Lettukestit

Meillä järjestettiin eilen lettukestit. Ensimmäiset laatuaan Shanghai-kodissamme. Kuten olen aikaisemminkin todennut, vanhojen totuttujen ruuanlaittorutiinien palaaminen mieleen kestää täällä Shanghaissa kauan. Lettujen kohdalla piti odotella puoli vuotta... Tosin tästä ajasta melkein kaksi kuukautta lettupannuni odotteli tullissa kotiinpääsyä.

 

 

Kaasuhellalla lettujen teko olikin itse asiassa todella helppoa. Jostain syystä lämpötila on täydellinen lettujen paistoon, vaikka ennen toimeen ryhtymistä pohdin jo varasuunnitelmaa palaneiden lettujen varalle. Olin nimittäin jo ehtinyt mainostaa lapsille lettuja.

 

Höysteeksi oli luvassa mansikoita, sillä Kiinassa on mansikkasesonki parhaimmillaan. Valtavan isot mansikat maistuvat ihanilta. Eilen S toi kuitenkin kotiin pieniä mansikoita. Epäilyni niiden kelpoisuudesta letun päällysteeksi osoittautui turhaksi, sillä ne maistuivat lähestulkoon metsämansikoilta. Ja ei, tätä makua ei varmasti väritä koti-ikävä. Nämä voittavat ihan oikeasti Suomi-mansikat.

 

Ainoa tylsä vaihe kiinalaisissa mansikoissa on, että ne kannattaa kylvettää huolella. Suosiolla jätän myöskin ostamatta tien vieressä kaupattavat mansikat.

Näille lettukesteille meillä oli erityinen syy. Saimme eilen nuoren neidin yövieraaksi, sillä hänen vanhemmillaan oli kummallakin menot, joita ei saanut siirrettyä. Ylpeänä kerron, että nuori neiti valikoi meidän perheemme tarpeeksi luotettavaksi yöpymispaikaksi. Ja koska meille oli annettu näin suuri kunnianosoitus, päätin tehdä parhaani, että nuori neiti myös viihtyisi luonamme. Siispä iltapalaksi järjestettiin lettukestit. Ja letut maistuivat niin omille kuin lainalapsellekin ja vierailu sujui hienosti.

 

Mitä siellä koti-Suomessa ei ehkä tule niinkään ajatelleeksi, on oman tukiverkon itsestäänselvyys. Kotoa löytyy aina joku, joka voi tulla hoitamaan lapsia, jos meillä vanhemmilla on menoa. Välillä tarve tulee äkillisestikin. Niinpä komennuksella kannattaa yrittää rakentaa ystävistä mahdollisimman vahva tukiverkko, jotta tarvittaessa on luotettava perhe, jonka voi kutsua hätiin. Itsekin soitin kerran jo poismuuttaneelle naapurillemme varoitussoiton: yhden lapsemme oireet enteilivät yöllistä äkkilähtöä sairaalaan ja S oli matkoilla. Sairaalamatkalle ei halua ottaa kuitenkaan mukaan kahta unista sisarusta. Naapuri lupasi pitää kännykän päällä ja olla lähtövalmiudessa. Tällä kertaa lähtöä ei onneksi tullut, mutta erilaiset vara-askelkuviot on syytä pitää mielessä, että on selvät sävelet, kuinka toimia kiiretilanteessa.