Koulua, koulua

Reilu viikko sitten isojen lasten englanninkielen taito testattiin. Virallisten testauskriteereiden perusteella kumpikin on saavuttanut sellaisen tason englanninkielessä, että heidät siirrettiin pois ESOL-ryhmästä. Huippua! Tästä eteenpäin lapset opiskelevat mandariinikiinaa tunnin päivässä. Joka päivä jotain pientä onkin jo näiden melkein kahden viikon opiskelun aikana tarttunut.

 

 

Tässä yllä olevassa kuvassa ei suinkaan ole kumpikaan meidän varsinaisista koululaisista, vaan kaksivuotiaamme, joka on hänkin päättänyt haluta kouluun. Niinpä välillä aamulla hän pakkaa reppunsa ja sitten lähdemme yhdessä "kouluun"...

 

 

Meidän "koulumme" voi olla vaikkapa käsikädessä tehty kävelyretki tutkimaan lähiympäristöä.

 

Aika usein hipsimme altaalle "uimakouluun".

 

Tässä kuvassa ei tosin ole uima-allas, vaan talomme edessä oleva ja juuri korjattu suihkulähdeallas.

 

Eilen taas pidimme "kokkikoulua" ja leivoimme mokkapaloja.

 

Kun pienet kädet eivät enää yksin jaksaneet kannatella vatkainta, jatkoimme tandem-vatkaamista.

 



On jännää, kun altaalla vaikkapa joku uusi tuttavuus kysyy pienimmäisen ikää ja vastaan hänen olevan kaksi, kysytään heti, että mitä koulua hän käy.

 

Ja minun vastatessani, että hän ei käy koulua, kysyjä jatkaa: "No koska hän aloittaa?"

Joka kerta sanon, että hän ei aloita ainakaan vuoteen, koska en varsinaisesti usko

että kaksivuotias tarvitsisi koulua.

Lienen vähemmistöä mielipiteineni, joskin viime päivinä olen keskustellut muutaman kaltaiseni kummallisen äidin kanssa, jotka haluavat herätä rauhassa pienimmän kanssa, kulkea kiireettä käsikädessä ja touhuta yhdessä kaikenlaista.

 

Sosiaalisia suhteita hoidamme tapaamalla kavereita ja muskarissa. Suomessa tämä maaginen ikäraja, jolloin lapsen on aloitettava jonkinlainen kerho on kolme, täällä kaksi. Tietysti täällä ongelmana on kerhojen puute. Onneksi meillä on muskari. Ja olen ajatellut, että itse voisin kutsua muutaman lapsen äiteineen meille viikottain vaikkapa askartelemaan. Siinä sitä olisi varmasti kerhoa juuri-ja-juuri kaksivuotiaalle yllin kyllin.

 

 

Ja jos ei tavata kavereita joka päivä, aina voi vilkutella ystävällisten kiinalaisten kanssa, kuten tämän ikkunanpesijän, jota pienin odotti kovasti ikkunan ääressä seisten.