sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Matkalla: Mt. Dinghu ja Seven star crags

Meillä on hieno päivä takana: upeita maisemia, raikasta ilmaa ja paljon patikointia. Kymmenen aikaan aamulla saimme kyydin hotellilta Zhaoqingin Dinghu-vuorelle.


Dinghu-vuori on  luonnonsuojelualue. Liput alueelle ostetaan vuoren juurelta. Meidän perheen liput (2 aikuista + 1 maksava lapsi) maksoivat 150 RMB.


Alueella on subtrooppinen ilmasto ja kohtuullisen paljon sateita. Meidän vierailumme aikana ei kuitenkaan sadetta ollut, mutta eilinen sade teki ilman erityisen raikkaaksi hengittää.


Tälle yllä olevalle lammelle pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan sammakoiden huumaavaa kevätkurnutusta.


Maisemat ovat henkeäsalpaavat. Sumu ja matalalla leijuvat pilvet tekevät paikasta satumaisen.


Dinghun huipulle on tehty tie, joten maisemia pääsee ihailemaan autokyydilläkin. Me halusimme patikoida ylös kivipolkuja pitkin. Reitillä on paljon portaita, joten rattaat kannattaa jättää alemmas. Meillä pienimmäinen vaan nukahti välittömästi raikkaaseen vuoristoilmaan päästyään, emmekä hennoneet herättää häntä. Niinpä matkaa taitettiin kera rattaiden.


Katsokaa tarkkaan, niin huomaatte yllä olevan puun olevan aivan täynnä hämähäkinseittejä. Lankoihin tarttunut kosteus teki seiteistä taideteoksia, joita jopa minä -araknofoobikko -ihastelin.


Vuorelta laskee useita jokia ja vesiputouksia. Kävelyreitti kulkee joenuomaa mukaillen, joten sekä visuaaliset että äänimaisemat ovat hienot. Vesi solisee ja humisee, sademetsän eläimet pitävät omaa konserttiaan.


Kenkien kastumiselta ei voinut välttyä, sillä joki ylitettiin kiviaskelmia pitkin.


Pian alkoi kuulua voimakasta veden kohinaa ja saavuimme ensimmäiselle vesiputoukselle. 
Se ei ollut kovin korkea, mutta vettä siinä virtasi runsaasti.


Alue on suosittu luontoretkeilykohde. Tällä kertaa täällä ei kuitenkaan ollut tungosta,
vaikka muitakin matkailijoita - lähinnä kiinalaisia -vastaan koko ajan tuli.


Nice to know! Mutta me jatkamme vielä ylöspäin!


Vihdoin pääsimme suurimmalle putouksella, joka oli upea!
Kuvasta on vaikea saada ymmärrystä koosta, mutta tämä taitaa olla suurin bongaamani vesiputous. Eilisen sateen ansiosta se oli varmasti erityisen näyttävä.


Tältä putoukselta meidän oli tarkoitus mennä huipulle oikotietä pitkin.
Oikotie näytti kuitenkin liian vaikeakulkuiselta, joten päätimme mennä pidempää mutta helpompikulkuisempaa reittiä. Patikoimassahan täällä ollaan!


Nooh, ei tämäkään reitti rattaiden kanssa varsinaisesti lepoa ollut...


Tältä vuorelta on muuten putoilu kielletty!
Myös tulenteko on kielletty, 
koska kaikki tavarat ovat täällä kovin kuivia näin suorana käännöksenä opaskyltistä.


Meillä oli tarkoituksena vierailla Qingyun temppelissä.
Alueen opaskyltit ovat melko hyvät ja englanniksi.


Metsän keskeltä ilmestyi pieni paviljonki.


Pian tämän jälkeen vanhin lapsistamme liukastui kovan kumauksen kera. 
Olin varma, että hän löi kasvonsa pahasti kiveen ja siitä johtui tuo kumaus. 
Onneksi muksauksen sai "vain" lonkka ja pienen lepäilyn jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa.


Temppelialue on melko ylhäällä vuoren rinteellä.


Siellä on myös kasvisravintola, jonka antimet jäivät meiltä kokeilematta.


Portti temppeliin.


Temppelialueella oli monenlaista nähtävää ja hienoja maisemia.


Kun kiipeää temppelin yläpuolelle, pääsee tielle, jota pitkin turistibussitkin kulkevat. Päätimme jatkaa vielä ihan huipulle tietä pitkin ja edelleen sitä pitkin alas. Lapset alkoivat olla jo uupuneita varsin pitkästä ja kohtuullisen raskaasta patikkamatkasta. Ja jos totta puhutaan, ei meitäkään enää houkutellut kantaa rattaita portaita pitkin.


Sitä paitsi tietä pitkin pääsee näkemään upeita maisemia kuten tämän vuoristojärven.




Tiedoksi tänne matkaa suunnitteleville: kaikenlainen kiltteily (kindling) on kyltein kielletty!!


Huipun nähtävyyksiin kuuluu myös jättiläismäinen Ding. Eli tällainen pata tai mikä lie. Vaikka kattila ei kiinnostaisi, sen takaa avautuvat todella hienot näkvmät alas vuorelta DingHu-järvelle, joten sitä ei kannata jättää näkemättä.



Kiinalaisia näytti kuitenkin kiinnostavan enemmän meidän lapsikatraamme. 
Tuolla joukon keskellä he ovat.


Kattilapaikan jälkeen alkoi laskeutuminen vuorelta. Tässäkin kohtaa voi ostaa lipun bussiin, jos ei jaksa taittaa matkaa jalkaisin. Me halusimme kävellä kuitenkin itse, vaikka matka lienee useamman kilometrin.


Alas päästyämme nappasimme taksin ja lähdimme Seven Star Cragsiin. 
Tämäkin on aika iso alue, jossa on kalkkikivikallioita ja useita luolia, joita pääsee katsomaan.



Alue on tosi kuvauksellinen. Aivan ainutlaatuisen tunnelman alueella loi yläkuvassa näkyvässä veneessä kiinalaista sävelmää kovaääniseen laulava nainen. Äänentoisto oli yllättävän hyvä ja nainen lauloi kauniisti. Upeaa!


Me tytöt saimme kukat hiuksiin.


Menimme LongYanin luolaan, jossa tippukivet on valaistu värivaloin. 
Pientä lisämaksua vastaan saa ensin tehdä lyhyen venematkan luolissa. 
Sen jälkeen pääsee kävelemään luolan polkuja.



Vaikka meillä oli ensin epäilyksiä värivalaistuksen hienoudesta,
päädyimme kuitenkin ihastelemaan valaistusta, jonka avulla kivien muodot tulivat hienosti esiin.



 Luolan jälkeen kävelimme vielä alueella, jossa on paljon rakennettuakin puistoa.


Ja kävimme toisessa luolassa, jonka sisällä oli erilaisia savi- tai kipsiukkoja,
joiden merkitys jäi kielitaidon puutteesta johtuen meille arvoitukseksi.



Poistuessamme luolasta naislaulu oli vaiennut. Tilalla soi kauniita huilusävelmiä, joiden "aiheuttajaksi" jäljitimme yksinäisessä paviljongissa soittaneen yksinäisen kiinalaismiehen.


Meillä oli täysi sadevarustus mukana, mutta niitä ei koko päivän aikana tarvittu. 
Näiden puissa roikkuneiden varjojen merkitys jäi meille arvoitukseksi.


Jalat alkoivat olla väsyneet itse kullakin koko päivän kävelystä johtuen, ja suuntasimme takaisin hotellille, jossa menimme syömään kantonilaista ruokaa kiinalaisravintolaan.


Vaikka annokset olivat kauniita ja mausteet kohdallaan, tuli kuitenkin taas todettua kaksi seikkaa: kiinalaiset eivät vaan osaa tehdä laadukasta lihaa ja Ayimme on niin hyvä ruuanlaittaja, että parhaat kiinalaiset ruuat nautimme omassa kotonamme.

Huomenna matkamme jatkuu kohti Hong Kongia. Jätämme hyvästit Zhaoqingille varhain aamulla. Tätä paikkaa voi kuitenkin suositella Kiinan luonnosta kiinnostuneelle matkailijalle. 
Nyt, Hyvää Yötä!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Matkalla: Saavuimme sateiseen Zhaoqingiin

Herätys oli tänään varsin varhainen, sillä lentomme Guangzhouhun lähti 8:45 ...tai piti lähteä. Kuljettajamme oli meitä noutamassa sovitusti. Matkalla kentälle pienin kuitenkin oksensi päälleen. Koska epäilimme tyhjään vatsaan annetun lääkkeen ärsyttäneen pientä mahaa, uskalsimme lähteä kuitenkin matkaan.

Olin pakannut F:lle kasan vauvanruokia ja maitoja käsimatkatavaroihin, kuten olen tehnyt lukuisilla lennoilla aikaisemminkin. Täällä Kiinassapa se ei olekaan sallittua. Turvatarkastuksessa pohdittiin lasipurkkeja ja maitoja. Lopulta turvanainen käski antaa jostain putelista lapselle maitoa. Ilmeisesti varmistaakseen, ettei siellä ole räjähdysainetta. Itse ajattelin, että jos aikoisin räjäyttää koneen, on kai ihan sama, mitä lapselle juotan... No, onneksi vauvansapuskat saatiin matkaan.

Boarding koneeseen tapahtui aikataulussa, mutta jostain syystä, jota ei meille juuri infottu jouduimme odottelemaan lentoon lähtöä tunnin. Vieläkö vastoinkäymisiä, ajattelin.

Lento Guangzhouhun sujui kuitenkin hyvin. Kohteessa meitä odotti ikävä kaatosade, mutta onneksi ilma oli lämmin... varsinkin, kun pienimmän takki lojui pussissa oksennuksessa.

Meillä oli tarkoitus mennä kentältä juna-asemalle, josta olisimme jatkaneet junalla Zhaoqingin pikkukaupunkiin. Lentokentällä päätimme kuitenkin vuokrata auton kuljettajineen viemään meidät perille. Tämä oli hyvä ratkaisu eikä kovin kalliskaan. Säästimme sompailut juna-asemalla ja taksien perässä.


Noin puolentoista tunnin ajon jälkeen saavuimme Zhaoqingiin ja hotelliimme Country Garden Phoenix Hotel Zhaoqing:iin (Ks.Tripadvisor). Meillä ei ollut suuria odotuksia tästä kiinalaisesta hotellista, mutta yllätys oli suuri, kun meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan erinomaisella englanninkielellä.

 

Yleiset tilat hotellissa ovat ylelliset. Me olimme varanneet 2+1 huoneen. Mies kyseli upgradea isompaan, kun meitä on kuitenkin viisi. Meillä oli kuitenkin jo kuulemma suurin huone.


Ja kun pääsimme huoneeseen totesimme, että eiköhän meidänkin suurperheemme täällä mahdu majoittumaan. Huoneet ovat varsin tilavat ja ihan siistit. Ehkä hiukan kuluneet ja kiinalaishenkiset, mutta kaikinpuolin paljon paremmat kuin osasimme odottaa.

Jonkinlainen hotellimanager on huolehtinyt meistä koko ajan erinomaisella englannilla. Ja meistä tuntuu, että saamme erityisen hyvän kohtelun ja palvelun johtuen ulkomaalaisuudestamme. Muut asiakkaat ovat oikeastaan kiinalaisia.

Kävimme lounastamassa myöhäisen lounaan hotellin länsimaisessa ravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja erittäin halpaa.


Lounaalla lapsemme kutsuttiin maalaamaan pääsiäismunia Pääsiäisen kunniaksi. Koska itse munat olivat joko noin puolimetrisiä halkaisijaltaan tai sisukset sisältäviä oikeita munia, lapset valitsivat kipsihahmot maalattavikseen.


Minä maalasin joutessani niitä tavallisia munia, mutta jätin taiteellisen puuskan tuotokseni askartelutätien iloksi. Ajattelin, että kanssamatkustajat eivät ehkä arvosta taidettani sen jälkeen, kun sisukset alkavat haiskahtaa.


Xiangshan-vuorella sijaitseva hotelli on hienossa miljössä. Kävin hiukan kävelemässä ihanan raikkaassa, mutta lämpimässä ilmassa hotellin ympäristössä.



Rakennus ja sitä ympäröivä kylä ei ole habitukseltaan kovin kiinalainen. Minulle tuli mieleen eurooppalainen vuoristokylä.




Suoraan hotellin edestä nousee vuoren huippu, joka oli tänään matalapaineen vuoksi pilvien peittoama. Todella kaunista ja jollain tapaa satumaista. Kävellessämme huipun juurella kuului sademetsistä monenlaisten eläinten ääniä. Tajusin, että Shanghaissa kuuluu aika vähän lintujen laulua.



Vedimme raikasta, kosteaa ilmaa keuhkot täyteen. Ja kostea ilma saa lasten hiukset kihartumaan erityisen ponnekkaasti. 


 Onkohan täällä Sumuisten vuorten gorilloja?


Pääsiäisen kunniaksi hotellilla oli illallisbuffet. Aikuisen hinta buffetista oli 98 RMB ja kaikkien kolmen lapsen osuus yhteensä 68 RMB. Ei paha hinta, vaikka buffet oli enemmänkin kiinalainen kuin länsimainen pääsiäisbuffet.


Tarjolla oli mm. sushia, jota me vanhimman kanssa herkuttelimme kilpaa.


Lapset olivat ensin sitä mieltä, että siirtyvät suoraan jälkiruokapöytään. Lopulta sushien lisäksi lapset söivät hyvällä ruokahalulla kurpitsakeittoa ja sämpylöitä. 


Loppumahat täytettiin toki jälkiruoilla.



Buffetissa oli lasten ja isompienkin iloksi pupu-aitaus. Nämä pääsiäispuput olivat vielä aika pieniä. Kovasti ne näyttivät pitävän lasten rauhallisesta paijauksesta.


Kun olimme lähdössä pois, tultiin meille vielä sanomaan, että he haluavat antaa lapsille suklaata. Suklaata, kuuli F ja lähti oitis ravintolan miehen matkaan. Täytynee hiukan keskustella pienen kanssa, että suklaan perässä ei voi ihan kenen hyvänsä matkaan lähteä.


Kukin lapsi sai suklaapallurat kauniissa rasioissa.


Nyt alkaa hotellihuone hiljetä, kun väsyneet matkailijat ummistavat silmiä yksi toisensa jälkeen. Huomiselle toivomme vähäsateista keliä, jotta pääsemme tutkailemaan nähtävyyksiä.