Terveystarkastus

Nyt on takana Suomessa tehtävä terveystarkastus ja vaikuttaa siltä, että emme sairasta lepraa tai ruttoa. Lääkärintarkastuksessa tulee käyttää Kiinan virallista lomaketta. Se lähetettiin etukäteen lääkärille, jotta hän osasi määrätä tarpeeksi labrakokeita. Tosin unohduksen takia kävimme pistettävänä kahdesti...

Labrat pitävät sisällään mm. hiv-, kuppa-, hepatiitti- ja maksakokeet. Aikuisilta myös klamydiatesti. Kaikilta otettiin keuhkokuva, joka minusta tuntuu aivan älyttömältä varsinkin lasten kohdalla. Sydänfilmikin koko jengiltä otettiin... F:aa varten vaan piti lekata elektrodien tarrat pienemmiksi, jotta sopivat 1-vuotiaan rintakehään. Diacorissa ei ollut lasten elektrodeja. F makasi ihan paikallaan koko toimituksen. Taisi olla vähän ihmeissään touhusta.

Lääkäri sitten täytti tarkastuksen aikana virallisen lomakkeen ja siihen liitetään todistus labratutkimuksita, röntgenfilmit (yleensä ovat sähköisessä muodossa, joten näitä pitää osata pyytää) ja sydänfilmit.

Periaatteessa lepraan ja ruttoonkin olisi testi, mutta lääkärin kanssa yhteistuumin totesimme, että emme lähde tekemään perheellemme ihoviiltotestiä (jonka lepra vaatii), vaan Kiina saa tyytyä siihen, että lääkäri vakuuttaa, ettei meillä näitä ole. Lepraa, kun ei maailmanlaajuisestikaan enää kuulemma tavata...

Perusrokotusten lisäksi meihin pistettiin japaninaivokuumeen rokote ja puutiaisaivokuumerokote. Hepatiitti-sarja toki kuuluu myös. Ja F:lle täytyy käydä ottamassa neuvolassa tubi-rokote. Sitähän ei synnytyssairaalassa enää rutiinisti vauvoille pistetä.

Diacorissa taisimme herättää hilpeyttä: 5-henkinen perhe säntäilee labran, lääkärin, rokotusten ja röntgenien perässä. Hienosti selvisimme tästäkin logistisesta haasteesta.

Laminoidut kortit

J aloittaisi Suomessa kolmannen luokan ja A ekaluokan. Kumpikaan lapsista ei siis ole lukenut englantia. Shanghaissa koulu on kuitenkin aloitettava englanniksi. Koulu on kylläkin tottunut kieltaidottomiin lapsiin ja tarjoaa heille ESOL -ohjelman. Aluksi lapset eivät myöskään osallistu mandariinikiinan tunneille vaan opiskelevat tuetusti englantia. Kieli kuulemma tarttuu -koulun kokemuksen mukaan- muutamassa kuukaudessa lapsiin. Kadehdittavaa, kun vertaa aikuiseen oppimisnopeuteen.

Alku on varmasti koulussa haastavaa, vaikka toki koko ajan opettelemme englantia lasten kanssa. Tänään askartelin lapsille laminoidut kortit, joiden toisella puolella on jokin tärkeä lause suomeksi ja toisella puolella englanniksi. Vähän apua alkuun. Saavat ainakin pyydettyä apua, tien vessaan ja hätätapauksessa voivat pyytää soittamaan äidille yms.

Sini-siivousvälineet muuttavat Kiinaan

Tänään vietimme kesäpäivää Porvoossa. Siellä oli paljon aasialaisen näköisiä ihmisiä ja mietinkin usein, että ovatko he Kiinasta. Olisi tehnyt mieli kysyä ja kertoa, että olemme muuttamassa Shanghaihin. Jätin kuitenkin kysymättä ja keskityin nauttimaan lomasta, kesästä ja shoppailusta ihanassa Sevelyn lastenvaatekaupasta.

Nyt kotona olen viettänyt illan surffatessa Shanghai-aiheisia blogeja. Niissä ihmiset hehkuttavat, kuinka ovat ostaneet tarvikkeita "keittiötarvike-tavaratalosta" tai "kangasmarkkinoilta", mutta ei mainintaa paikan nimestä tai osoitteesta. Minulle iski paniikki: löydänkö ikinä kaikkia tärkeitä kauppoja Shanghaissa ja ajoissa. Kaikkia niitä, jonne muut ovat niin helposti löytäneet. Aloin myös hermoilla sitä kaikkea tavaran määrää, joka on pakko hankkia pika pikaa: imuri, vuodevaatteet, lasten sängyt, sohva, astioita... S:lle jo tosin ilmoitin, että aion ottaa mukaan Sini-siivousvälineeni täältä Suomesta (mahtuukohan mopin varsi matkalaukkuun??). Ja S ymmärsi heti, että olen tosissani. Minut tuntevat tietävät, että olen kohtuullisen tarkka siivousasioissa. Täällä Suomessa kotiamme siivonnut siivoojakin kiitteli siivouskaappimme varustetasoa (kyllä olin ylpeä). 

En välitä siitä, että Kiinassa kaiken siivouksen hoitaa Ayi. Hän oppikoon käyttämään Sini-välineitäni ja tietämään, että punainen mikrokuituliina on wc-pöntölle, vihreä wc:n muille pinnoille ja sininen pölyihin. Kyllä, meillä on värikoodatut liinat ;D Tämä otettiin käyttöön joskus yli 10 vuotta sitten, kun S siivosi koko kotimme vessanpöntölle tarkoitetulla rätillä...

Kiirettä

Sisäänkäynti

House-hunting -matkasta on jo puolitoista viikkoa. Loppumatka meni asuntovalintaa viimeistellessä: päädyimme valitsemaan huoneiston villan sijaan. Asuntomme tulee sijaitsemaan Shimao Riviera Gardenissa. Kyseinen compound on tosi hieno: rakennettu hiekkaranta aaltoaltaineen, useampi club-house, joissa mm. hienot kuntosalit, sisäuima-altaat, lasten sisäleikkipaikka, kauneushoitola... Alueella on myös iso nurmmikenttä lasten leikkeihin, pensaslabyrintti, joutsenlampi, kiinalainen puutarha... Ja sijainti lähellä jokea Lujiazuissa vaikuttaa ihan hyvältä.

Eräs klubitaloista

Nyt olisi sitten selvittävä kaikesta byrokratiasta. Ja paluumme jälkeen olemmekin toimittaneet, jos jonkinlaista näytettä lääkäriasemalle. Perjantaina olisi vuorossa koko köörin lääkärintarkastus. Lääkärin pitää todeta meidät terveiksi mm. leprasta, rutosta ja tuberkuloosista. Kaksi ensimmäistä varsinkin tavallisia suomen oloissa... Ja kaikenlaisia papereita sinkoilee Kiinan ja Suomen välillä. Nämä ottavat sen verran aikaa, että näyttää siltä, että lähtömme tapahtuu vasta elo-syyskuun vaihteessa. Emme siis ihan ehdi koulun aloitukseen, mikä on harmillista.

Kuntosali

Lastenhuoneen ikkunan näkymiä

Vessassa on telkkari kylpyhetkiä varten

Eräs sisäuima-altaista

Näkymä olohuoneen ikkunasta

Pakka sekaisin

S:n työpaikka on Pudongin puolella, jonne Puxin QingPusta on matkaa melko paljon 1-2 h, riippuen keneltä/mistä kysyy tai minkälainen sää on. Tämän takia melkein peruimme aiemmin sovitun tapaamisen Qingpussa sijaitsevan WISSiin. Minä halusin kuitenkin käydä, koska netin perusteella koulu oli hyvän oloinen.

Niinpä Marco nouti meidät hotellilta 9:00. Matka Pudongin ytimessä sijaitsevalta hotelliltamme koululle kesti 1h20min. Koulu oli hieno, 2006 rakennettu. Fasiliteetit kohdallaan. Ja tunnelma miellytti meitä kaikkia. Tämä olisi ykkösvaihtoehto ehdottomasti, jos se olisi lähempänä S:n työpaikkaa.

Koulun jälkeen tapasimme Julian, kiinteistövälitäjämme. Hän esitteli meille Qingpun tarjontaa:

Violet Country Villa: Huonot klubipalvlut, mutta muuten kivannäköinen alue. Asunto sisältä ei vastannut vaatimuksiamme, mutta siellä ei haissut home!! Jee, sellaisiakin siis on. Katsoimme toisenkin kohteen, joka oli edellistä modernimpi, muttei täysosuma kuitenkaan.

Dream house: kauniista vehreästä alueesta huolimatta talo oli kaukana unelmatalosta.

Le Chambord: Tosi miellyttävä alue ja hieno klubialue. Talo oli nätti ulkoa ja moderni sisältä. Korkeaa tilaa ei ollut, mutta muutoin ihan kiva ja pienen laiton jälkeen varmasti oikein sopiva. Selvästi paras villakohde tähän mennessä. Liekö tämä suositun alueen villa kauaa vapaana, kun muut eivät kuulemma ole näin moderneja…

Modern villa: homeessa, huonolaatuinen

Lakeside ville: Alue oli kaunis ja fasiliteetit kunnossa. Talot olivat ulkoa kauniita, moderneja ja puutarhoja ympäröi hienot kiviaidat. Mutta ensimmäinen kohde oli sisältä ruma, eikä kiinnostanut enempää. Toinen oli selvästi parempi, mutta talo oli liian täynnä kellertävää puuta. Mieleen tuli Art deco tai Alvar Aalto. Taisi siellä olla jopa kopio Artekin tuolista.

Näiden jälkeen oli pakka sekaisin: Pudong on selvästi mukavampi asuinalueena. Qingpu on tosi suburban aluetta ja palvelut vähäisiä. Kadut villa-compoundien edessä ovat hoidettuja, mutta heti näiden jälkeen paljon rähjäisempiä. Villat sen sijaan ovat Pudongin vastaavia uudempia, vähemmän homeisia ja edullisempia.

Koulu (WISS) on Pudongin vaihtoehtoamme (SCIS) parempi, vaikka hyvältä SCIS:kin vaikutti. Qingpusta on vaan se pitkä matka S:n töihin eikä myöskään Pudongissa asuva Marco voi sitten olla kuskimme.

Nyt pitää miettiä urbaania-suburbaania, hyvä koulu-loistava koulu, kuka matkustaa ja kuinka paljon, villa-apt. En oikein tiedä mitähän sitä kannattaisi haluta…

Iltapäivällä teimme vielä tutkimusmatkan Carrefouriin ja sieltä saa ainakin juustoa ja maitoa! Tosin ensi kerralla otan autonkuljettajamme mukaan ostoksille kertomaan, mitä mistäkin ruoka-aineesta valmistetaan. Sain aikaan epäuskoisia ilmeitä, kun kyselin paikalliselta (englannintaitoiselta!!) naiselta, että ovatko sellaiset pienet punavihreät lehdet salaattia. Hän totesi ykskantaan, että ”meillä kyllä on yleensä tapana keittää nämä”.

Lepoa house-huntingista

Lapset ovat jaksaneet tosi hienosti asunnonmetsästysretkillämme, jopa pieninkin. Päätimme, että yksi päivä täytyy pitää taukoa etsimisestä ja tehdä jotain lasten kanssa. Niinpä suuntasimme Shanghai Wild animal Zoo –eläinpuistoon. Marco haki meidät sovitusti hotellilta ja annoimme hänelle suomi-suklaata kotiinviemisiksi. Hän taas toi meille Hainanilta poimimansa mangon, joka olikin todella mehukas.

Eläintarha oli hyvin hoidettu istutuksineen ja lampineen. Alue oli varsin laaja ja pikkulisän kävelyyn toi lähes 40-asteen helle. Sateenvarjot saivat uuden käyttötarkoituksen kiinalaisen tapaan auringonvarjoina. Herätimme hilpeyttä paikallisissa punaposkisiksi ja märkähiuksisiksi hikoilleine lapsinemme. Alueella nähtiin mm. Panda, oranki ja monta pientä eläimen poikasta. Lopuksi oli vielä bussiajelu puiston laajalla ”savannilla”. Ja kuskimme Marco odotteli meitä parkkipaikalla, kun hikinen kierros oli ohi.

Palasimme hotellille ja uskaltauduimme kokeilemaan uudestaan uima-lippujen hankintaa. Tällä kertaa osasimme toimia ilmeisesti oikein - by-the-book- ja S sai kun saikin hankittua liput "yhden tiskin taktiikalla" sekä toisen tiskin taktiikalla terveyskortit. Toiselta tiskiltä hänet myös neuvottiin lääkärin pakeille täyttämään terveys-sertifikaatit. Niinpä päätimme altistaa itsemme kiinalaiselle terveystarkastukselle. Tiskillä ollut henkilö (jonka lääketieteellisen koulutuksen taso ei ilmennyt missään vaiheessa) suorittikin meille tarkastuksen: kurkistus alaluomen alle ja toiseen kämmeneen. Minä näytin oikeaa kämmentä, S ajatteli tarkastuttaa koko rahalla ja näytti molemmat kämmenet. Ja leimat todistukseen: terveitä ollaan. Matkalla uima-altaalle huomasimme toisen kahluualtaan, jossa ei ollut valvontaa. Tässä altaassa ilmeisesti pulikoivat kaikki ne, jotka eivät päässeet terveystarkastuksesta läpi… nimesimme altaan Kolera-altaaksi ja päätimme, ettemme kokeile allasta. Niinpä siirryimme valvotulle, terveiden (!) ihmisten altaalle ;) Toki me aikuiset jouduimme vielä ostamaan ne uimalakit, mutta sekään ei enää latistanut tunnelmaa: olimme selvinneet kiinalaisesta byrokratiasta hienosti!

Todellista Home-huntingia

Puutarhat olivat upeita ja compoundit viihtyisiä...

...talot hienoja ulkoa...

Tänään home-hunting sai ihan uudenlaisen merkityksen homeallergikolle. Kiinalaiset eivät osaa tehdä vesieristyksiä ja lähes joka villassa tuntuu olevan kosteusongelmia. Joannan Julia kuljetti meitä määrätietoisesti compundilta toiselle Viscaya, Palm Spring, Birmingham, Dong Jiao, Tomson Riviera ja Golf, East Villa… Ja minä nuuhkin villan jos toisenkin. Ja käytännössä kaikissa oli hometta. Julian mukaan ei ole ollenkaan ongelma, jos seinän läpi tulee vesi. Sen voi kyllä maalata ja kosteudenpoistajalla saadaan vesi pois… Muutama Villa oli todellisia luksusvilloja valtavine masterbedroomeineen ja -kylppäreineen, mutta kun päästiin alakerroksiin, vesi tihkui seinän läpi ja haisi ihan kellarilta. Pahimmassa tapauksessa koko asunto haisi homeelta. Tämänpäiväisen monituntisen homehuntingin seurauksena löytyi siis paljon hometta, mutta ei yhtään kodiksi kelpaavaa.

Tämäkin haisi pahasti homeelle.

Toinen toistaan hienompia villoja... kunnes aina löytyi merkkejä kosteudesta

Meillä alkoi vakaasti itää ajatus siirtyä katsastamaan huoneistoja. Niinpä suuntasimme vielä loppukierroksella Shimao Riviera Garden –Compoundille. Ja se olikin tosi hieno! Sisältä moderni ja miellyttävä, ja fasiliteetit alueella erinomaiset tekohiekkarantoineen. Nyt näyttää siltä, että meistä taitaakin tulla todellisia cityeläjiä. Ja onhan sitäkin kiva kokeilla, vaikkakin minua kauhistuttaa pilvenpiirtäjien korkeus. Taidan olla erikoinen asunnonetsijä, kun the lower the better ei tarkoita hintaa vaan asuinkerrosta.

 

Shimao Riviera Garden "hiekkarantoineen"

Lasten pitkämielisyys asuntokierroksella piti palkita jotenkin, joten runsaan kiinalaisen lounaan jälkeen suuntasimme Shanghai Ocean Aquariumiin. Se olikin valtaisa paikka, jossa oli paljon nähtävää. Sitten vielä pikapyörähdys tarkastamaan CityShopin valikoima ennen hotellille paluuta. Hintojen perusteella expat-sopimuksen tulee olla erinomainen, että meillä on varaa kasvattaa täällä lapsiamme: pieni vaippapaketti n. 30 € ja vauvanruoka n. 3 €/prk… Ja kaikki eurooppalainen, kuten juusto, kerma… varsin kallista. Haribo-pusseja sentään sai reilu eurolla!