aina yhdistää jollan tapaa veteen. Tällaiset "tunnisteet" helpottavat merkkien opiskelua.
Esimerkiksi Shànghǎi (上海 ylempi + meri) -sanan Hǎi tarkoittaa merta. Merkin etuosa viittaa veteen ja tällä etuosalla olevat sanat voi aina yhdistää jollan tapaa veteen. Tällaiset "tunnisteet" helpottavat merkkien opiskelua.
Merkit ovat myös toisinaan helppoja yhdistää sanaan kuvainnollisesti. Katsokaa vaikka:
Aloitetaan vaikka ihmistä kuvaavalla merkillä, joka on monen muun merkin komponentti:
人 (Pinyin: Rén ) Merkissä on selvästi jaloillaan seisova tikkuihminen
大 (Pinyin: Dà ) Kun tämä ihminen levittää kätensä levälleen, tulee hänestä iso.
太 (Pinyin: Tài ) Vaikka ihminen voi venyttää itsensä isoksi, voi olla vieläkin isompaa ja merkkiin lisätään pieni viiva. Syntyy sana liian (esim liian suuri jne.)
天 (Pinyin:Tiān) Suuren ihmisen yläpuolellakin on jotain, nimittäin taivas.
夫 (Pinyin:Fū) (Avio)mies ylittää kuitenkin jopa taivaan (tämä on varmaan miesten keksimä merkki ja selitys ;) )
Merkkien viivanvedoilla on kullakin oma nimensä ja merkkejä kirjoittaessa ne pitää tehdä tietyssä järjestyksessä ja tietyn suuntaisesti. Tällä oli merkitystä, kun kirjoitettiin siveltimellä, ettei kirjoittaja sotkenut kädellään jo kirjoitettuja viivoja. Toisaalta nykypäivänä oikea järjestys on tärkeä siveltäessä merkkejä kosketusnäytölle; puhelin alkaa ehdottaa sen mukaisesti oikeaa merkkiä.
 | ||
| Ostin myös harjoittelua varten kankaan, jolle voi maalata vedellä ja väri katoaa hetken kuluttua. Tässä amatööriharjoittelua: Päivä/aurinko, kuu, kirkas |
Olen siis kovasti innostunut merkeistä ja aion jatkaa opiskelua suomessakin! Kunpa olisin aloittanut merkit heti opiskelun alussa.
