perjantai 15. maaliskuuta 2013

Etiäinen ja keuhkoparantola

Maanantaina juttelin ystäväni kanssa niitä näitä puhelimessa. Jostain syystä kerroin hänelle myös suunnitelmani sellaisten hätätilanteiden varalta, että en ole itse kotona, mutta ayi soittaa jonkun lapsistamme sairastuneen. Tällöin soittaisin tälle ystävälleni, että hän menisi katsomaan tilannetta kotiimme.
 
Maanantaina ja tiistaina halusin myös näyttää Ayille, miten astma-maskia käytetään nuorimmaiselle. Just for in case... Olin tiistaina lähdössä lukemaan muumeja ja nuorimmainen oli hiukan yskinyt. Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä.
 
Kun olimme isompien kanssa lähdössä kotiin koululta, soitti ayi hiukan hätääntyneenä. F on tulikuuma ja punainen, eikä itke. Soitin ystävälleni heti, mutta hän oli matkalla compoundillemme taksilla. Niinpä soitin toiselle ystävälleni, joka hälytti paikalle miehensä.
 
Kun itse saavuin paikalle, täällä meillä oli kaksi ihanaa naapuria auttamassa ja hoitamassa pientä. Me lähdimme lääkäriin ja diagnoosi oli bronkiitti. Onkohan minulla meedion kykyjä?
 
Kuume jatkui kovana ja sairaskuoroon yhtyi myös keskimmäinen. Tytöillä kuumeet huitelevat 39-40 asteen paikkeilla ja yskä on kummallakin kamala. Viime yön kuuntelin rohisevaa ja vinkuvaa väkeä ja hoivailin kuumeesta sekaisin olevia neitejä. Aamupäivällä päätin palata Shanghai United Family Hospitaliin. Keskimmäisellä on perusvirustauti kovalla kuumeella, mutta nuorimmaisen keuhkoista kuului ikävää rapinaa ja diagnoosina on lievä keuhkokuume. Antibiootin lisäksi hänelle määrättiin tiheästi annettavaa avaavaa lääkettä keuhkoputkista kuuluneiden vinkunoiden vuoksi.
 
Nyt parannellaan kotona ja toivotaan lääkkeiden tehoavan. Tyttöjen lisäksi esikoinen ja minäkin yskimme hiukan. Todellinen keuhkoparantola siis täällä meillä.
 
Antaisin lopuksi myös neuvon: Suunnittele aina valmiiksi askelkuviot hätätilanteiden varalle! Varsinkin vieraassa maassa. Ei olisi kiva etsiä sairaaloiden osoitteita ja tietoja hengitysvaikeuksisen lapsen kanssa. Täällä Kiinassa kannattaa rekisteröityä valmiiksi useammalle klinikalle ja valita tilanteen mukaan sopiva. Sairaalat jakavat hätäkortteja, joiden avulla osoitteen saa annettua helposti taksinkuljettajallekin. Tärkeät numerot, kuten SOS international:n yhteystiedot, paikallisten sairaaloiden hätänumerot ja vakuutusyhtiön numerot kannattaa tallentaa puhelimeen valmiiksi.
 
Minä olen erityisen kiitollinen näille ihanille ihmisille, jotka asuvat tässä talossamme. He kuuluvat hätäsuunnitelmiini ja toivon, että minä voin kuulua myös täällä asuvien hätäsuunnitelmiin.

12 kommenttia:

  1. Hei, onneksi tilanteesta selvittiin! Minä kuulun näihin hätäsuunnitelmille naureskelleisiin. Mutta olen pienemmissä jutuissa huomannut, kuinka nopeaa ohituskaistaa pääseeekään lääkärille jos on rekisteröitynyt valmiiksi ja hoitanut homman kuntoon.

    Emilialle nousi korkea kuume ja poskionteloissa oli kova kipu. Saimme n. 1 h kuluessa lastenlääkärin tutkimuksen, tarvittavat kokeet, jälleen saman lääkärin selvityksen sekä lääkkeet.
    Moni tuntui neuvottelevan tiskillä ajanvaraukseen ilmeisesti ilman rekisteröitymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei ollut hätäsuunnitelmaa n. 9 vuotta sitten, kun esikoinen 9 kk:n iässä sai ensimmäisen sairaalahoitoa vaatineen hengenahdistuksen. Siinä hötäkässä kun yritin huonosti hengittävä lapsi sylissä etsiä taksin numeroa puhelinluettelosta, unohdin aakkoset! Siis unohdin aakkoset!! Sen jälkeen laitoin kaikki tärkeät hätäpuhelinnumerot talteen valmiiksi.
      Näiden hengenahdistusten ja toisaalta muiden odottamattomien tilanteiden varalta olen pyrkinyt pohtimaan täälläkin reitit valmiiksi. Ja ehkäpä juuri erityisesti täällä :) Hyvä, että tekin saitte hoitoa pikaisesti!

      Poista
    2. Kummallisesti sitä aina oudoista tilanteista selviää, vaikka just unohtaa suunnilleen oman osoitteensa taksia tilatessa. Eeron ollessa 5 viikkoinen lähdin yhtenä yönä klo 5 hänen ja tyttöjen (silloin 3 v ja 5 v) taksilla sairaalaan klo 5 aamulla kun vauva ei saanut happea yskimiseltä, mies tietenkin jossain Intiassa tms. Suurin huoleni oli aamulla saapuva siivooja ja se, miten saisin hänelle avaimen ja sanan, kun minulla ei ollut puhelinnumeroa. Kehitin monimutkaisen lappusysteemin vihjeineen ja piilotin avaimen kukkaruukkuun jossa se oli ollut joskus aikaisemminkin. Siis viideltä aamulla. Jep, jep.

      Eilen ruuhkassa mietin just näitä kiireellistä apua vaativia tilanteita, olisi kamalaa seistä sairaan lapsen kanssa perjantairuuhkassa voimatta tehdä mitään.

      Poista
    3. Heh. Muistan kun lapseni joutui onnettomuuteen koulun liikkasalissa, jonka edessä olin odottamassa. Huudon kuultuani juoksin lapsen luokse. Palatessani lapsi sylissä pukkareille havaitsin kenkäni kauniissa rivissä pukkarin oven edessä. Sillä tokihan kengät saliin mentäessä täytyy riisua, vaikka nyt lapsella on luut irti ja murtuneet... ;)
      Ollaan me äidit välillä hassuja. Mutta pääsipä sunkin siivojaa tekemään hommansa :)

      Poista
  2. Voi kuinka ikävää, että olette noin sairaina. Onneksi sait apua naapureilta ja toivotaan, että lääkkeet tehoavat nopeasti. Sano kaikille lapsille paljon terveisiä ja pikaista paranemista. Skypetellään !

    Äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna F on jo selvässti parempi, kun on sanut useamman annoksen ventolinea ja antibioottikin alotettu.

      Poista
  3. Hyvä tukiverkosto on kaiken a ja o, etenkin vieraassa kulttuurissa ja mm. liikenneruuhkien keskellä. Mitä kauempana kotoa ollaan sitä innokkaammin ihmiset onneksi toisiaan auttavat! Ja koulujen kauttahan minäkin olen aina saanut oman verkostoni maailmalla luotua. Ja niin me mammat yhdessä huolehdimme toisemme ylämäkien ja akuuttitilanteiden yli.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilijonkka, olen huomannut saman, että ihmiset ovat todella valmiita auttamaan ja tarjoavat sitä apua myös aktiivisesti. Ja etenkin täällä Kiinassa sillä on suuri merkitys, kun kiinalaisiin perustapoihin ei kuulu ns. vieraista huolehtiminen. Toki omista pidetään huolta.
      Ja kiitos, tytöt voivat jo paremmin :)

      Poista
  4. Onneksi pahin on ohi ja sait apua tarvitessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisi, onneksi on avuliaita ihmisiä ympärillä :)

      Poista
  5. Onneksi saitte apuja! Meillä sairastettiin myös keuhkokuume pari viikkoa sitten. Ensin tuli toiselle tytölle, sitten toiselle.. Kurja tauti kyllä. Toivottavasti teillä voidaan jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tuntuu että täällä Shanghaissa on kyllä näitä keuhkoihin asti päätyviä pöpöjä enemmän kuin Suomessa... Toivottavasti teilläkin tytöt ovat toipuneet! Meillä molemmat voivat jo hyvin, joskin kummallakin on yskää. Ja tuo pienempi on kyllä vielä vähän hengästyneen oloinen, joten annetaan avaavaa lääkettä vielä.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.