Villijoutsenet

Luin juuri Jung Changin kirjan Villijoutsenet -Kolmen kiinattaren tarina. Se kertoo nimensä mukaisesti kolmen kiinalaisnaisen tarinan. Mikä tekee kirjasta erityisen mielenkiintoisen on se, että nämä kolme naista ovat kirjoittajan isoäiti, äiti ja kirjailija itse. Niinpä se on katsaus siihen, miten naisen asema ja elämä on muuttunut Kiinan lähihistoriassa kolmen sukupolven aikana.

 

Kirja alkaa isoäidin tarinalla, tarinalla naisesta, jonka jalat sidottiin väkivaltaisin toimenpitein kaksivuotiaana. Uskottiin, että pienillä ja kipeillä jaloilla sipsuttava nainen kiinnosti miehiä isojalkaista enemmän ja oli ehto hyville naimakaupoille. 1900-luvun alussa syntynyt isoäiti oli viimeinen sukupolvi, jonka jalat sidottiin. Eivätkä pienet jalat taanneet isoäidille onnellista avioliittoa, vaan hän päätyi jalkavaimoksi.

 

Äiti syntyi 1930-luvun Kiinaan ja koki niin japanilaisten ja venäläisten miehityksen, veriset valtataistelut guo mindangin ja komm unistien välillä. Hänestä tuli komm unisti ja korkea-arvoinen virkamies, kunnes M**:n politiikan seurauksena joutui vainotuksi.

 

Kirjailija itse eli kohtuullisen etuoikeutettua elämää korkea-arvoisten virkamiesten lapsena, vaikka joutuikin todistamaan ympärillään niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

 

Kirjaa lukiessa sortuu helposti kauhistelemaan yksityiskohtia, kuten sitä, kuinka puolue piti ruohoa kapitalistisena ja yliopisto-opiskelijoiden joukosta valittiin huonon perhetaustan omaavia repimään tätä pahuuden ilmentymää maasta. Ei kuitenkaan kannata antaa näiden yksityiskohtien jättää varjoonsa sitä tosiasiaa, että kolmen sukupolven aikana on tapahtunut valtavasti. Matka sidotuista jaloista ulkomailla opiskeleviin kiinalaisnaisiin on kuitenkin vain kolmen sukupolven mittainen.

 

Kunpa olisinkin ehtinyt lukea kaikki nämä kirjat ennen muuttoani tänne!