perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kun maailman toinen laita tuli lähemmäs

Ennen Kiinaan muuttoa uutiset Kiinasta tai muualta Aasiasta tuntuivat kaukaisilta. Ikävät uutiset toki kauhistuttivat silloinkin, mutta niitä oli jotenkin helpompi katsoa ulkopuolisen silmin ...ja myös unohtaa pian. Nyt täällä asuessa Kiinan uutiset vaikuttavat ihan eritavalla.

 

Kun veitsin aseistautunut joukko surmasi juna-asemalla odottaneita ihmisiä Kunmingissa Etelä-Kiinassa, muistan ajatelleeni, että juurihan vasta olimme itsekin siellä. Toivottavasti paikalla ei ollutkaan ketään tuttuja! Toivottavasti paikalla ei ollut lapsia!


Kun Malesiasta Pekingiin matkalla ollut kone katosi ja uutiset näyttivät kuvia epätoivoisista omaisista, muistan ajatelleeni -veitsihyökkäyksestä nousseiden ajatuksen lisäksi - että nyt näihin kasvoihin on jollain tapaa helpompi samaistua. Ne ovat ystävieni, naapurieni, vihanneskauppiaideni, kampaajani ja ayini kasvoja.


Kun uutiset kertovat epätoivoisista ihmistä, kun heidän kotinsa revitään uuden tieltä, näen kuvissa kasvoja kotikadultani.


Eikä kyse  enää ole vain Kiinan uutista, vaan huomaan muunkin maailman lähentyneen. Kun Krimin tilanne alkoi kiristyä, tajusin, että poikani ystävä on Ukrainasta. Tajusin, että meidän pitää keskustella myös lasten kanssa uutisista, sillä monet aiemmin kaukaiset asiat tapahtuvat kansainvälisen koulun myötä heidän ystäviensä kotimaassa. Näiden ystävien kotimaahan jääneet perheet ja läheiset kokevat nuo uutisten tapahtumat juuri nyt.


Eilen jouduimme lukemaan Etelä-Koreassa tapahtuneesta, useiden nuorten henkiä vaatineesta laivaonnettomuudesta. Lastemme koulun oppilaista iso osa on korealaisia. Heidän välityksellään uutinen koskettaa uudella tavalla myös meitä. Lapset esittävät enemmän kysymyksiä ja niihin pitää yrittää osata vastata. Jos vanhemmat eivät ole valmiita puhumaan, lapset keskustelevat näistä keskenään koulussa ja silloin väärinymmärrysten riski on suuri.


Olen huomannut, että myös koulun oppitunneilla joudutaan keskustelemaan maailman uutista enemmän kuin Suomessa oli tapana. Vaikka välillä tuntuu, että olisi kiva suojella kaikkein ikävimmiltä uutisilta pienimpiä, on vaan pakko hyväksyä, että maailman toinen laita on tullut lähemmäksi myös meidän arkeamme.



 (Kuvat ovat viime viikon XiTang-reissultamme)

5 kommenttia:

  1. Totta joka sana. Tuntuu varmaan hullulta, mutta uutiset Kiinasta ja Aasiasta ovat tulleet minullekin täysin erilaisIksi teidän muuttonne jälkeen. Minäkin mietin juuri samoja asioita: tuollahan Mian perhe juuri oli, onkohan Marcolla tai Ayilla tuttuja tuolla.. jne. Maailma tosiaankin pienenee koko ajan.
    Kaikesta huolimatta oikein hyvää pääsiäistä.
    Äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti, niin se vaan on, että kun johonkin on henkilökohtaisempi suhde, muuttuu se asia jotenkin näkyvämmäksi. Ihan samalla lailla, kun alkoi odottaa ensimmäistä lasta, alkoi tuntua, että kaikki ihmiset ympärillä odottavat lapsia. Kai tässä on kyse vähän samasta ilmiöstä.

      Poista
  2. Malesian koneen katominen kosketti syvästi. Olimme seuraavana päivänä lähdössä tänne ja samalla lentoyhtiöllä. En ikinä unohda lentohenkilökunnan pelokkaita ja surullisia kasvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Let's go, muistankin kun kirjoitit tästä. Suomesta käsin varmasti ihmiset lukivat reitillä Malesia-Kiina sattuneesta onnettomuudesta ja olivat huolissaan teistä. Ei sieltä käsin niin ajattele, että te olitte tulossa SH:hin ettekä Pekingiin. Varmasti teillekin nousi "Mitä jos..." -ajatuksia!

      Poista
  3. Maailma ja maailman ongelmat onnettomuuksineen tuntuvat välillä hyvin hyvin läheisiltä, koska maailma on jollain lailla tullut liiankin pieneksi . Surullista , vaikka välillä mukavaakin että maailma on niin pieni, mutta näiden ikävien asioiden aikana se tuntuu pahalta.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.