Tämä ohjelman ja touhun määrä on ollut kovin kiivasta viime kuukaudet ja blogi jää kerta toisensa jälkeen kakkoseksi Nukkumatille. Viime viikko etenkin oli touhukas, kun toimin siskoni ja hänen poikiensa turistioppaana. Haluan näyttää niin paljon, mutta kun täällä Shanghaissa on oma Shanghain aikansa, joka kulkee keskiverto suomikelloa nopeammin... Uskokaa tai älkää, mutta näin se on. Enkä ole ainoa, joka moisen aikarohmun on Shanghaissa havainnut lymyävän.
Tänään saa kuitenkin Unimasa hetken odotella hiekkoinensa, sillä haluan jakaa teille tämän päivän kohokohdan. Nimittäin pääsimme viemään kahden ystäväni kanssa ystäväpiirini lahjoittamat lelut ja vaatteet Shanghai Healing Homeen.
Keräsin kotiini valtavan kasan ystävieni lahjoittamia ja omista kaapeista haalittuja käytettyjä vaatteita ja leluja sekä rahalahjoitusten avulla myös valtavan kasan uusia leluja Ikeasta ja TaoBaosta. Tästä kuvasta puuttuu neljän ison Ikea-kassin vaatelahjoitus, jonka vein jo aikaisemmin.
Samaan aikaan toisella compoundilla ystäväni tytär keräsi toisen mokoman lahjoitettavaa.
Tänään oli sitten päivä, jota lapsen lailla odotin: tavaroiden vieminen SHH:iin. Sormeni syyhysivät päästä availemaan paketteja ja kokoamaan keittiötä.
Kuljettajani tuli ystävällisesti auttamaan tavaroiden kuljettamisessa autolle.
Mukana SHH:lla oli kaksi hyvää ystävääni sekä kaksi johtajan paikalle pyytämää muuta vapaaehtoista.
Lelut täyttivät huoneen, jossa meidän oli tarkoitus aloittaa lajittelu-urakka.
Naisenergialla ja jutustelun voimalla tavarat alkoivat järjestyä lelulaatikoihin.
Pienet silmäparit tuijottivat kiinnostuneina hommiamme ja tavoittelivat uusia leluja aidan välistä.
Muutama väärä ruuvi, yksi tanko väärinpäin ja paljon naurua...
Lopulta kaikki tavarat oli koottu ja avattu kääreistä sekä lajiteltu latikoihin.
Ihan se viimeinen huipennus jäi vielä tällä kertaa näkemättä eli lasten leikki uusilla tavaroilla. SHH:ssa on innostuttu rakentamaan ei pelkästään keittiöleikkinurkkaus vaan myös kirjastonurkkaus, joka aidataan, jotta lasten pääsyä sinne voidaan valvoa. Näin pienimmät voivat leikkiä soveltuvimmilla leluilla isompien kokatessa leikkiruokaa tai lukiessa kirjoja. Odotamme vielä aitoja, jotta pääsemme laittamaan kaikki oikeille paikoilleen.
On ollut tavattoman liikuttavaa nähdä, kuinka expatystäväni ovat lähteneet monin tavoin mukaan tähän projektiin. En voi kuin todeta, että olen saanut ympärilleni upeita ihmisiä. Tämä projekti ei suinkaan ole ainoa, jossa he ovat mukana. Monet ovat auttaneet Filipinien taifuunin uhreja lahjoittamalla rahaa ja tarvikkeita, osallistuneet lukuisiin muihin orpokotihankkeisiin, lahjoittaneet Maitian-projektille (tukee köyhien aluiden lasten koulunkäyntiä) tai vieneet vaikkapa vaatteita suoraan lähislummien lapsille. Silti nämä samat ihmiset jaksoivat innostua tästäkin. Kiitos ystävät!
