Kun taivas repeää

Eilen oli 13. ja perjantai. Ja taivas kirjaimellisesti tippui niskaan! Aamupäivä oli kuuma ja aurinkoinen mutta jokaperjantaisen lasten koulustahakureissun aikaan alkoi taivaalle kerääntyä varsin uhkaavia pilviä.

 

Ollessamme vielä kotimatkalla, taivas yhtäkkiä repesi. Autot alkoivat vilkuttaa hätävilkkuja, kun näkyvyyttä ei ollut lainkaan. Lujiazuissa yllämme pauhasi ukkonen, jota en muista koskaan kokeneeni. Valot välkkyivät kuin teknobileissä ja jyske oli uskomaton. Tuuli suuntasi sateen vakaan ja sateenvarjo oli lähinnä vitsi. Hetken jo katselin, että joku suihkuttaa pihallamme puutarhaletkulla pihakatuja, mutta tuuli se vaan suihkutti vettä katukiveystä pitkin. Onneksi itse istuimme autossa ja pääsimme turvallisesti kotiin. Aulassa läpimärät ihmiset päivittelivät kuin tyhjästä noussutta myrskyä ja toiset pohtivat, uskaltautuvatko ulos. Vieraammatkin naapurit muuttuivat yhtäkkiä tutuiksi voimakkaan luonnonilmiön edessä.

 

Koti-ikkunoista katsoimme joiksi muuttuvia katuja.

 

Samalla aloimme pohtia, mitenhän ystävämme, joka oli oli tulossa Shanghaihin vain täksi yhdeksi illaksi, pääsisi Hongqiaosta kotiimme. Tuttavilta alkoi  kuulua uutisia tunnin tai kaksi myöhässä saapuvista koulubusseista, rikkoutuneista busseista ja autoista, jumiin jääneistä perheenjäsenistä...

S pääsi vielä kotiin, mutta vain 15 minuuttia myöhemmin lähteneet juuttuivat tulvivien teiden aiheuttamiin ruuhkiin.

Ystävämme pääsi kutakuinkin ajoissa Hongqiaoon, mutta paikalle tilattu autonkuljettaja ei ollut päässyt lähimaillekaan. Ystävämme päätti hypätä metroon ja tulla sillä meille. Ensin metroa ei tullut ja erään kiinankielisen kuulutuksen jälkeen tupaten täynnä ollut metrolaituri alkoi yhtäkkiä tyhjentyä ihmisistä. Juuri, kun ystävämme aikoi poistua asemalta muiden johdattelemana, asemalle saapuikin metro. Matka sujui madellen ja tyssäsi lopulta People's parkiin Puxin puolelle. Liikenne näytti sujuvan Puxiin päin, joten lähdimme kuljettajamme kanssa hakemaan ystäväämme. Matkalla tajusimme, ettemme pääsisi palaamaan Pudongin puolelle, liikenne siihen suuntaan ei liikkunut lainkaan.

This picture not my own! Taken from here

 

 

Lennossa vaihdoimme illallisen Puxin puolelle. Kaksi tuntia aiottua myöhemmin alkaneen illallisen aikana väsyneet lapset nukahtivat yksi toisensä jälkeen ravintolan sohvalle. Me söimme mukavan ja rauhallisen illallisen; meillä ei ollut kiirettä. Yhdentoista aikaan illalla ruuhka oli helpottanut ja palasimme jouhevasti kotiin. Hetkeksi tauonnut ukkonen alkoi nostaa uudelleen päätään kotimatkalla ja saimme nauttia upeasti valoshowsta. Ystävämme kiitteli vuolaasti, että olimme järjestäneet hänelle näin ainutlaatuista ohjelmaa... jätimme kertomatta, että punainen matto ala-aulassa ilmestyy sinne aina sateella...

 

Tänään olemme kuulleet lisää selviytymistarinoita. Varsinkin se koulubussinkuljettaja, joka kantoi ilman kenkiä pienen suomalaistytön tämän kotiin, kun bussi oli mennyt rikki veden takia, teki minuun vaikutuksen.

 

Shanghailainen autokuskimme sanoo, ettei hän eikä hänen isänsä muista koskaan nähneensä tällaista sadetta. Virallisten lähteiden mukaan Shanghain ilmatieteenlaitos julisti neliportaisella asteikolla sateen korkeimmaksi ja antoi punaisen sadehälytyksen. Edellisestä on yli neljä vuotta.

 

Uutisista olemme saaneet lukea, että etenkin Pudongin keskustassa eli täällä meillä sade muutti useita teitä joiksi ja mm. metro- ja autotunneleihin tulvi vettä. Taksit ovat täällä autokannan alinta kastia, eivätkä ne tahtoneet kestää kosteutta. Niinpä, kun sekä metro- että taksipalvelut eivät toimi eikä kävellen tai omallakaan autolla tahdo päästä eteenpäin, on selvää, että tämä kaupunki oli kaaoksessa.