Lettukestit

Meillä järjestettiin eilen lettukestit. Ensimmäiset laatuaan Shanghai-kodissamme. Kuten olen aikaisemminkin todennut, vanhojen totuttujen ruuanlaittorutiinien palaaminen mieleen kestää täällä Shanghaissa kauan. Lettujen kohdalla piti odotella puoli vuotta... Tosin tästä ajasta melkein kaksi kuukautta lettupannuni odotteli tullissa kotiinpääsyä.

 

 

Kaasuhellalla lettujen teko olikin itse asiassa todella helppoa. Jostain syystä lämpötila on täydellinen lettujen paistoon, vaikka ennen toimeen ryhtymistä pohdin jo varasuunnitelmaa palaneiden lettujen varalle. Olin nimittäin jo ehtinyt mainostaa lapsille lettuja.

 

Höysteeksi oli luvassa mansikoita, sillä Kiinassa on mansikkasesonki parhaimmillaan. Valtavan isot mansikat maistuvat ihanilta. Eilen S toi kuitenkin kotiin pieniä mansikoita. Epäilyni niiden kelpoisuudesta letun päällysteeksi osoittautui turhaksi, sillä ne maistuivat lähestulkoon metsämansikoilta. Ja ei, tätä makua ei varmasti väritä koti-ikävä. Nämä voittavat ihan oikeasti Suomi-mansikat.

 

Ainoa tylsä vaihe kiinalaisissa mansikoissa on, että ne kannattaa kylvettää huolella. Suosiolla jätän myöskin ostamatta tien vieressä kaupattavat mansikat.

Näille lettukesteille meillä oli erityinen syy. Saimme eilen nuoren neidin yövieraaksi, sillä hänen vanhemmillaan oli kummallakin menot, joita ei saanut siirrettyä. Ylpeänä kerron, että nuori neiti valikoi meidän perheemme tarpeeksi luotettavaksi yöpymispaikaksi. Ja koska meille oli annettu näin suuri kunnianosoitus, päätin tehdä parhaani, että nuori neiti myös viihtyisi luonamme. Siispä iltapalaksi järjestettiin lettukestit. Ja letut maistuivat niin omille kuin lainalapsellekin ja vierailu sujui hienosti.

 

Mitä siellä koti-Suomessa ei ehkä tule niinkään ajatelleeksi, on oman tukiverkon itsestäänselvyys. Kotoa löytyy aina joku, joka voi tulla hoitamaan lapsia, jos meillä vanhemmilla on menoa. Välillä tarve tulee äkillisestikin. Niinpä komennuksella kannattaa yrittää rakentaa ystävistä mahdollisimman vahva tukiverkko, jotta tarvittaessa on luotettava perhe, jonka voi kutsua hätiin. Itsekin soitin kerran jo poismuuttaneelle naapurillemme varoitussoiton: yhden lapsemme oireet enteilivät yöllistä äkkilähtöä sairaalaan ja S oli matkoilla. Sairaalamatkalle ei halua ottaa kuitenkaan mukaan kahta unista sisarusta. Naapuri lupasi pitää kännykän päällä ja olla lähtövalmiudessa. Tällä kertaa lähtöä ei onneksi tullut, mutta erilaiset vara-askelkuviot on syytä pitää mielessä, että on selvät sävelet, kuinka toimia kiiretilanteessa.

Yskänlääkettä illalliseksi

Perheessämme on ollut liikkeellä flunssaa, johon liittyy ärsyttävä kuiva yskä. Viime yön nukuinkin istuvillani, jotta saisin yskältäni unta.

 

Myös Ayimme on kuunnellut yskäämme jonkin aikaa ja tänään hän päätti tarttua toimeen. Hän kokkasi meille illalliselle yskänlääkettä.

 

 

Kyseessä on keitto, johon tulee kuivattuja pikku-lootuksia, päärynää, päärynäsokeria, jotain valkoista sientä ja goji-marjoja.

Lootusta

 

Kuivatut lootukset sekä sienet liotetaan ensin vedessä. Sitten ne lisätään kiehuvaan veteen goji-marjojen, leikattujen päärynöiden ja päärynäsokerin kanssa.
 

Valkoisia sieniä (näyttää sellaiselta puunrungolla kasvavalta sieneltä)

 

Päärynäsokeri muistuttaa olemukseltaan palmusokeria ja se tekee keiton makeaksi. Minä mieltäisinkin keiton ehkä jälkiruokakiisselin kaltaiseksi. Kiinalaiset syövät kuulemma mielellään keittoa kylmänä kesällä.
 

Päärynäsokeria

 

Minun lisäkseni F tykkäsi keitosta. Etenkin lootukset, jotka muistuttavat olemukseltaan ja maultaankin hiukan perunaa, upposivat hyvin. Ja koska plasebovaikutuksella on tutkimusten mukaan iso vaikutus lääkityksen tehoon, olen suggestoinut itseäni uskomaan keiton parantavaan voimaan. Ihan kun yskä olisi jo vähentynyt.... Taidan kuitenkin ottaa hönkäyksen tai kaksi astmapiipusta, ihan noin niin kuin täydellisen tehon varmistamiseksi.

Kevät Shanghaissa

Nyt, kun lyhtyjuhla on juhlittu, on lupa odottaa kevättä.

Ja keväistä täällä onkin -on ollut jo muutaman päivän.

 

 

Vai mitä sanotte näistä kuvista?

 

Ruusut kukkivat kuin Suomessa juhannuksena konsanaan.

Ja suomalaisissa juhannuslämpötiloissa täällä ollaankin:

mittari on näyttänyt noin 15 astetta jo useampana päivänä.

Ruoho alkoi ihan yhtäkkiä kovasti vihertää.

Tai onhan se osin vihertänyt koko talven, mutta nyt se on myös kasvanut ja näyttää kesäiseltä.

Ja talvikengät heitettiin nurkkaan tennarien tieltä.

Toisilla meistä on kevättä rinnassa enemmänkin!

 

 

Lämmön lisäksi ilma on ollut aurinkoinen ja ilmanlaatu hyvä,

kuten tästä tuttavaperheen ikkunasta otetusta kuvasta näkyy.

Vaikuttava näky!

 



 

Sunnuntaina innostuimme kokeilemaan tennistaitoja compoundimme kentällä.

Viimeisestä omasta pelikerrasta on noin kaksikymmentä vuotta aikaa... 

Mutta kivaa se oli, kuten vähän muistelinkin!!

 

Välineet olimme ostaneet jo aikaisemmin Decathlonista huimaan muutaman euron hintaan / maila.

Nyt olemme varusteltu melkein täydellisesti.

Ehkäpä käyn ostamassa tennismekon, kun tästä rystylyönnit hiukan kehittyvät...

 

Kuuma pelin tuoksinassa tuli. 

Jopa pienimmälle...

...joka viskeli talvitamineet tatamille.

Ihanaa, tervetuloa kevät!



Lyhtyjuhla

Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta päättyy lyhtyjuhlaan, jota vietetään tänään

- viidentenätoista päivänä uuden vuoden vaihtumisesta.

 

Me aloitimme tämän päivän juhlinnan erään pienen prinsessan 4-vuotisjuhlissa tässä talossamme.

Illalla lähdimme sitten katsomaan Yu Yuaniin lyhtyjä.

 

 

Ihanan, keväinen päivä alkoi olla lopuillaan ja aurinko laskemassa, kun otimme lautan Puxiin.

 

Matkalla Yu Yuaniin aurinko laski

ja ehdimme juuri sopivasti ihailemaan kiinalaistalojen kauniita iltavaloja.

Lyhtyjuhlana koko Yu Yuanin alue koristellaan lukuisin lyhdyin.

Käärmeen vuonna yhtenä kantavana teemana on tietysti käärme.

 

Onneksi koristeina oli käytetty myös perinteisempiä lyhtyjä.

Noh, kun Kiinassa ollaan, sitä alkaa pikku hiljaa tulla immuuniksi

kaikelle värikylläisyydelle ja villkuvaloille.

Niinpä nämä flamingot eivät enää niin kauhistuta,

edes kauniisiin kiinalaisrakennuksiin kiinnitettyinä.

Olemme myös saavuttaneet myös jonkinlaisen kiinalaisuuden merkkipaalun:

kuljimme ihan suvereenisti valtavassa väenpaljoudessa...

...ja vieläpä vastavirtaan ja lastenrattaiden kanssa.

 



...vielä muutama kuva...



... ja sitten oli todettava, että nyt saavat lyhdyt riittää.

 

Palasimme samaa tietä kuin tulimmekin.

Lauttamatka Puxista Pudongiin illalla on aina yhtä mukava.

En koskaan kyllästy tähän näkymään!

 



Vaikka toisinaan on Bad China Day (BCD), viimeistään tämä näkymä saa mielen taas muuttumaan.

 

Ja tänään ei ole ollut missään nimessä BCD!!

Ihana keväinen sää, lämmintä, ystäviä ja mukavia tunnelmia.

 

Nyt päivä on päättymässä ilotulituksiin,

jotka lienevät vain murto-osa varsinaisen uuden vuoden juhlinnan ilotulituksista.

Silti taivas täyttyy kauniista raketeista, joita varsinkin nuorimmainen innokkaasti seuraa ikkunasta.

 

 

Matkalla: Paluu kotiin

Palasimme maanantai-iltana kotiin Vietnamista.
 

Boogie Board ja J

 

Viimeinen kokonainen päivä Vietnamissa aloitettiin rannalla. J lautaili boogie boardilla.

Rannalla oli nuoria paikallisia ja simpukankalastajia.
 

 

S meni katsomaan kalastajan saalista, kun mies alkoi yhtäkkiä kovasti viittilöidä merelle. S yritti tähytä merelle ja niin minäkin. Lopulta S havaitsi veden varassa, hukkumassa olevan ihmisen. Huusin lapset pois vedestä ja lähdin juoksemaan paikalle. S aikoi ottaa mukaan J:n boogie boardin, jos joutuisimme vesipelastukseen. Emme kumpikaan ole mitään mestariuimareita, vaikka suomalaisen uimataidon mitat täytämmekin.
 

 

Kalastaja hetkeä ennen viittilöintiä

Kun pääsin kohdalle, oli joku paikallinen saanut hukkuvasta otteen ja saanut hänet matalaan veteen. Menin auttamaan miehen rannalle. Kyseessä oli noin kaksikymmenvuotias paikallispoika, jonka hengitys oli haukkovaa ja silmissä oli kauhua - niin kuin vain hukkuvan silmissä voi olla.

 

S palasi takaisin lasten luo, kun mies oltiin saatu vedestä ja otti tämän kuvan

Huusin paikalle tulleelle, hotellin henkilökuntaan kuuluvalle miehelle, että hän tilaisi ambulanssin ja käänsin samalla miestä kylkiasentoon. Yhtäkkiä kaksi paikalla ollutta paikallista käänsi miehen vatsalleen ja alkoivat pumpata hänen jalkoja ja käsiä. Minulla taisivat pasmat mennä sekaisin, sillä ei meidän ensiaputunnilla opetettu tällaisia liikkeitä. Pumppauksen seurauksena hukuksissa ollut kuitenkin oksensi vettä, että kaipa se sitten tehosi.

 

 

Seurailin pojan hengitystä ja toistin moneen kertaan, että paikalle pitää kutsua lääkäri. Jotenkin minusta tuntui, että paikalliset olivat tyytyväisiä siihen, että mies on elossa, eivätkä ajatelleet lääkärille olevan tarvetta.

 

 

Yritin selittää mahdollisimman yksinkertaisella englannilla, että hukkunut pitää aina toimittaa hoitoon, sillä hän voi kuolla myöhemmin keuhkoon joutuneen veden takia. En muistanut mikä keuhkopöhö on englanniksi eikä se rajallisella englannintaidolla varustetuille paikallisille mitään olisi kertonutkaan. Toistelin siis vain, että keuhkossa oleva vesi voi myöhemmin johtaa kuolemaan. Ja kun tuntui, ettei puhekaan oikein auttanut, yritin esittää. En varmaankaan ollut kovin vakuuttava näky siinä rannalla bikineissäni esittämässä keuhkopöhöön kuolevaa ihmistä paikallisten ympäröidessä minua...

 

 

Lopulta paikalliset kantoivat hukuksissa olleen läheiseen taloon ja vakuuttivat minut siitä, että lääkäri tulee paikalle. Pyysin vielä hotellin johtoa varmistamaan asian ja iltapäivällä minulle vakuutettiin näin tapahtuneen.

 

 

Rannalla oli ilmeisesti virtaus, jonka johdosta mies ei päässyt uimaan takaisin rantaan. Sai myöskin J hyvän muistutuksen siitä, miksi äiti ei antanut hänen mennä syvään veteen aallokossa. Toinen hotellivieras kertoi myös myöhemmin, että hänen oli ollut rankka palata rantaan virtauksen vuoksi tuona kyseisenä aamuna.

 

Me jatkoimme loppupäivän altaalla.

 

A ja kaksi uutta ystävää ovat juuri hypänneet veteen.

 

Illalla kävimme vielä nautiskelemassa mereneläviä Ham Tienissä.

 

Ravintolassa puitteet ovat ehkä alkeelliset, mutta maisema kaunis ja ruoka hyvää.

 

 

Mitä saisi olla?

Tiikerirapuja, kiitos kyllä!

 

 

Maanantaina aamuviideltä lähti kyytimme takaisin Ho Chi Minh Cityyn ja iltapäivällä lento takaisin Shanghaihin. Koko matka sujui tosi hienosti ja ylpeänä sanon, ettei yksikään lapsistamme kitissyt kertaakaan koko paluumatkan aikana, joka viiden tunnin autossa istumisineen voi olla aika rankka.

Matka Vietnamiin oli onnistunut!

Yhteenvetona sanoisin:

Vietnamissa ollaan pääosin ystävällisiä ja kohteliaita. Ja autetaan toisia; Kiinassa hukkuja olisi todennäköisesti saanut hukkua ihan rauhassa.

Kadut ovat huonokuntoisia ja kapeita ja vaikka liikennettä on vähän ja se koostuu pääosin mopoista, matkat kestävät pidempään kuin kilometrit antaisivat odottaa.

Vietnamilaiset eivät osaa arvostaa luontoaan ja he roskaavat surutta ympäristöään ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sinänsä sääli, sillä heillä on monimuotoinen, kaunis luonto.

 

Ruoka oli halpaa ja hyvää. Ostettavaa ei juurikaan tuolla alueella ole eikä se Shanghain jälkeen edes tunnu halvalta. Ehkä täysin paikallisille tarkoitetuilla markkinoilla olisi halpaa, muttemme käyneet sellaisilla.

 

Turismin myötä palvelut ovat kasvamassa, mutta ehkäpä hierontapaikassa ei –paikkojen spa-liitteistä huolimatta – kannata odottaa upeaa spa-kokemusta. Sen sijaan mukavan jalkarentoutuksen tosi halvalla kyllä saa.
 

Mui Nen alue on jollain tapaa aidon oloista. Täällä ei kannata odottaa kiillotettua kaupunkikuvaa vaan paikallisia naisia perkaamassa kalasaalista, ukkoja lepäilemässä riippukeinuissaan ja likaisia lapsia juoksemassa talonrötisköjen edessä. Hymyä ja iloa näkyy kaikkialla. Minusta elämä täällä näyttäytyi yksinkertaisena mutta aitona ja minä ainakin nautin täysin tunnelmasta!
 

Ja tässä luminen näkymä ikkunastamme, kun heräsimme ensimmäisenä aamuna Shanghaissa.

Matkalla: Hoodeilla

Eilen meillä oli vuorossa lähiympäristön tutkintareissu.

Meillä oli tuttu kuljettaja Dai aamupäivän käytössämme.

 



 

Ensimmäinen kohteemme oli pieni 5000 asukkaan kalastajakylä.

Anivarhaisella saalis haetaan kalastusveneiltä pesusoikkoa muistuttavilla veneillä.

Rantaan tulee kauppiaita ja omiksi tarpeiksikin ostavia asiakkaita tekemään kauppaa kalastajien saaliista.

 

Kuljettajamme osti itselleen annoksen kaloja ja me kiertelimme ihmettelemässä hulinaa.

Ja paikallisväki taisi ihmetellä yhtä paljon meitä.

Rannalla oli paljon valtavia, upeita simpukoita, joita kalastajat heittivät pois.

Meidän lapsemme taas keräsivät niitä innoissaan.

 

 

Kalastajakylän jälkeen jatkoimme matkaamme valkoisille hiekkadyyneille ja lootusjärvelle.

 

 

"Vettä, vettä..."

"Täällä mitään vesiä tarvita!"

A todella juoksi valtavassa kuumuudessa dyynien huipulle.

Minä seurasin jalat hapoilla kävellen perässä

muun perheen jäädessä ihailemaan hiekkamuodostelmia alhaalta käsin.

 

Dyyneillä voi vuokrata mönkijän tai jeeppikyydin.

Me jätimme moottoriurheilun laiskemmille.

 

Valkoisten dyynien vieressä on lootusjärvi, jossa aina kukkii lootuksia.

 

Dyynien jälkeen vuorossa oli punainen kanjoni.



 

Sadekautena vuorilta tulviva vesi on uurtanut jännän muodostelman hiekkamaahan.

Nyt kuivaa uomaa pitkin pystyi kävelemään.

 

 

Punaisen kanjonin jälkeen teimme pienen pysähdyksen Mui Nen kalastajakylässä.

 

Ostimme tältä yksitoistavuotiaalta ja innokkaalta kuvausmannekiinilta rannekorun reiluun ylihintaan.

Suloisella tytöllä oli nuoresta iästään huolimatta oikeat kauppiaan elkeet.

 

Mui Nesta jatkoimme matkaa Ham Tienin suuntaan, jossa kävimme keijukaispurolla.

Puro on noin kaksi kilometriä pitkä ja sitä pitkin voi kävellä.

Vesi ja tuuli ovat muovailleet tänne luonnon omia taideteoksia.

Punainen, keltainen ja valkoinen hiekka, sininen taivas ja vihreä metsä.

Upeita värejä.

 

Vesi on lämmintä ja pääosin vain nilkkoihin asti.

Muutamassa kohdin vettä on jopa pohkeisiin asti.

 

Viimeinen kohteemme oli punaiset hiekkadyynit.

Nämä ovat valkoisia paljon pienemmät ja puolen päivän aikaan siellä oli valtavan kuuma.

Moni tuleekin tänne ihailemaan auringonlaskua, jolloin on viileämpää.

Me teimme vain pikapyrähdyksen ja palasimme takaisin hotellille.

 

Tehokas ja mukava aamupäivä!

Rukoilijasirkka altaalla.