YK:n rauhanpäivä

SCIS:ssä vietettiin tänään perinteistä YK:n rauhan päivää (UNIDOP=United Nations International Day Of Peace). Päivän tapahtumat alkoivat paraatilla, jossa lapset kulkivat oman maansa lipun alla.

 

 

Suomalaisia on jo aika paljon!

Kahden perheen kolme lasta olivat estyneet pääsemään paikalle,

joten tässä ei edes ole koko Suomi-porukka

 





Kunkin maan vanhin oppilas saa kantaa maansa lippua.

J sai kunnian, koska vanhin oppilas oli estyneiden joukossa.

 

Lipunkantaja tervehtii juhlavieraita omalla äidinkielellään.

"Moi"

38 kansallisuutta!

Näistä lapsista kasvaa varmasti globaaleja maailmanmatkaajia.

Koko kansainvälinen lapsikuoro esitti laulun.

 

 Seuraavana esiteltiin kunkin luokan rauhanprojekti,

jonka parissa he ovat viime viikot työskennelleet.

 

A ja tokaluokkalaiset maalasivat kiviin sanan "Rauha" omalla kielellään.

J ja vitoset valokuvasivat rauhaa.

 

Lopuksi vielä oli ESLR-palkintojen jako.

Sitten olikin aika aloittaa päivän huipennus eli Food Fair!

Food Fair -tapahtumassa kukin maa tarjoilee oman maansa ruokia.

 

Tässä Suomen pöytä vielä tekeillä.

 

 

Minä toin Fazerin salmiakkia ja pannukakkua.

Pannukakun maustoin vaniljalla.

Pannukakun päällä oli kerma-jogurttia (n. jogurttia-kerma-tomusokeri 1:2:1 + 1 tl vaniljasokeria),

 mansikkahilloa ja suklaahippuja.

 

 

Meillä oli kyllä herkullinen pöytä:

RuisChipsejä ja herkullista lohitahnaa

Hapankorppuja ja suomalaista juustoa

Suussasulavia pullia ja mustikkapiirakkaa.

Pannukakkua

Salmiakkia, Lakua, Fazerin suklaata, Angry Birds -karkkeja

Mustikka-, Puolukka- ja Omenamehua.

 

Oli ihana kierrellä ja maistella kaikkea! Tämä on mukavin Assembly koko vuonna!

 

Brasilialaisia herkkuja.

 

 

Kiinan pöydässä oli vaikka mitä!

 

 

Korealaiset äidit uurastavat tämänkin juhlan takia ahkerasti.

Korean pöydästä löytyi vaikka mitä! 

Filipiniläisiä herkkuja.

 



Hollannin pöydässä oli tarjolla mm. Goudaa.

Ranskan pöydässä tarjottiin juustoja ja patonkia sekä piirakoita.

 

 Intian pöytä oli viime vuoden tapaan hyvin koristeellinen.

Latino-mailla oli liittouma, josta kuitenkin yksittäiset maat erottuivat selvästi.

Hyvä ystäväni oli tehnyt Espanjan pöytään ihanaa Gazpachoa.

Olivat kuulemma myyjät vihannestorilla ihmetelleet yhdeksän kilon tomaattiostoksia...

 

Naapuripöytämme oli Ruotsista.

 Ruotsin pöydästä napsin erityisesti näitä ihania lohirullia.

 

Juhla jatkui pitkästi yliajalle.

Ja kun ruuat alkoivat olla lopussa alkoi Intia-Latino-fuusiotanssi.

 

Käytiin myös kisaa jalkapallon mestareista.

Kisaajina mm. Hollanti, Brasilia, Espanja ja Saksa.

Ehkäpä tässä nähtiin tulevien tähtien kisaavan.

 

Kiva päivä takana!

Takki syksyyn

Minulla oli tarve hiukan pidemmälle syystakille; sellaiselle jota voi käyttää myös mekon tai hameen kanssa. Ihan vielä sitä ei täällä tarvita, mutta aloitin mallin pohdinnan jo ajoissa, kuumien helteiden aikaan. Olin nähnyt LuJiaBang Lulla muutaman kivan mallin.

 

Mennessäni hakemaan Liltä vaatteita (Li, pellavapaikka #312) näin kuitenkin eräässä kojussa aivan ihanan mallin. En ollut kokeillut paikkaa aikaisemmin, mutta uskaltauduin teettämään takin ja lopputulos miellyttää minua suuresti.

 

Väriksi valikoitui hyvin vaalean harmaa; sama joka oli mallinukella päällä.

Muitakin värivaihtoehtoja oli, kuten suklaanruskea, beige, musta ja punainen.

Kangas oli bambukangasta, mitä lie se onkaan. Joka tapauksessa se tuntui hyvältä.

 

Kauluksessa on röyhelö.

 

Hihoissa on tampit ja leikkaus hiukan rypytetty.

Alkuperäisessä mallissa ei ollut täyspitkiä hihoja, mikä olikin tosi kivan näköistä.

Ajattelin kuitenkin, että syystakiksi olisi kuitenkin järkevää teettää malli täyspitkillä hihoilla.

 

No missä tämä paikka sitten on? En ole ihan varma, onko kädessäni oleva kortti oikea... Siinä on nro 351. Laitan tähän kävelyohjeet varmuuden vuoksi, sillä koju on hyvin lähellä Lin pellavapaikkaa.

Lähde Lin kojulta oikealle.

Kulje ihan oikealla olevalle pitkälle käytävälle.

Tämä paikka on ihan ensimmäinen koju kulmassa vasemmalla. Esillä on useita takkeja eri materiaaleista.

Pellavapaikka

Lupasin joskus taannoin suositella LuJiaBang Lulla "pellavapaikkaa", jonne ystäväni minut opasti viime keväänä.  Paikkaa katsastaessani totesin ystäväni olleen harvinaisen oikeassa: täältä löytyy valtava määrä kivoja malleja. Malleissa oli suorastaan runsaudenpula; minkä näistä valitsisin!

Ensimmäisellä kerralla valitsin Liltä kolme pellavamekkoa ja pellavapaidan. Sittemmin olen tilannut myös muuta.

Li laittaa mallinsa myös kauniisti esille ja somistaa ne koruin.

Värejä on valtavasti!

Ja nyt kun osaan katsoa, malleja näkyy monen expatin päällä ja paikka kulkee nimelle "The linen place". Eikä ihme! Sittemmin olen itsekin ohjannut sinne uusia ystäviäni.

Lin koju löytyy kolmannesta kerroksesta paikalta 312.

Tässä makupaloja teettämistäni vaatteista:

Mekoissa on paljon valinnanvaraa. Tämä on yksi suosikeistani...

...ja ilmeisesti aika monen muunkin,

sillä olen bongannut tämän mallin compundillamme useamman kerran.

 

 

 V-pääntiessä on pieni röyhelö, mikä on tämän mekon juttu.

Mallimekko oli valkoinen, mutta itse teetin kesäisen vadelmanpunaisen.

 

Rantamekoksi teetin valkoisen, väljemmän mallin.

Tämä oli ainoa vaate, jota on jouduttu hiukan korjailemaan;

se oli omaan makuuni aluksi liiankin väljä.

Mekko on takaa hiukan pidempi.

Korut: Yada pearl Market/Maraya

Arkisen, farkun värisen mekon juttu on kauluksen röyhelö.

 



 

Mekko ei ole täysin tyköistuva, jote se hengittää kivasti helteilläkin. 

Korut: Yada Pearl Market
 

 

 Lillä on valtavasti kivoja paitamalleja.

 

Korut: Puuhelmet tse tehty

 

Hihatampin avulla hihat saa käärittyä lyhyeksi.

 

 

Tästä paidasta tykkäsin kovasti!

Se on väljä ja hiukan läpikuultavakin.



Koru: Yada Pearl Market/Maraya

Paidan yläosaan on ommeltu laskoksia koko leveydeltä.

 



Teetin myös pellavahousut ja siihen sopivan jakun.

 

Housujen juttu ovat nappirivit etukappaleen reunoilla.

Pepun pienennystarkoituksessa teetin housuihin "farkkutyyppiset" taskut alkuperäismallista poiketen.

Jakussa taas kaikki reunat on jätetty hapsuttamaan.

Paljon kivoja malleja on siis tarjolla pellavasta tykkääjälle.

Ja paljon värejä.

Li myös korjaa jupisematta vaatteita, mikä ei kaikissa kojuissa ole itsestäänselvyys.

Kadotetut tyttäret

 

"Lupaan teille, että kirjoitan kirjan, joka saa koko maailman kyyneliin;

se kertoo tuntemistani kiinalaisista naisista ja heidän rikkaasta tunne-elämästään,

heidän syvästä rakkaudestaan ja pyyteettömyydestään."

 

 

Tämän lauseen alunperin kiinalainen, sittemmin Lontoolaistunut Xinran sanoi italialaisopiskelijalle, joka kysyi Xinranilta: "Pitääkö paikkansa, ettei kiinalaisilla naisilla ole lainkaan tunnesoluja ja että he ovat henkisellä tasolla kyvyttömiä rakkauteen?".

 

Xinran piti lupauksensa ja 2010 ilmestyi hänen kirjansa kiinalaisista äideistä (Julkaistu myös suomeksi: Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret, Atena 2013). Kun olin lukenut kirjaa noin kymmenen sivua, ensimmäiset kyyneleet vierähtivät omasta silmäkulmastani. Uskonpa, että aika harva pystyy lukemaan kirjaa ilman kyyneliä, mutta sitä ei kannata pelätä. Kirja on hieno kuvaus siitä, mitä kiinalaiset äidit ovat joutuneet kokemaan suvun painostaessa heitä saamaan ensimmäisenä lapsena pojan - ja sittemmin yhden lapsen politiikan myötä sen ainoan lapsen on pitänyt olla poika.

Edelleenkin Kiinassa -ja muuallakin Aasiassa, mikä helposti unohdetaan - syntyy epäsuhtainen lukumäärä poikia ja tyttöjä. Varsinkin syrjäisemmissä maaseutukylissä, joissa viljelysmaan koko on riippunut perheen miespuolisten jäsenten määrästä. Tytöllä ei ollut arvoa, sillä hänestä ei ollut apua perheen elatukseen.

Esimerkiksi täällä Shanghaissa kuulemma tyttölapset ovat nykyään varsin tervetulleita, sillä pojan (eli usein pojan perheen) on hankittava asunto nuorelle parille. Asuntokupla ei täällä ole (vielä?) puhjennut ja asumusten hurjan hinnannousun vuoksi kodin hankkiminen on valtava taloudellinen taakka. Siinä mielessä on täällä hyvä, että syntyykin tyttö. Jutellessani kiinalaisen tuttavani kanssa, hän sanoi, ettei hänen syntyvän lapsen sukupuolella ollut väliä, mutta että kuitenkin hän oli tavattoman iloinen, että vauva oli poika. Ajatus poikalapsen paremmuudesta elää syvällä.

En tiedä, kuinka paljon tyttölapsia vielä tapetaan, sillä siitä tuskin on saatavissa luotettavaa tilastoa. Ainoastaan vauvojen sukupuolten syntyvyyden ero (siis oikeammin suurempi ero kuin muualla maailmassa), kertoo, että jonkin verran sitä tapahtuu vielä. Vaurastumisen myötä kaupunkilaisilla on helpompaa, eikä lapsen sukupuolella ole sillä tavoin merkitystä. Köyhällä maaseudulla pojan merkitys on kuitenkin ollut ja on suuri. Tyttölasten pakahduttaminen eli surmaaminen välittömästi syntymän jälkeen oli kirjan mukaan hyvin tavallista.

Helposti ajattelee, että kuinka vastasynnyttäneet äidit voivat antaa surmata lapsensa. Tai kuinka äiti voi antaa adoptioon lapsensa vain sen takia, että hän on tyttö. Kirjan myötä minä muutin ajattelutapaani: Miten perheet, kyläyhteisöt ja koko yhteiskunta voivat kohdella näitä naisia näin; pakottaa juuri synnyttäneen äidin jättämään tyttövauvan vaille hoitoa tai hylkäämään hänet orpokodin portaille. Nämä naiset ovat joutuneet kärsimään valtavasti ja kirjan mukaan Kiinassa naisten itsemurhakuolleisuus onkin suurempi kuin miesten.

Olen itsekin kuullut muutaman todella surullisen tapauksen koskien sekä yhdenlapsen politiikkaa että tyttölasten arvottomuutta. Ei sellaisia tarinoita, että niitä voisin tai edes haluaisin tässä kertoa, mutta vakuutan tietäväni, että sellaista ihan oikeasti tapahtuu.

Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sai minut ainakin rutistamaan kaikkia kolmea lastani erityisen lujaa kiitollisena siitä, että saan olla heidän kanssaan ja surullisen tietoisena siitä, että kaikilla äideillä ei ole sitä mahdollisuutta.

Keskisyksyn juhla

Eilen vietettiin Kiinassa keskisyksyn juhlaa, Mid-Autumn Festivalia. Tai kuujuhlaa. Tai Kuukakkujuhlaa. Juhlalla on monta nimeä.

 

Sitä juhlitaan syys-lokakuun taitteessa, täydenkuun aikaan. Juhlalla on pitkät perinteet ja sen merkitys on ollut mm. perheen kokoaminen yhteen pyöreän pöydän ääreen (kiinalainen ruokapöytä on pyöreä ja sen keskellä on pyörivä osa, jolloin isonkin seurueen jäsenet ylettyvät illalliseen), sadonkorjuun juhliminen ja kuun palvominen.

 

Rakeinen kuva eilisestä kuusta ...ja katulampuista...

 

Juhlan aikana on tapana antaa kuukakkuja, jotka pyöreällä muodollaan symboloivat yhtenäisyyttä. Tosin nykyään kuukakkuja ei anneta vain perheen kesken vaan myös mm. opettajille ja alaisille. Eräs kiinalainen tuttavani pitääkin juhlaa stressaavana: pitää pohtia, mitä kenellekin opettajalle pitäisi antaa. Mm. opettajille annetaan usein "lippuja", joilla he saavat itse noutaa kuukakkunsa kaupasta. Koska aika harva kiinalaisistakaan kuulemma tykkää kuukakuista, lippujen sijaan yhä enemmän annetaan lahjakortteja, joilla lahjan saaja voi ostaa muutakin kuin kuukakkuja.

 

 

Samainen kiinalainen tuttavani kertoi, että jossain Kiinan alueilla on tapana leipoa itse kuukakut ja hän itse piti sitä mukavana tapana. Hän kertoi, että kuujuhlan aikaan hänen perheensä kokoontui leipomaan herkullisia kuukakkuja. Shanghailaistuttuaan tämä tapa on jäänyt.

 

Nykyisin pääosa kakuista on tehdasvalmisteisia. Kuukakut ovat kyllä kauniita, mutta sellaisia jo viime juhlan aikaan maistettuani en yhtään ihmettele, etteivät kiinalaisetkaan niistä pääosin tykkää. Pakkaukset ovat toinen toistaan upeampia, joten jos sellaisen saa, voi maistelun sijaan tyytyä ihailemaan ulkonäköä.

 

Viime vuonna ostin kuljettajallemme ja Ayille kuukakkuja, mutta tänä vuonna hankin toisenlaisen kakun ja toivon sen maistuvan paremmin.

 

Tarkemmin Mid-Autumn Festivaalin taustoista voi lukea vaikka täältä.

Kun taivas repeää

Eilen oli 13. ja perjantai. Ja taivas kirjaimellisesti tippui niskaan! Aamupäivä oli kuuma ja aurinkoinen mutta jokaperjantaisen lasten koulustahakureissun aikaan alkoi taivaalle kerääntyä varsin uhkaavia pilviä.

 

Ollessamme vielä kotimatkalla, taivas yhtäkkiä repesi. Autot alkoivat vilkuttaa hätävilkkuja, kun näkyvyyttä ei ollut lainkaan. Lujiazuissa yllämme pauhasi ukkonen, jota en muista koskaan kokeneeni. Valot välkkyivät kuin teknobileissä ja jyske oli uskomaton. Tuuli suuntasi sateen vakaan ja sateenvarjo oli lähinnä vitsi. Hetken jo katselin, että joku suihkuttaa pihallamme puutarhaletkulla pihakatuja, mutta tuuli se vaan suihkutti vettä katukiveystä pitkin. Onneksi itse istuimme autossa ja pääsimme turvallisesti kotiin. Aulassa läpimärät ihmiset päivittelivät kuin tyhjästä noussutta myrskyä ja toiset pohtivat, uskaltautuvatko ulos. Vieraammatkin naapurit muuttuivat yhtäkkiä tutuiksi voimakkaan luonnonilmiön edessä.

 

Koti-ikkunoista katsoimme joiksi muuttuvia katuja.

 

Samalla aloimme pohtia, mitenhän ystävämme, joka oli oli tulossa Shanghaihin vain täksi yhdeksi illaksi, pääsisi Hongqiaosta kotiimme. Tuttavilta alkoi  kuulua uutisia tunnin tai kaksi myöhässä saapuvista koulubusseista, rikkoutuneista busseista ja autoista, jumiin jääneistä perheenjäsenistä...

S pääsi vielä kotiin, mutta vain 15 minuuttia myöhemmin lähteneet juuttuivat tulvivien teiden aiheuttamiin ruuhkiin.

Ystävämme pääsi kutakuinkin ajoissa Hongqiaoon, mutta paikalle tilattu autonkuljettaja ei ollut päässyt lähimaillekaan. Ystävämme päätti hypätä metroon ja tulla sillä meille. Ensin metroa ei tullut ja erään kiinankielisen kuulutuksen jälkeen tupaten täynnä ollut metrolaituri alkoi yhtäkkiä tyhjentyä ihmisistä. Juuri, kun ystävämme aikoi poistua asemalta muiden johdattelemana, asemalle saapuikin metro. Matka sujui madellen ja tyssäsi lopulta People's parkiin Puxin puolelle. Liikenne näytti sujuvan Puxiin päin, joten lähdimme kuljettajamme kanssa hakemaan ystäväämme. Matkalla tajusimme, ettemme pääsisi palaamaan Pudongin puolelle, liikenne siihen suuntaan ei liikkunut lainkaan.

This picture not my own! Taken from here

 

 

Lennossa vaihdoimme illallisen Puxin puolelle. Kaksi tuntia aiottua myöhemmin alkaneen illallisen aikana väsyneet lapset nukahtivat yksi toisensä jälkeen ravintolan sohvalle. Me söimme mukavan ja rauhallisen illallisen; meillä ei ollut kiirettä. Yhdentoista aikaan illalla ruuhka oli helpottanut ja palasimme jouhevasti kotiin. Hetkeksi tauonnut ukkonen alkoi nostaa uudelleen päätään kotimatkalla ja saimme nauttia upeasti valoshowsta. Ystävämme kiitteli vuolaasti, että olimme järjestäneet hänelle näin ainutlaatuista ohjelmaa... jätimme kertomatta, että punainen matto ala-aulassa ilmestyy sinne aina sateella...

 

Tänään olemme kuulleet lisää selviytymistarinoita. Varsinkin se koulubussinkuljettaja, joka kantoi ilman kenkiä pienen suomalaistytön tämän kotiin, kun bussi oli mennyt rikki veden takia, teki minuun vaikutuksen.

 

Shanghailainen autokuskimme sanoo, ettei hän eikä hänen isänsä muista koskaan nähneensä tällaista sadetta. Virallisten lähteiden mukaan Shanghain ilmatieteenlaitos julisti neliportaisella asteikolla sateen korkeimmaksi ja antoi punaisen sadehälytyksen. Edellisestä on yli neljä vuotta.

 

Uutisista olemme saaneet lukea, että etenkin Pudongin keskustassa eli täällä meillä sade muutti useita teitä joiksi ja mm. metro- ja autotunneleihin tulvi vettä. Taksit ovat täällä autokannan alinta kastia, eivätkä ne tahtoneet kestää kosteutta. Niinpä, kun sekä metro- että taksipalvelut eivät toimi eikä kävellen tai omallakaan autolla tahdo päästä eteenpäin, on selvää, että tämä kaupunki oli kaaoksessa.

 

Kelluva ravintola

Kävimme lauantaina ystäväperheen kanssa syömässä läheisessä Kiinalaisessa ravintolassa. Olemme monesti kävelleet ravintolan ohi koskaan uskaltamatta sisään. Ravintola näyttää ulospäin niin hienolta, ettemme ole olleet varmoja, onko se edes tarkoitettu meille tavallisille kuolevaisille. Nyt meillä oli kuitenkin aito paikallisopas, jonka johdolla lähdimme ravintolaan.

 

Sea Palace Floating Restaurant
中国上海东昌路1弄
1 Dong Chang Road
TripAdvisorissa

Ravintola oli loistelias sisältäkin. Ilman pöytävarausta sinne ei olisi lauantaina ollut asiaa, sillä ravintolassa oli neljät häät.

Ravintola kelluu HuangPun Pudongin puoleisella rannalla ja sisustukseltaan se muistuttaakin laivaa. 

Ystävämme oli varannut meille oman "hytin" eli yksityishuoneen, jonka suuren pöydän ympärille koko yhdeksänhenkinen seurueemme mahtui helposti. Huoneen takaseinä oli lasia ja siitä oli upeat näkymät joelle.

Varsinkin pienten lasten kanssa tällainen tapa illastaa on loistava. Lapset saavat  touhuta rauhassa ilman, että muut asiakkaat häiriintyvät ja pieninkin saa vaellella ilman pelkoa karkaamisesta.

Ruokatilauksesta vastasi ystäväperheemme äiti. Hän valitsi herkullisia ruokia, jotka soveltuivat hyvin myös ehkä hiukan rajoittuneeseen länsimaismakuumme.

Baozi

Nimensä veroisesti ravintolan listalla oli paljon mereneläviä ja niitä myös meidän pöydästämme löytyi montaa sorttia.

Meillä oli erittäin mukava ilta mukavassa seurassa!

Ja on mukava käydä kiinalaisravintolassa sellaisen ihmisen kanssa, joka todella ymmärtää, mitä kannattaa tilata.