Salasiivooja

Minusta on hyvää vauhtia kehkeytymässä salasiivooja. Tartun salaa rättiin ja hiivin pyyhkimässä pöydän kulmaa, kun ayin silmä välttää tai petaan sängyn ennen kuin ayi ehtii tulla töihin.

 

Sekaisin se on mennyt, ajattelet ehkä. Mutta kun ei juurikaan tee kotitöitä, niin toisinaan sitä ihan mielellään vähän touhuaakin.

 

En sillä, ettenkö pitäisi siitä, että ayi huolehtii kodistamme. Olen jo tottunut siihen, että kodissamme häärii vieras, joka vastaa kotitöiden organisoinnista. Minä saan käyttää aikani lasten kanssa olemiseen ja työntekoon ilman huolen häivää kasautuvista pyykkivuorista ja sormenjäljistä peileissä.

 

Myös Suomessa meillä oli siivooja, mutta hän kävi vain kolme tuntia kerrallaan joka toinen viikko. Väliaikoina sain viihdyttää itseäni lähes äänettömällä imurilla ja Sini-siivousvälineillä. Ja harkituin yksityiskohdin sisustetulla siivouskaapilla. Viimeisen siivoojani Suomessa totesikin, ettei ole koskaan aikaisemmin tavannut näin hyvin varusteltua siivouskaappia kuin meidän. Oma ylpeydenaiheeni.

 

Nyt Kiinan siivoushuoneeni hyllyllä on toki sinisiivousvälineet, mutta myös ayin sinne hankkimia aineita, joiden kiinalaisin merkein varustetut selosteet eivät anna vinkkiä siitä, käyttääkö ainetta ikkunaan vai pyykkiin. Niinpä siivousvastuu on ayilla. Ja pyykkivastuu, silitysvastuu, arkikaupassakäyntivastuu...

 

Enkä valita lainkaan. Ayimme hoitaa työnsä huolellisesti. Vai mitä tuumitte viikatuista alusvaatteista? Siis minulla ei ole koskaan ennen ollut alusvaatepinoja, vaan sekalainen röykkiö sloggia!! Nyt pitsipöksyt odottavat näteissä pinoissa viikattuina käyttäjäänsä.

 

Viime aikoina olen kuitenkin havainnut, että toisinaan on ihan kiva tyhjentää astianpesukone tai laittaa pyykkikone päälle. Paras aika tähän on tiistaiaamu, jolloin Ayimme on kaupassa. Silloin saan ihan rauhassa lapata likaisia astioita tiskikoneeseen ilman, että Ayin ilme on hätääntynyt. Hän ei selvästi halua, että minä joudun tekemään mitään kotitöitä. Eikä hän ymmärrä, miksi edes hommaan haluaisin tarttua. Välillä minun on selitettävä hänelle, että kyllä minä ihan mielelläni asettelen ostamani kukat maljakkoon. Ja kyllä, meillä lasten pitää ihan itse kantaa astiat astianpesukoneeseen. Katsokaas, me kun palaamme Suomeen ja siellä ei Ayi ole enää paapomassa lapsia. Muistan myös kehua hänen työnsä jälkeä, jotta hän ei luulisi minun olevan tyytymätön ja siksi toisinaan tarttuvan rättiin.

 

Ayimme on usein huolissaan, kun "teen niin paljon töitä". Työskentelen ja hoidan kolmea lasta! No onhan täällä oikeastikin arjessa välillä kiirettä, mutta hei, teen osa-aikaista työtä ja kaksi vanhinta lasta on koulussa. Kyllä siinä kerkiää yhdet kukat asetella maljakkoon tai pedata itse oman sänkynsä (tiistaiaamuisin).

 

Ayille on suuri ihme, kun kerron, ettei Suomessa kenelläkään olisi varaa palkata täysipäiväistä Ayita. Eikä sellaiseen kyllä olisi oikeasti tarvettakaan. Suomessa riittää viikkosiivous (ellei asu Manskulla) ja kaupassakäynti on valtavan helppoa. Täällä pöly pakottaa siivoamaan päivittäin ja kaupassakäynti käy työstä. Ayin apua siis ihan oikeasti tarvitaan, jos haluaa tehdä muutakin kuin siivota.

Odotellessani paluuta Suomen rutiineihin nautin Ayin avusta ja pidän yllä omia siivoustaitojani  salasiivoamalla tiistaiamuisin.