"No hat?!??? Can not swim with no hat!!"

Aamulla oli herättävä aikaisin ja kaikilta tuntui unet jäävän hiukan kesken. Autokuskimme Marco oli kuitenkin tulossa hakemaan meitä compoundiltamme 8:30. Suuntana oli Pudongin Kangqiao-alue ja siellä erityisesti SCIS. Pienten alkusekaannusten jälkeen –kiinalaisittain ihan perussettiä- olimme Marcon kyydissä vähän ennen yhdeksää.

Koululla olimme etuajassa, mutta pääsimme Ms. Xun kanssa opastetulle kierrokselle. J:n ilme kirkastui erityisesti kiipeilyseiniä tutkaillessamme. A taas ei oikein lämmennyt sen enempää koululle kuin koko Kiinaan muutollekaan.

<><><><><><> </>

Kansainvälinen koulu!

Koulun jälkeen alkoi House-hunting Part I, jota ohjasti Harcourtsin tyttö. Emerald-compoundille olimme ladanneet suuria toiveita ja compound olikin aivan ihana ja SCIS sen laidalla. Pieniä katuja vierustivat puutarhat ja villat somasti rivissä. Mutta siihen se somuus jäikin! Vapaat Villat olivat kämäisiä. Harmi! Ei tule meistä Emeraldin asukkeja. Kävimme myös Trinityssä, joka ei ollut niin kiva alue eikä siellä ollut palveluitakaan. Talokaan ei miellyttänyt. Sitten oli vuorossa Tiziano, joka oli compoundina ihan ok. Talokin oli jo sinne päin. Ja siinä olikin sitten Kangqiaon tarjonta.

Emerald

Trinity

Tiziano

Alun perin oli tarkoitus jatkaa toisen välittäjän kanssa samalla alueella, mutta kun tajusimme, että hänhän tietysti näyttää meille samat hörskät (meni hiukan aikaa tajuta, että välittäjillä ei olekaan omaa tarjontaa, vaan kaikilla samat), oli suunnitelmia muutettava lennossa. Suomalaisena järjestelmällisenä ihmisenä huolehdin, että kuinkahan se nyt onnistuu. Kiinalaisille tuntui olevan ihan normaalia, että 5 min ennen tapaamista vaihdetaan house-hunting kokonaan toiselle alueelle. Ja niin alkoi House-hunting Part II Joanna realestaten Jackin kanssa. Suuntana Jinqiaon villat Regency park(Ihan kiva, kokolattimatto- ja huonekaluongelmia, perustukset ei kunnossa), Seasons Villa (ei eteistä, 4 kerrosta, kokolattiamattoa, kiva alue…), Green Villa (vanhanaikaisia, kalliita, alue kiva), Green Hills (hieno alue, laadukas mutta ruma sisustus) ja sitten vielä lopulta Shama Service apt. Shama olikin hieno sisältä ja ilmeisesti palvelutkin ok, tosin niihin ei ehditty tutustua.

Palasimme väsyneinä hotellille ja tarkoitus oli mennä uimaan. Menimme hakemaan passeja hotellin tiskiltä ja ajattelimme samalla ostaa liput uimaan (niinpä, ne maksoivat). Tiskityttö ohjasi meidät pari kerrosta alaspäin toiselle tiskille lipun ostoon. No niin, ei kun rattaat kainaloon ja lipun ostoon (ei, täällä ei ollut hissiä). Tiskityttö 2 ilmoitti, ettei sieltä suinkaan tähän aikaan saa lippuja ostaa. Silloin alkoi suomalainen hermo pettää: se perhanan uima-allas on siinä vieressä, mutta niitä hemmetin lippuja ei saa mistään. Tiski-tyttö 2 kutsui managerin paikalle. Hänen ehdotuksensa oli, että lainaamme jonkun Compoundin asukkaan membership-korttia, jolla voimme mennä klubitaloon ostamaan lippua. Niin, tässä kohdin kävi selväksi, että tarvitsemme siis jäsenkortinkin! Minä päätin siirtyä uima-altaan portin tiskille tiedustelemaan, mitenkähän nuo lapset saataisiin aidan sille puolen, jolla voi hypätä virvoittavaan veteen, mutta Tiskityttö 3 ei osannut auttaa. Ja kun S ei saanut managerinkaan kanssa asiaa hoidettua, päätimme siirtyä klubitaloon yrittämään onnea. Tiskityttö 4 tivasi meiltä klubikorttia, joita hotellin asukkaana meillä ei tietenkään ollut. Onneksi ystävällinen asukki osti meille ne hemmetin liput ja sen vaadittavan terveystodistuksen. Niinpä niin, myös terveystodistus piti ostaa.  Siinä kohtaa ystävällinen compound-asukas 2 kertoi meille, että todistukseen pitää hakea lääkärin leima. Siis lääkärintodistus, että lapset pääsevät uimaan. Minä päätin, että nyt saa riittää ja me menemme uimaan uhmaten terveyssäädöksiä. Palasimme siis tiskityttö 3:n luokse uima-altaan portille. Hän otti liput vastaan ja pyysi terveystodistuksia. Olin varma, että nyt uintireissumme tyssää tähän, vain kahden metrin päähän altaan virvoittavasta vedestä. Tiskityttö 3 kääntelikin hämmästyneenä leimaamattomia sertifikaattejamme kollegansa kanssa tovin, mutta sitten päästi meidät portista sisään. Ehdin jo riemuita erävoittoa, mutta turhaan. Tiskityttö 3:n mieskollega osoitteli A:n hiuksia ja toisteli Swimminghat…Swimminghat. Tähän totesin, että ei, meillä ei todellakaan ole uimalakkeja. ”Oh, nou svimmin hat, no, can not svim vit no svimmin hat”. Yritin jo ehdottaa, josko vaikka sitoisin lapsen hiukset, mutta ei. Ohjekirjassa sanotaan, että uimahattu pitää olla, niin se pitää olla. Mutta sitten tapahtui ihme, kollega ohjasi meitä tiskitytön 5 luokse ostamaan hatut. Ja vielä ihan altaan vierestä, ei kävelyä ympäri compoundia. Kun A näki, että hänen pitää laittaa ”typerä hattu” päähänsä, hän ilmoitti, ettei kyllä mene sitten ollenkaan uimaan. Minä taas ilmoitin, että me olemme nyt juosseet ympäri compoundia, jotta pääsemme uimaan, että nyt kyllä _todellakin_ mennään uimaan. Ja ei kun lakit päähän ja uimaan –vihdoinkin. Tosin altaaseen piti mennä desinfioivan altaan kautta ja hukkuminen oli tehty mahdottomaksi tiukoilla säännöillä siitä, kuka saa uida missäkin kohtaa allasta. Lopulta kuitenkin lapsilla näytti olevan kivaa!

Illalla kävimme syömässä Pudongin keskustassa mukavassa italialaisessa La Villa  -ravintolassa. Ruoka oli erinomaisen hyvää! A nukahti tosin pöytään ennen ruokien saapumista, mutta onneksi jaksoi vielä herätä syömään.