Suunnitelmallinen

Suomessa teemme aina itse ruuan, emmekä syö valmisruokaa. Paitsi silloin, kun keittiömme oli kasattuna remontin vuoksi olohuoneeseen. Lasten suhtautuminen einesmaksalaatikkoon tuolloin oli varsin... hmmm... kannustava... "Jippii, kerrankin hyvää ruokaa".

 

Jos ei aina Suomessa arkiruuan loihtiminen ole juhlaa, ei se ole sitä täällä varsinkaan. En tiedä, mistä johtuu, että aina siinä vaiheessa, kun kaikilla on jo kova nälkä, havahdumme tosiasiaan, ettei meillä ole mitään valmiina. Usein meillä ei ole oikein mitään jääkaapissakaan. Minulta. organisoijalta ja järjestelmällisyyden perikuvalta, on ote lipsunut täällä. Onneksi Ayilla on tietyt kokkauspäivät, jolloin kaikki valmistuu kuin itsestään.

 

Oma lipsumiseni johtuu varmaankin osittain siitä, että joka maanantai hiukan ennen viittä, Ayi yllättää minut kysymällä, mitä haluan kaupasta. Ja valmistautumattomana listaan seuraavan päivän carrefourostoksiin rucolaa ja kermaa. Kyllä ayi toki ostaa meille aina tietyt perustarvikkeet, mutta yritä nyt sitten perjantaina oman kokkausvuoron kolahtaessa yllättäen kohdalle, loihtia jotain ravitsevaa apetta rucolasta, kermasta ja... no vaikka nyt porkkanasta.

 

Viime torstaina päätin, että nyt tähän tulee muutos. Minä ryhdistäydyn! Niinpä selasin netistä innoitukseksi reseptejä, joiden seurauksena päätin perjantaina tehdä yrttikanaa, pähkinäcouscousia ja jogurttikastiketta.

 

Ja koska olen suunnitelmallisuuden perikuva, tein ostokset Fieldsistä (nettikauppa) illalla tilaten toimituksen perjantai-aamuksi.

 

Perjantai aamuna saapui mm. kasa yrttejä ja kanaa. Kunnon kansalaisena olin tilannut NPG-kanaa: hormoniton ja antibiootiton ...ja kalliimpi hintalappu -versio. Sitä saa myös lähikauppamme pakasteesta.

 

Aamupäivällä kunnollisen perheenäidin tavoin laitoin kanat marinoitumaan:

Öljyä, sitruunaa, tuoreita yrttejä, suolaa ja pippuria.

Valmistelin myös yrtti-jogurttikastikkeen:

Sitruunaa, minttua, persiljaa, valkosipulia, suolaa ja pippuria.

 

Jogurttikastike maistuikin hyvältä! Tämä sujuu kuin rasvattu.

Iltapäivällä hain lapset koulusta ja miehen töistä ja palasimme koko joukolla kotiin.

Minä ryhdyin jatkamaan illallisemme valmistamista.

Pähkinacouscousiin laitoin runsaasti suolapähkinöitä, sipulia, tomaattia ja persiljaa.

 

Kana kypsennettiin uunissa. Laitoin päälle hiukan parmesaania.

 

 

Ja sitten koko perhe nauttimaan perjantai-illallista. Eka suupala vaan herätti todellisuuteen. Jostain syystä kana oli niin suolaista, etteivät lapset oikein sitä voineet syödä. Minä vedin hampaat irvessä tämän "suunnitelmallisen" illallisen loppuun. No, olihan kastike ja couscous hyvää. En yhtään muista, että missä kohdin suunnitelmaa lisäsin suolaa ja kuinka monta kertaa...

 

Nyt kun tänään heittelin syömättä jääneet kanat biojätteeseen, totesin itselleni, että taidanpa jättää liian suunnittelut taas vähemmälle ja olla "enemmän hunningolla"...