Hyvä kiertämään

Lasten koulussa on tällä hetkellä kova Rainbow Looms -villitys. Meilläkin on nyt pöydät täynnä näitä värikkäitä kuminauhoja, sillä koululla myytiin paketteja Maitian-hyväntekeväisyysprojektin tukemiseksi. Isot lapset ostivat kuminauhoja omilla rahoillaan.

Kuminauhoista lapset sitten pyörittelevät ja sitovat näppärästi rannekoruja.

Lapsissa on aina ollut valtavasti "yrittäjähenkisyyttä" ja he suunnittelevat myyvänsä milloin mitäkin, niinpä ei ollut suuri yllätys, kun suunnitelmissa alkoi olla myös näiden korujen myynti. Vanhin kavereineen on suunnitellut myyvänsä koruja compoundillamme.

Eilen minulle alkoi selvitä poikien suunnitelma tarkemmin: he olivat päättäneet myydä koruja Maitianin hyväksi. He halusivat lahjoittaa kaikki korujen myynnistä saamansa rahat hyväntekeväisyyteen. He olivat esitelleet ideansa itsenäisesti jo koulun rehtorille, joka oli pitänyt sitä loistoprojektina.

Lapset eivät koskaan lakkaa yllättämästä minua! Kamppanja on jo alkanut ja pieni rahasumma on jo koossa. Tänään aion minäkin tehdä tilauksen! Ja tällä kertaa en aio tinkiä yhtään. 

 

Maanantaina ystäväni halusi tuoda tyttärensä pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja Shanghai Healing Homeen vietäväksi. Olin itsekin tehnyt kevätsiivouksen pienimmän kaappiin, joten niinpä eilisellä jokaviikkoisella tiistaikäynnilläni, minulla oli vietävänäni ystäväni kaksi isoa Ikeakassillista ja yksi omasta kaapista haalittu Ikeakassillinen tavaraa.

 

SHH:ssa oltiin taas todella kiitollisia; 44 lasta kuluttaa roiman määrän vaatteita ja leluja.

Ystäväni lahjoitti myös SHH:iin teltan, joka pääsi heti käyttöön.

Eilen huomasin myös, että lapsilla oli päällään aikasemmin heille antamiani vaatteita.

Hei, tuon muistan, se on ollut päällä kaikilla kolmella lapsellani! 

Ja tuon sai keskimmäinen, perheemme ensimmäinen tyttö, ystäviltäni lahjaksi.

Tuon ostin alennusmyynneistä pienimmälle.

Paljon muistoja ja hetkiä liittyy vaatteisiinkin.

Tuo päällään keskimmäinen seisoi olohuoneen pöytä tukenaan.

Se velourpuku sai maissijauhokuorrutuksen erään pienen tutkimusmatkailijan retkillä...

Monet vaatteista ovat ihan perus-H&M-vermettä, mutta ovat kestäneet täysin ehjinä ja siisteinä, osa siis yli kymmenen vuotta ja kolmen lapsen konttaukset... ja nyt ovat kovassa käytössä 44 lapsella.

Hyviä vaatteita hyvässä käytössä! 



Synttäriviikonloppu

Viikonloppumme oli varsin synttäripainotteinen, sillä lastemme ystävistä neljä juhlistivat karttuneita vuosia viikonlopun aikana.

Lauantaiaamu alkoi keskimmäisen amerikkalais-ystävän juhlissa Hollywood-meiningillä. 

Juhlat järjestettiin Hao Le Di -karaokessa, josta voi vuokrata huoneen juhlijoiden käyttöön.

Jokainen sai paistatella parrasvaloissa; olla hetken tähti.

Kiinalaisten keskuudessa karaoke on edelleen kovin suosittua ja vaikka karaokebaareja on paljon,
 niihin saattaa olla pitkät jonot viikonloppuiltaisin.

HaoLeDi:llä on useita pisteitä ympäri kaupunkia.

Huoneet on sisustettu henkeen sopiviksi ja niihin voi tilata ruokia ja juomia juhlijoita virvoittamaan.

Onnittelulaulu laulettiin englanniksi ja kiinaksi.

Itse en ollut paikalla koko juhlia, mutta tytöillä vaikutti olleen superhauskaa!

Synttärisankarilla on staran otteet!

Synttäriputki jatkui iltapäivällä keskimmäisen espanjalaisen luokkakavereiden kotisynttäreillä.

Pojan toiveena oli kutsua paljon kavereita kotiin leikkimään. Ja koti olikin täynnä lapsia ja menoa... ...niin täynnä, että me vanhemmat pohdimme siirtävämme aikuiset ja aikuisten herkut meidän kotiimme ja jättävämme lapset riehumaan... Emme sentään toteuttaneet suunnitelmaamme!

Onnittelulaulut laulettiin englanniksi, espanjaksi ja kiinaksi

Aikuisille oli tarjolla kahvit ja ihania espanjalaisia herkkuja.

Ja tokihan juhlissa oli myös pinjata.

Sunnuntaina vanhin lähti oman kaverinsa synttäreille. 

Juhlakansa tavattiin keväisessä kelissä compoundimme nurmikolla.

Sunnuntai-iltapäivänä oli vielä viikonlopun viimeisten juhien vuoro, 

kun juhlimme pienimmän 3-vuotiasta ystävää. 

Teemana oli Late-lammas.

Tarjoilut olivat kerrassaan mahtavat - ja teemaan sopivat!

Onnittelulaulu laulettiin suomeksi ja englanniksi.

Synttärit ovat hauska tapa lapsille oppia muiden maiden kulttuurista, sillä usein ohjelma ja tarjottava 

-sekä tietysti onnittelulaulu - ovat ominaisia juhlakalun kotimaalle.

Shanghai History Museum

Palattuamme Borneolta takaisin Shanghaihin palasivat myös isovanhemmat Thaimaan mökiltä ja alkoi isovanhempien vierailu osa 2. Heidän kanssaan kävimme Shanghai History Museossa.

Oriental Pearl Tower: Shanghai History Museum

Paikan nimi kiinaksi: 上海东方明珠广播电视塔 (东方明珠塔)

Museo sijaitsee Pearl Towerin alakerrassa, Pudongissa. Lippu pelkästään museoon maksaa 35 RMB/aikuinen, isot lapset puoleen hintaan ja pienet ilmaiseksi. Lisäksi on mahdollista ostaa yhdistelmälippuja esimerkiksi näköalatasanteelle ja ravintolaan.

Museo on ollut pitkään "vierailu-listallamme" -erityisesti sen jälkeen, kun Marita kehui sitä omassa blogipostauksessaan ...niin no, yli vuosi sitten. Nyt vihdoinkin päätimme toteuttaa museovierailun.
 

Museossa on esitelty Shanghain historia lavastettuina tuokiokuvina ja vahanukein.

Tynnyrissä kasvaneet: Kätevä lastenhoidon apuväline... olisiko tästä apua nykyvanhemmille?

Lavastukset ja yksityiskohdat on tehty todella huolella.

Meidät myös yllätti museon suuruus: ulkoapäin ei uskoisi, että museo on näin iso!

Museossa on mahdollista vuokrata audio-opastus, 

mutta pieni opasteksti englanniksi löytyy kunkin lavasteen luota.

Kiinalaisen lääketieteen mukainen apteekki.

Seinillä oli hauskoja maalauksia: ikään kuin varjoja menneisyydestä.

Vahanukkelavasteiden lisäksi museossa oli isoja pienoismalleja (n. 1:2) eri aikakauden Shanghaista. 

Valtavasti pieniä yksityiskohtia!

Vaikka välillä nyky-Shanghaissakin kampaamokäynti jännittää, 

mutta näin hurjia laitteita sielläkään ei ole.

Monia nyky-Shanghaissakin vielä olemassa olevia taloja on esitelty pienoismallein.

Moni näistä upeista kartanoista on nykyään kuulemma yksityisomistuksessa yksityiskoteina.

Museokäynti päättyy kiinalaiseen tapaan pakolliseen ostosaluevierailuun.

Museon ulkopuolella näimme vielä tällaisen jännittävän hätätilanteen...

Lavasteita nämäkin: maassa makaavat ihmiset heijastettiin peiliin, 

jolloin näytti aivan kuin he olisivat roikkuneet talon seinällä.

Museo oli ehdottomasti käymisen arvoinen ja huolella toteutettu.

Myös lapset tykkäsivät museosta ja se on helppo tapa lapsillekin oppia hiukan historiasta.

Poistuessamme museosta oli Shanghain vallannut lumipyry, mikä on täällä melko harvinaista.

Feikkilumeksikin sitä kutsutaan, 

sillä enemmänhän se on sellaista räntää, joka sulaa heti maahan koskettuaan.

Matkalla: 47 sekuntia

Mitä ehtii 47 sekunnissa. Ei paljon mitään? Ehkäpä hörpätä hätäisesti kahvin, käväistä vessassa tai vaihtaa pari lausetta ystävän kanssa.

Siinä ajassa ehti myös pieni kiinalaispoika joutua hukuksiin. Uima-allasalueella, jossa on ihmisiä paljon, muttei kuitenkaan liian täyttä. Uima-allasalueella, jota vahtii koko ajan kolme uima-valvojaa.

Vain noin kymmenen, viidentoista metrin päästä meidän seurueestamme... Vielä lähempänä monta muuta seuruetta...

Olimme lähdössä rannalle, kun näin jonkun tarjoilijoista juoksevan ja huitovan. Kun käänsin katseeni hänen osoittamaan suuntaan, näin noin viisivuotiaan pojan, joka oli juuri nostettu altaasta. Hänen luonaan oli kaksi ihmistä, joista toinen juuri aloitti puhalluselvytystä.

Juoksin paikalle ja huomasin helpotuksekseni, että paikalla oli uima-alvoja, jonka oletin olevan kokenut pelastaja. Kysyin paikalle saapuvilta tarjoilijoilta, että onko lisäapua hälytetty. Myöntävän vastauksen saatuani käännyin poikaan, joka oli täysin eloton. Järkytyksekseni hengenpelastaja ei enää puhaltanut eikä painanut, jolloin huusin, että alkakaa painaa ja laskin tahtia. Onneksi paikalle tuli toinen länsimainen, minua rohkeampi nainen, joka uskalsi työntää hengenpelastajan pois tieltään ja alkoi painella aktiivisemmin lapsen rintakehää minun laskiessani tahtia. Samalla paikalle saapui amerikkalainen päivystyshoitaja, joka otti ohjat käsiinsä.
 

Pian poika oksensi vettä ja alkoi hengittää ja saimme myös paikalle happea. Hänen isänsä oli jossain vaiheessa saapunut paikalle ja huusi järkyttyneenä. Yritin rauhoitella häntä kiinan ja englannin sekoituksella... Tuntuu, että olin unohtanut kaikki sanat... Haimme pyyhkeitä pojalle, jotta hän pysyisi lämpimänä...

Ambulanssi saapui ja poika vietiin sairaalaan. Myöhemmin meille ilmoitettiin, että hän selvisi ja voi hyvin.

Valvontakamerasta kävi ilmi, että poika oli leikkinyt "portaalla", jossa voi loikoilla vedessä aurinkotuolilla. Hän oli pudonnut siitä syvään veteen ja hengittänyt ilmeisesti heti niin runsaasti vettä, että menetti tajuntansa. Hän oli veden alla 47 sekuntia...

Kysyn nyt uudestaan, mitä ehtii 47 sekunnissa? Lapsi ehtii hukkua, jos häntä ei valvota tarkasti. Aika tuntuu ensin tosi lyhyeltä, mutta seuraapa sekuntiviisaria 47 sekuntia ja mieti, että sen ajan lapsi on veden varassa...

Kuva lapsen elottomista kasvoista ei pyyhkiydy ikinä mielestäni. Toivon, että pikkuhiljaa ne eivät tule eteeni aina, kun laitan silmäni kiinni. 

Samalla nuo kasvot toimivat muistutuksena siitä, että veden äärellä on lasten kanssa oltava todella tarkkana -joka sekunti.

Lomamme aikana J näki kun yksi parivuotias lapsi putosi veteen, mutta silloin pelastaja nosti hänet heti vedestä. Parikymppinen ensi kertaa snorklaava mies päätyi harjoittelemaan syvään veteen. Sukellettuaan kokonaan putkineen päivineen veteen ja vedettyään henkeensä vettä, hänet jouduttiin noukkimaan altaasta. Eräs mies elvytettiin rannalla skootterionnettomuuden seurauksena...

Tuntuu, että käyttäytyminen vesillä on joskus tavattoman holtitonta!
 

Pitäkää huolta lapsistanne veden äärellä ja muistakaa kerrata elvytysohjeet, jotta hädän tullen uskaltaa toimia.

Matkalla: Rentoilua ja vesiretkeilyä

Saavuimme eilen illalla kotiin ihanan matkan jälkeen. Borneo oli kaunis ja ilmat suosivat meitä ihanasti. Loppulomalla päivitykset tänne blogiin jäivät päivän touhujen jalkoihin, sillä ystäväperheemme Shanghaista saapui seuraksemme loppu loman ajaksi.

Yhdessä nautiskeltiin rentoilusta ja aktiviteeteistä.

Touhua maalla ja merellä.

Sekä hyvästä ruuasta.

Kuvat ovat suosikikseni nousseesta Teppanyaki-ravintolasta.

 

Yhden päivän vietimme merellisissä tunnelmissa, 

kun lähdimme Amazing Borneon kanssa Borneo Reef Worldiin 

tutustumaan merenalaiseen maailmaan.

  

Reef World on iso ponttooni, kuulemma Itä-Aasian suurin, joka on parkkeerattu riutan viereen.

Ponttoonin alla oli ikkuna veteen, josta snorklailua harrastamaton saattoi ihailla riutan elämää.

Eihän siitä toki yhtä hienosti värit näy, kun itse snorklaamalla, mutta se oli mukava F:lle,

jota emme snorklailuharrastuksen aloittamisesta huolimatta vielä laittaneet avoveteen.

Ikkunan edessä oli ikäänkuin parvekelaatikoissa koralleja ja kaloja syötettiin myös siinä,

niinpä siinä oli mm. "nemo-kaloja"

Snorklausalue oli rajattu poijuin ja köysin, jolloin lastenkin oli kohtuullisen helppoa snorklailla ilman pelkoa joutumisesta liian matalaan veteen, jossa olisi voinut joutua koralleiden raapimaksi tai osua myrkyllisiin koralleihin.

 

Näimme monenlaisia kaloja, kuten muutaman pallokalan ja hirvittävän myrkyllisen kivikalan, joka onneksi tapansa mukaisesti makoili hiljaa pohjassa. Yksi mureenakin bongattiin. Lisäksi erilaisia keijukaloja, perhokaloja, vuokkokaloja ja välskäreitä eli kaloja kaikissa väreissä. Monia emme tietysti edes tunnistaneet.

Halukkailla oli myös mahdollisuus kokeilla "merikävelyä". 

Siinä kävelijälle istutetaan painava kypärä päähän, johon johdetaan ilmaa. 

.

Meidän porukastamme meren alle lähtivät aikuiset minua lukuunottamatta sekä J. Minä jäin ihan mielelläni lapsenvahdiksi. Tykkään kyllä snorklata kovasti, mutta meren alla oleilu ei houkuta... (=pelottaa).

Merikävelijöitä avusti kaksi pinnalla ja kaksi sukeltajaa pinnan alla. 

Sukeltajat antoivat simpukoita, joilla retkue sai syöttää kaloja. 

Kaikki tuntuivat tykkäävän kovasti seikkailusta.

Meillä oli myös mahdollisuus vierailla läheisellä Sapi-saarella.

Kävimme myös siellä snorklaamassa ja kaloja oli todella paljon -vielä.

Ranta oli aivan tupaten täynnä turisteja. Ihmiset seisoivat korallien päällä ja osa oli jopa repinyt niitä.

Rannalla oli myös roskaa.

Kaikki korallit rannan tuntumassa olivat jo kuolleet... 

Onneksi vähän syvemmällä oli vielä jotain eloakin

Ihmispaljouden keskellä haahuili myös valtavia varaaneja.

Retki oli kuitenkin hyvä ja sopiva juuri lapsiperheille, jotka aloittelevat snorklailua.

J ja A ovat aloittaneet snorklailun jo useampi vuosi sitten ja olemme käyneet mm. Punaisella merellä ja Meksikossa avovedessä, mutta silloin piti aina vanhemman uida aivan rinnalla.
Nyt tällä rajatulla alueella oli helpompi antaa lasten tutkia hiukan omin päinkin.

Viimeisenä iltanamme lähdimme vielä pienelle veneretkelle katsomaan auringonlaskua.

 Ajelimme jokea pitkin rauhassa ja katselimme maisemia.

Joella asustaa kalastajayhteisöjä perinteisesti veden päälle rakennetuissa taloissaan.

F piteli tiukasti ystävänsä kädestä kiinni, jottei putoaisi veteen.

Saimme todistaa hauskan näyn, kun kalaparvi hyppeli kovaa vauhtia kohti venettämme.

Vasta juuri ennen venettä parvi kääntyi toiseen suuntaan ja grillattu kala jäi haaveeksi.

Päivä oli ollut täysin pilvetön, mutta illalla taivaalle alkoi nousta pilviä. Oli epävarmaa pääsemmekö näkemään auringonlaskua. Veneemme ohjattiin kuitenkin joen suulle ja niin merentakaa paljastui kaunis auringonlasku.

Aurinko laskee näillä leveyspiireillä uskomatonta vauhtia. 

Kun aurinko koskettaa horisonttia, 

se putoaa hetkessä taivaanrannan taa samalla värjäten taivaan ja pilvet upeaksi.

Auringon laskettua käänsimme veneen nokan kohti jokea ja rantaa ja palasimme hotellille illalliselle.

Sitten olikin vuorossa enää tylsin eli pakkaaminen kotimatkaa varten.

Aamulla jätimme nämä näkymät taaksemme ja suuntasimme kohti Kota Kinabalun kenttää.

Matka Cathay Pacificilla HK:n kautta meni sujuvasti ja illalla saavuimme puhtaaseen kotiin, jossa jääkaapissa odotti tuoreita mansikoita ja vastatehtyä jogurttia. Ayimme oli taas huolehtinut kotimme upeaan kuntoon, jotta paluumme sateeseen Shanghaihin sujuisi mukavasti.

Matkamme päättyi tähän. Laitan kuitenkin vielä yhden matkapäivityksen myöhemmin.
Halusin erottaa tämän ikävän tapauksen muusta matkatarinasta ja jakaa sen teille muistutukseksi siitä, kuin pienestä kaikki on kiinni.