keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hyvä kiertämään


Lasten koulussa on tällä hetkellä kova Rainbow Looms -villitys. Meilläkin on nyt pöydät täynnä näitä värikkäitä kuminauhoja, sillä koululla myytiin paketteja Maitian-hyväntekeväisyysprojektin tukemiseksi. Isot lapset ostivat kuminauhoja omilla rahoillaan.


Kuminauhoista lapset sitten pyörittelevät ja sitovat näppärästi rannekoruja.


Lapsissa on aina ollut valtavasti "yrittäjähenkisyyttä" ja he suunnittelevat myyvänsä milloin mitäkin, niinpä ei ollut suuri yllätys, kun suunnitelmissa alkoi olla myös näiden korujen myynti. Vanhin kavereineen on suunnitellut myyvänsä koruja compoundillamme.

Eilen minulle alkoi selvitä poikien suunnitelma tarkemmin: he olivat päättäneet myydä koruja Maitianin hyväksi. He halusivat lahjoittaa kaikki korujen myynnistä saamansa rahat hyväntekeväisyyteen. He olivat esitelleet ideansa itsenäisesti jo koulun rehtorille, joka oli pitänyt sitä loistoprojektina.

Lapset eivät koskaan lakkaa yllättämästä minua! Kamppanja on jo alkanut ja pieni rahasumma on jo koossa. Tänään aion minäkin tehdä tilauksen! Ja tällä kertaa en aio tinkiä yhtään. 


Maanantaina ystäväni halusi tuoda tyttärensä pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja Shanghai Healing Homeen vietäväksi. Olin itsekin tehnyt kevätsiivouksen pienimmän kaappiin, joten niinpä eilisellä jokaviikkoisella tiistaikäynnilläni, minulla oli vietävänäni ystäväni kaksi isoa Ikeakassillista ja yksi omasta kaapista haalittu Ikeakassillinen tavaraa.


SHH:ssa oltiin taas todella kiitollisia; 44 lasta kuluttaa roiman määrän vaatteita ja leluja.
Ystäväni lahjoitti myös SHH:iin teltan, joka pääsi heti käyttöön.

Eilen huomasin myös, että lapsilla oli päällään aikasemmin heille antamiani vaatteita.

Hei, tuon muistan, se on ollut päällä kaikilla kolmella lapsellani! 
Ja tuon sai keskimmäinen, perheemme ensimmäinen tyttö, ystäviltäni lahjaksi.
Tuon ostin alennusmyynneistä pienimmälle.

Paljon muistoja ja hetkiä liittyy vaatteisiinkin.
Tuo päällään keskimmäinen seisoi olohuoneen pöytä tukenaan.
Se velourpuku sai maissijauhokuorrutuksen erään pienen tutkimusmatkailijan retkillä...

Monet vaatteista ovat ihan perus-H&M-vermettä, mutta ovat kestäneet täysin ehjinä ja siisteinä, osa siis yli kymmenen vuotta ja kolmen lapsen konttaukset... ja nyt ovat kovassa käytössä 44 lapsella.
Hyviä vaatteita hyvässä käytössä! 



6 kommenttia:

  1. Vaatteisiin liittyy tosiaan muistoja! Minä inventoin viikonloppuna kaikki yhden lapsen tähän astiset vaatteet - 20 muovikassillista ja kolme 60l laatikkoa! Siis ihan käsittämätön määrä. Osa sellaisia, joita ei olla ikinä ees käytetty. Ai apua. Milloinka olis aika käydä ne läpi, ettei jo entisestään liian pieni varastotila olis aina lopussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KatiC, täällä on niin ihana, kun tietää, että vaatteet menee todelliseen tarpeeseen ja on helppo paikka minne viedä pieneksi jääneet. Kieltämättä oli aika kova homma käydä kaikki pienimmän vaatteet kerralla läpi... Sovitella ja mallailla...
      Osaan vaatteista liittyy niin isoja muistoja, että olen myös säästänyt tällaisia. Yritän kuitenkin pitää sen ihan minimissä, varastoa kun ei tosiaan koskaan ole tarpeeksi. Lähinnä juuri kotiintulovaatteet, ristiäisvaatteet, erityisen juhlavaatteet, ensi kengät...

      Poista
  2. Ihanaa että on tuollainen npaikka mihin voi viedä niin vaatteita kyin lelujakin. Niille löytyy varmasti käyttöä ja tuottavat monelle iloa.
    Kylläpä on lapsilla kiva idea taas laittaa hyvää mieltä kiertämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisi, on kyllä ihanaa, että saan viedä kaikki pieneksi jääneet tuonne. Helppoa itsellekin; meillä kun ei oikein ole edes ketään tyttöä, jolle antaa. Ovat kaikki samankokoisia/vanhempia tai poikia... Isoimman vaatteet on menneet kyllä myös siskolleni.

      Poista
  3. Viimeisessä kuvassa oleva palikkalaatikkoon täsmälleen samanlainen millä meidän Kiinasta hiljattain adoptoitu tytär leikki tällä viikolla. Leikit ovat samat, mutta elämä muuten niin erilaista.
    Hienoa, että lahjoitatte tarpeettomia vaatteita ja tavaroita.
    Malla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malla, luulenpa, että monelle meistä on helpotus, kun saa viedä ylimääräisen pois nurkista. Ja lisäplussana tietysti se, että tietää näiden lasten todella tarvitsevan kaiken heille annetun.

      Tuo palikkalaatikko oli tosi hyvä lelu näille SHH:n lapsille, sillä heillä on monilla pahasti viivästymää motoriikassa. Itse asiassa, kun ystäväni sen halusi lahjoittaa kodille, nappasin sen ohi inventaarion suoraan käyttöön ;) Kuvassa olevan tytön kanssa harjoittelimme intensiivisesti palikoiden laittamista oikeaan koloseen. Hän on jo kaksi, ja on vasta oppinut seisomaan tuen kanssa.
      Elämä on varmasti näillä lapsilla kovin erilaista. Tärkeän kiintymyssuhteen puuttuminen näkyy siinä, että monille lapsista käy syli kuin syli, kunhan syliin pääsee. Eivät vierasta samalla tavalla kuin normaali perhe-elämää elävä lapsi.Näillä lapsilla on omahoitajasysteemi, mutta omahoitajia kuitenkin useampi, jotta kaikki vuorot hoituvat.
      Toivon koko ajan, että kaikki lapset löytäisivät pian oikean kodin. Kiina on vaan niin kamalan hidas! Ja sitten on vielä nämä lapset, joita ei edes ole olemassa...
      Hyvää ja antoisaa perhe-elämää sinulle ja pienelle tyttärellesi. Hän on onnekas!
      -Mia

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.