keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Unelmia

Mistä minä unelmoin? Matkasta autiolle saarelle... Uudesta kodistamme... Lottovoitostakin ehkä... Mistä ihmiset ympärilläni unelmoivat?



Ayi unelmoi siitä, että hän voisi ostaa kodin. Shanghaista hän ei sitä uskalla edes unelmoida ostavansa, mutta edes omasta kotikaupungistaan. Sellaisen pienen kodin, jossa hän voisi elää yhdessä perheensä kanssa. Sellaisen, jossa hän näkisi tyttärensä kasvavan sen sijaan, että tapaa häntä vain kaksi kertaa vuodessa. Sellaisen, jossa voisi viettää koti-iltoja miehensä kanssa sen sijaan, että tapaa miestään kerran-kahdesti vuodessa. Sellaisen, jossa voisi pyyhkiä pölyt omilta huonekaluilta sen sijaan, että pyyhkii muiden pölyjä.

Niin, siitä unelmoi Ayimme.


Chris ei osaa vielä pukea sanoiksi unelmiaan, sillä hän kuulee huonosti eikä osaa vielä puhua. Hänen hymynsä takaa voin yrittää lukea hänen toiveitaan. Tiedän ainakin varmasti, että hän unelmoi siitä, että saa nukahtaa jonkun syliin. Hän ei halua nukkua yksin sängyssä. Hän kiipeää heti sopivan ihmisen syliin ja pian jo ummistaa silmänsä. Jos hänet siirtää sänkyyn, hän rävähtää itkemään.

Chris unelmoi varmasti siitä, että joskus hänellä olisi oma äiti ja isä, jonka syliin voisi nukahtaa. Onneksi hän ei tiedä, että häneltä puuttuu hukou eli kotipaikkarekisteröinti. Onneksi hän ei tiedä, että paperilla häntä ei ole olemassa Kiinassa. Onneksi hän ei tiedä, että hänellä ei ole oikeutta terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Onneksi hän ei tiedä, että häntä ei voi adoptoida, koska häntä ei "ole olemassa". Onneksi hän ei tiedä, sillä mistä hän muutoin unelmoisi.

Mistä minä unelmoin? Unelmoin toki, että talomme valmistuu ja siitä aution saaren matkastakin. Toivon hartaasti myös, että Kiina muuttaa hukou-järjestelmäänsä ja Chris saa kodin kansainvälisen adoption myötä. Toivon, ettei se jää pelkäksi unelmaksi.
Ayin puolesta minun ei tarvitse enää unelmoida, hänen toiveensa toteutui tänään: hän teki ostosopimuksen uudesta asunnosta kotikaupungissaan. Hän pääsee muuttamaan tyttärensä kanssa omaan kotiin ensi kesänä!

10 kommenttia:

  1. Voi miten ihania unelmia. Onnittelut Ayj:lle uudesta omasta kodista.Voi miten olisi ihana auttaa tuollaisia ihmisiä heidän unelmien toteutumisessa.
    Entä pieni Chris poloinen, kun ei virallisesti ole edes olemassa. Ei meillä osata kuvitellakaan sellaisesta, että ihminen elää mutta ei ole olemasssa. Toivottavasti hänkin joskus saa todellakin sylin mihin nukahtaa yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisi, olen kovin iloinen siitä, että Ayin unelma on toteutumassa. Hänen tyttärensä on J:n ikäinen jo, joten aikaa siihen, että saa elää tyttärensä kanssa ei ole enää monia vuosia tuhlattavaksi. Nyt tai ei koskaan.
      Chrisin tilanne näyttää surkealta, mutta aina pitää toivoa, että asiat muuttuisivat.

      Poista
  2. Unelmat ovat unelmia, jos niiden haluaa toteutuvan niin yleensä niissä on hintalappu. Ja maailma ei ole todellakaan ole tasapuolinen. Kun 85 maailman rikkainta ihmistä omistaa samanverran kuin köyhin puolikas maapallon väestöstä, niin voisi sanoa ettei tasan käy onnen lahjat. Kiinalaisistakin suurin osa kuuluu siihen köyhimpään puolikkaaseen maapallon väestöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virva, aika monissa unelmissa on tosiaan hintalappu toteutumisen esteenä...
      Sen sijaan se ei edes vaatisi hintalappua, että kaikki lapset ovat olemassa! Se, että sattuu syntymään vanhemmille, jotka eivät voi/halua pitää ja hylkäävät lapsen ennen kuin hänelle saadaan hukou, ei saisi olla este myöhemmälle hukoulle. Sitä on niin vaikea ymmärtää, miten lapsen siivet katkaistaan eikä hänelle anneta mahdollisuutta koskaan saada vanhempia! (Ei hukouta = ei ole olemassa = ei voi adoptoida).

      Poista
  3. Tämä oli ihan pakko jakaa facebookissa. Omat unelmat tuntuu aika vähäpätöisiltä ja turhilta näiden rinnalla.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, kiitos :) Kaikkien unelmat on tärkeitä. Ja minäkin tykkään unelmoida, vaikka minulla on kaikki jo tässä! Sen sijaan turhanpäiväinen kitinä, jos kaikki omat unelmat eivät toteudukaan (jota ikävä kyllä Suomessa aika paljon on...) pääsee mittasuhteisiinsa näiden ihmisten unelmien rinnalla.

      Poista
  4. Hei!

    Ihana kirjoitus. Yritin selata blogiasi, mutta minulle ei selvinnyt, kuka Chris on? Minua jäi häiritsemään epätietoisuus hänen epävirallisesta taustastaan. Virallisesti kun hän ei siis ole olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos kommentistasi. Chris ei ole esiintynyt tällä nimellä ennen blogissani, kun en yleensä laita nimiä tänne. Chris ei ole itseasiassa lapsen "virallinen" nimi, jos tässä kohdin edes niin voi sanoa. Hänellä on kiinalainen nimi. Orpokodissa, jossa hän asuu ja jossa olen siis hänet tavannut ja nukuttanut monet kerrat syliini, lapsen sponsori antaa lapselle länsimaisen nimen. Kiinalaisillahan on usein myös länsimainen nimi. Sponsori -joku antelias ihminen tai yritys - on sitoutunut maksamaan lapsen kustannuksia vähintään vuoden verran ja siksi ensimmäinen sponsori saa sitten nimetä lapsen. Tämän kyseisen orpokodin kaikki lapset ovat jollain tapaa lääketieteellisen hoidon tarpeessa, jolloin he eivät valitettavasti yleensä löydä kiinalaista adoptioperhettä. Yleensä heidät adoptoidaan kansainvälisen adoption kautta. Chris ei vaan siihen pääse, kun häntä ei ole olemassa...

      Poista
  5. Voi että ihana Mia! Tuntuu huikealta, miten ihmiset maailmassa elävät omia elämiään niin eri tavoin! Omat unelmat tuntuvat vähäpätöisiltä ja todella pinnallisilta. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KatiC. Kuten tuonne aiemmin kirjoitin, kyllä kaikilla saa ja pitää olla unelmia. Joskus sitä vaan ärsyttää, kun Suomessa moni valittaa, kiukuttelee ja manailee mm. "suomalaista eriarvoisuutta". Ihan vain nämä kaksi esimerkkiäni jo osoittaa, että meillä on asiat varsin hyvin! Unelmia saa silti meillä kaikilla olla :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.