Matkalla: Kasvitieteellinen puutarha ja teemaistiaiset

Maanantaina Wendy ja Echo tulivat noutamaan meitä hotellilta aamuyhdeksältä. Päivän ensimmäisenä kohteena oli Menglunissa sijaitseva kasvitieteellinen puutarha Xishuangbanna Tropical Botanical garden (Menglun, Mengla, Xishuangbanna, Yunnan, 666303, China).

Puutarha on Kiinan suurin ja onkin kooltaan valtava; sitä on mahdoton kiertää kävellen ja kannattaa ehdottomasti ostaa suolaisen lisähinnan maksava sähköautokyyti. Jo portilta matka itse puutarhaan kestäisi kävellen pitkään.

Aikuisten lippu maksaa 104 RMB ja yli 1.2 metristen lasten lippu on 52 RMB. Sähköautokyydistä pitää maksaa 100 RMB/aikuinen lisää ja yli 1.2 metrisistä lapsista 50 RMB eli kyseessä on kiinalaisittain melko kallis vierailukohde.

Puutarha jakautuu erityyppisiin osioihin, joiden väliset kävelymatkat voivat olla useita kilometrejä. Me aloitimme kierroksemme ns. Western Areasta, jossa tutustuimme oppaidemme johdolla erityyppisiin puihin ja kukkiin. Vaikka nyt ei toki ole paras kukintakausi, kyllä jotain kukkia joulukuun lopullakin oli nähtävissä.

Wendy osasi taas kertoa meille monenmoista kasveista, kuten niiden lääkekäytöstä.

Eikös tuo alla oleva kukka muistuta ihan Dr Zeus:n Horton-tarinan kukkaa! Tiedättehän sen tarinan, jossa pölypallerokukan sisällä asui kansa, jonka Horton pelasti tuholta uskomalla heihin.

Kukkien lisäksi tutkailimme hyönteisiä: löysimme termiitin pesän. Wendy myös näytti meille erään keltaisen muurahaislajin, jota kuulemma aikaisemmin käytettiin viinietikan korvikkeena muurahaisen maun takia. Ja itse asiassa niitä vieläkin kerätään keväällä ruokatarpeiksi, minkä vakuudeksi Wendy pisteli muutaman poskeensa. Meillä ei ollut rohkeutta seurata opastamme tässä tehtävässä...

Puistossa kasvaa myös monenlaisia hedelmäpuita ja maistelimme passionhedelmää. 

Ulkomuodoltaan nämä passionit eivät muistuttaneet lainkaan Suomessa ostamiani, 

mutta maku oli oikea.

Monilla vesikasveilla oli nyt lepoaika, 

mutta nämä punaiset lumpeet hohtivat upean pinkkeinä näin keskellä talveakin.

Puisto on oikeastaan saari, jota ympäröi Luosuo-joki.

Puiston toinen alue, Green Stone Forest, on karstikivialuetta ja erimuotoiset kivimuodostelmat antavat tälle alueelle oman ilmeensä. Sademetsään oli rakennettu puupolut, joita pitkin oli helppo kulkea.

Poluista huolimatta reitti ei ole mitään kevyttä sunnuntaikävelyä, 

sillä siellä on runsaasti  portaita korkeuseroista johtuen.

Me kapusimme huipulle asti! Siellä odotti pieni paviljonki, josta oli hulppeat näkymät Luosuo-joelle.

Me söimme eväitä maisemia ihaillen ja löysimme jonkin ruuan, jota epäilytti hiukan jopa Wendyakin:

 tarjosimme oppaillemme salmiakkimerkkareita.

Kivipuutarha-alueen kiertämiseen meni varmasti n. 1-1.5 tuntia, 

emmekä edes kulkeneet ihan kaikkein pisintä reittiä.

Kolmantena kävelimme vielä Tropical Rainforest -alueen, 

jossa kulkua helpottamaan oli tehty betonipolku sekä puusiltoja.

Toisin kuin istutetun puiston puolella, 

näillä varsinaisilla sademetsäreiteillä oli erittäin hiljaista emmekä kohdanneet montakaan turistia.

Wendy ja Echo kehottivat lapsia keräämään villejä punapapuja, jotka kiinalaisessa runoudessa symboloivat rakkautta. Ja kun käyttää hiukan mielikuvitusta, ovathan ne hiukan sydämen muotoisia. Lasten kuulemma pitää antaa pavut rakastetuilleen ...sitten kahdeksantoistavuotiaana.

Sademetsä on vanhaa ja siellä onkin valtavia puita.

Valonsäteet pääsevät vain vaivoin tiheän latvuston läpi.

A löysi myrkkyampiasen pesän jämät. Onneksi asukkaat olivat muuttaneet jo pois.

Välillä betonipolku muuttui puisiksi silloiksi, 

joiden lahot lankut toivat lasten toivomaa lisäjännitystä retkeemme.

Sademetsässä oli melko vähän kukkivia kukkia, mutta jotain sentään löydettiin. 

Kesällä sen sijaan puiden oksilla kukkivat sadat ja tuhannet orkidealajit 

muodostavat tavallaan leijuvan puutarhan.

Näiden valtavien puiden juuristoa on käytetty hyväksi tiedonvälityksessä: 

maan pinnalla olevia juuria paukuttamalla saatiin valtavat juuret kuljettamaan viestiä pitkällekin.

Kasvien joukossa oli joitain hyvin myrkyllisiäkin.

Tämän puun myrkkyä on käytetty tappavana nuolimyrkkynä.

Matkan varrelle osui yksi riippusiltakin, jonka kestävyyttä hiukan epäilin.

Uskaltauduin kuitenkin pysähtymään ottaakseni maisemakuvan kesken ylityksen.

Kello oli kutakuinkin kolme sen jälkeen, kun olimme lopettaneet kierroksemme puistossa, emmekä siis kiertäneet läheskään kaikkea. Näköalatasanteella syödyistä eväistä huolimatta meillä oli jo kamala nälkä. Onneksi lounas"ravintolamme" oli aivan puiston vieressä.

Ravintola oli olemukseltaan varsin epämääräinen, mutta näkymät joelle suoraan ruokapöydästä olivat mukavat...

Ruoka osoittautui kuitenkin oikein hyväksi! Söimme hartaan myöhäisen lounaan oppaidemme ja kuljettajamme kanssa ja hintaa monen ruokalajin lounaalle tuli koko porukalle 120 RMB!

Vielä ennen matkan jatkamista, oli kokeiltava yhtä extreme-juttua: ravintolan vessaa... 

Ei siitä sen enempää, mutta taisi hirveydellään yltää sinne top3:een...

Vielä viime vilkaisut Luosuo-joelle, ennen kuin automme matkasi takaisin kohti Jinghongia.

Matkalla pysähdyimme vielä tutustumaan kumipuuviljelyyn. 

Wendy omistaa itsekin muutaman sadan kumipuun viljelmän ja siksi meillä oli asiantuntija opastamassa.

Kumia voidaan alkaa kerätätä puun ollessa n. 7 vuotta vanha. Sen jälkeen sen kuoreen viilletään tarkkojen oppien mukaisesti viillot, jotka eivät vahingoita puuta. Kumi kerätään käsin n. 2-3 päivän välein. Valutus aloitetaan keskiyöllä ja keräämisen on uskomusten mukaan tapahduttava ennen auringon nousua parhaan laadun takaamiseksi.

Kumipuissa näkyvät mustat "katokset" suojaavat sateelta valuvaa kumia, sillä sadeveden sekoittuminen kumiin huonontaisi sen laatua.

Matkalla Jinghongiin jouduimme kulkemaan kiertotietä...

...sillä aikaisemmin tänä vuonna sateen aiheuttama maanvyörymä oli rikkonut sillan rakenteita, 

joita nyt korjattiin.

Jinghongissa menimme oppaidemme tuttujen teepuotiin, jossa rouva maistatti meillä eri teelaatuja. Maistelimme hapettamatonta Puer-teetä kahta eri laatua: 

raakaa ja kypsytettyä, joiden väriero oli voimakas

(hailakan keltainen ja tummanpuhuva).

Puer-teetä pidetään hyvänä teenä ja se on ainoa teelaatu, joka paranee vanhetessaan.

Maistoimme myös kauniin punaista mustaa teetä (kiinaksi Hong cha eli punainen tee), 

jota ei arvosteta ollenkaan niin paljon kuin esim. Puer-teetä, 

mutta joka on kuitenkin tutumpi suomalaisille teenjuojille.

Lehtiä voidaan käyttää useampaan pannuun, 

mutta viimeisten pannujen haudutusaika voi nousta alun muutamasta sekunnista jopa pariin minuuttiin.

Kiinalaiset uskovat teen hyviin vaikutuksiin.

He eivät myöskään lisää mitään teehen. Yrttiteetä ei pidetä oikeana teenä.

Teekauppa oli viehättävä kaikkine yksityiskohtineen.

Teen ostajat tulevat maistelemaan eri teelaatuja puoteihin. Heillä saattaa olla toive jopa tietyn alueen tietyn puun lehdistä valmistetusta teestä. Meillä taitaa olla vielä aika paljon matkaa, jotta erottaisimme kaikki nämä teen vivahteet...

Teekaupan ympäristö on aika uutta aluetta Jinghongissa 

ja se on viehättävää aluetta etenkin iltavalaistuksessa.

Vaikka alkoi olla jo myöhä, oppaamme halusivat näyttää meille hiukan Jinghongia iltavalaistuksessa.

Tämä alla oleva rakennus siintää pitkälle Jinghongissa ja onkin pimeällä varsin vaikuttavan näköinen. Se on kuitenkin melko uusi rakennus, joka on rakennettu turisteja ilahduttamaan.

Nyt sen eteen oli rakennettu uuden vuoden juhlintaa varten lava, jonne oli kerääntynyt paljon paikallisia perheitä lapsineen pitämään hauskaa. Meidän lapsemme liittyivät joukkoon ja saivatkin osakseen paljon ystävällistä huomiota. Leikkituokion jälkeen hyvästiksi jaeltiin puolin ja toisin halauksia ja suukkoja.

Kävelimme vielä Mekong-joen varren rantabulevardia pitkin.

Tässä rannalla juhlitaan vuosittain näyttävästi Water Splashing festivaalia, 

joka on oikeastaan valtava vesisota.

Rannalta nousimme vielä kadulle, jossa on valtava määrä pieniä ravintoloita, pubeja ja baareja.

Kadun talot muistuttavat arkkitehtuuriltaan Dai-rakennuksia ja ne on valaistu hienosti.

Päivän kävelystä ja myöhäisestä kellonajasta johtuen viehättävät kadut oli pakko jättää taakse ja antaa kuljettajan ja oppaiden palauttaa meidät hotellille. 13 tunnin päiväretki oli ohi. Tilasimme huonepalvelusta vielä hiukan naposteltavaa ja kaaduimme kaikki sänkyyn sikeään uneen.

...