Matkalla: Sairastupa

Aamulla nuorimmainen tuntui hiukan kuumalta ja lämpöä olikin hiukan, 38.1 astetta. No, ei se mitään, ajattelin. Kyllä pienen lämmön kanssa voi lähteä retkelle. Me olimme varanneet meille auton kuljettajineen ja tarkoituksena oli lähteä tutkimaan lähiseudun nähtävyyksiä.

 

 

Sitten kuului isompien makuuhuoneesta miehen ääni: "Oliko meillä sitä kuumemittaria...?" Vanhin tuntui kuumalta. Ja elohopea nousikin oitis 39.1 asteeseen. Niinpä mies kipitti vastaanottoon perumaan automme ja minä aloin kaivaa kuumetta alentavaa troppia matka-apteekista.

 

Poika halusi kuumeesta huolimatta lähteä ehdottomasti altaalle ja sinne menimmekin hetkeksi syötyämme aamiaisen omassa villassa. Pian nuori mies kuitenkin väsyi ja ihmekös tuo, sillä kuume ei ollut laskenut lainkaan lääkkeiden vaikutuksesta.

 

Päiväunetkaan eivät saaneet kuumetta alas, vaan pikku hiljaa poika alkoi muuttua kekäleeksi: kuume nousi 40 asteeseen. Annoin 500 mg paracetamolia, jolla ei ollut käytännössä mitään tehoa. Sitten vielä buranaa ja hurraa kuume laski 39 asteeseen.

 

Nuorimmaisen kuume tuntui hävinneen, mutta lievää ihmetystä aiheutti valtava määrä hyttysenpuremia, joista osa alkoi olla vesikellomaisia. Vesirokko se tästä vielä puuttuisi. No hyvissä voimissa tuo neiti on kuitenkin koko ajan ollut.

 

 

Koska päivä kului oman villan suojissa, sairastuvalla, päätin tilata itselleni hieronnan.

Siirsin aurinkotuolin katoksen varjoon ja nautin kokovartalohieronnasta tuulen huminassa.

Illalla oli hotellillamme uuden vuoden buffet, jonne meidän oli tarkoitus kaikkien mennä.

Koska J:n kuume oli lääkeannoksesta huolimatta vielä 39 astetta ja olokin hutera,

lähdimme keskimmäisen kanssa viettämään tyttöjen iltaa.

Tarjolla oli monenlaisia vietnamilaisia herkkuja, joita oli mukava maistella.

Tosin kranttuna keskimmäinen ei ollut niin innoissaan tarjonnasta.

Koskä tämä on pieni hotelli, monista hotellivieraista on tullut jo tuttuja.

Meidän vajaamiehitystämme tultiin ihmettelemään ja vanhimmaiselle toivoteltiin pikaista paranemista.

 

 

Monet perheet olisivat tarjonneet lääkkeitä omista matka-apteekeistaan.

Saimme myös useamman kutsun liittyä muiden seurueiden seuraan.

Keskimmäinen oli kuitenkin niin väsynyt, että tällä kertaa emme ottaneet ystävällisiä kutsuja vastaan.

 

Hauska sattuma on, että lähes kaikki perheet ovat Shanghaissa tai ainakin Kiinassa komennuksella.

Ja komennuslaisten kanssa löytyy aina yhteistä juteltavaa!

Komennukselle taitaa lähteä tosi avointa väkeä tai sitten komennus avaa ihmistä.



Nämä kaikki seikat ovat kuitenkin luoneet tänne pieneen vietnamilaiseen hotelliin äärettömän mukavan ilmapiirin.

 

Eräs ruotsalaisperhe on Pekingistä ja heidän kanssaan vaihdoimmekin jo yhteystietoja siltä varalta, että jos vierailemme toistemme kotikaupungissa, voimme toimia paikallisoppaina.

 Olosuhteet huomioon ottaen meillä tytöillä oli ihan mukava kahdenkeskinen ilta.

 

 

Ja kun saavuimme takaisin villalle, oli vanhimmaisen kuume kadonnut yhtä nopeasti kuin tulikin.

Toivottavasti se ei enää palaakaan.

Huomisen lepäämme hotellilla ja keskiviikkona olisi sitten reissu tiedossa.

Tämän päivän retken siirsimme perjantaille.

 

Nyt Vietnam ja Mui Ne hiljenee...

...tai no, meri pauhaa ja gekot huutelevat yön pimeydestä huolimatta...