Vieraita Shanghaissa

Meille oli lauantaina tulossa vieraita Suomesta ja niinpä vierashuone varusteltiin kutakuinkin perinteisin menoin. Tai no, pyyhkeitä sai tällä kertaa olla koko pino. Kävin ostamassa Ikeasta lisää samaa sarjaa, sillä eihän se nyt sovi, että pinossa olisi erilaisia pyyhkeitä.

Ja vieraskaappin sisustakin sai hiukan uudenlaisia tykötarpeita. Aikaisemmin vieraillamme ei ole ollut inkontinenssiongelmia, nyt yhdellä tiedettiin tällaista taipumusta olevan.

 Liljalinjalla pysyttiin näidenkin vieraiden kohdalla.

Vieraat saapuivatkin perjantaiaamuna nauttimaan aamiaisen kotiimme. Nyt tarkkaavainen lukija saattaa ihmetellä, että miksi ensin puhuin lauantaista... No katsokaas, kun siskoni perhe, joka meille matkusti, ei yleensä viitsi matkustaa ilman jännitysmomenttia. Tällä kertaa jännitystä toi yksi yrjötaudinpoikanen sekä Finnairin lentolakkouhkan vuoksi tekemät peruutukset. Onneksi edellisen päivän lennolla oli tilaa eikä yhden pojan opettajakaan tiettävästi hangoitellut  lennossa ilmoitettua lisäloma-anomusta vastaan. Ja niin siskoni saapui kolmen poikansa kanssa vieraaksi Shanghaihin.

Aamiaisen jälkeen keräsin joukkion autoon

ja suuntasimme pakolliselle käynnille Lujiabang Lun räätälimarkkinoille.

 

Tämän etukäteen tapahtuneen saapumisen johdosta emme olleet varautuneet ehkä yhtä hyvin vieraidemme tuloon, kuin olisin toivonut. Olin hankkinut itselleni käheän äänen ja koko perheelle liput koulun hyväntekeväisyysbingoiltaan. Niinpä ensimmäisen päivän ohjelmamme ei ollut kummoinen. Matkasta nuhjaantuneelle perheelle sopi kuitenkin mainiosti pehmeälasku (jota vieraamme eivät yleensä meillä saa) ja vieraslapset tykkäsivät touhuta compoundimme tunneleilla.

 

Saapuessamme kotiin Bingoillasta oli vieraskatras jo untenmailla.

Niinpä seuraava aamu aloitettiinkin ihanasti tuliaisilla!

Omaa sydäntäni lämmitti erityisesti nämä makeat herkut sekä muutama salakuljetettu juustokimpale.

Kun tuliaiset oli jaetettu suuntasimme metroasemalle. Tällä konkkaronkalla (3 aikuista ja kuusi lasta) emme näet mahdu autoomme. Onneksi lauantai tällä linjalla oli kohtuullisen rauhallinen.

Suuntana oli feikkimarkkinat, joilla tingattiin vieraille laukuntäytettä ja herätettiin huomiota. Missä tahansa olemmekin kulkeneet, kuuden lapsen ja kolmen aikuisen seurueemme herättää kanssakulkijoissa spontaaneja kommentteja. Miestäni pidetään varmaan aika oriina, onhan hänellä kaksi rouvaa ja lapset iältään 10,8,8,6,2 ja 1. Olemme kyllä oikoneet väärinkäsityksiä... Tämän sanaston osaan jo hyvin kiinaksikin.

Vieraslapsilla oli toive päästä muumiomuseoon, josta olivat katselleen kuvia blogistani. Siispä nappasimme metron Nanjing Lulle ja kipaisimme Natural History Museumiin, josta olen kirjoittanut oman blogipostauksenkin.

Matkalla ihailtiin Nanjing Lun ja Henan Lun ihmisvilinää

ja lapset lahjoittivat ropoja tälle kiinalaisia sävelmiä soittelevalla miehelle.

Ja lopulta sitten nähtiin ne muumiotkin.

Muumiot jätettiin loikoilemaan ja jatkettiin katsomaan Bundia

-pakkonähtävyys kaikille Shanghain vieraille.

Illallinen syötiin Lost Heavenissa ja

Yunnanin ruoka näytti uppoavan tähän ruokatottumuksiltaan erittäinkin vaativaan vierasjoukkoon.

Ruuan jälkeen palasimme vielä Bundille, sillä se on nähtävä sekä päivä- että iltavalaistuksessa.

Vielä lauttamatka joen yli ja päivämme alkoi olla pulkassa.

Tai no, yksi kylpijä rentoutui vielä hetken ammeessa ennen nukkumattia.

Sunnuntai aamuna kömpi sängyistä hyvin nukkuneita vieraita feikkareilta ostetussa yöasuissa.

Kun olimme saaneet koko joukon pissatettua, ruokittua, pissatettua, puettua, pissatettua... Unohdinkohan jotain... pääsimme lopulta matkaan. Poikkesimme pikaisesti vihannesmarkkinoiden tunnelmaa katsomaan ja jatkoimme kävelyä näille seuduille.

Minä ja siskoni, kaksi korkeanpaikankammoista, jouduimme tänne pullonavaajan korkeuksiin. Mies ei uskaltanut ottaa kuutta lasta vahdittavakseen yksin, eikä meillä ollut siis muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä chaperoniksi mukaan.

 

Korkeuksista alas päästyämme söimme lounaan Element Freshissä ja otimme metron Puxiin.

Tällä kertaa metroissa olikin jo aikamoinen tungos ja yhden kerran kampesin kädelläni oven väkisin auki, kun yksi lapsistamme ehti sisään metroon muiden jäädessä rannalle ruikuttamaan.

Tästä viisastuneina pidimme neuvonpidon, miten kukakin toimii, jos joutuu metron sisään tai jää laiturille yksin.

Matkalla Puan Lun lastenvaatemarkkinoille piipahdimme pikaisesti kurkistamassa Kansanaukion.

Puan Lulla vietetyn shoppailuretken aikana oli ilta pimennyt ja saimme hetken ihailla Puxin valoja. Metro oli taas aivan täynnä ja saimme tunkea kaksine rattainemme väkisin sisään. Viimeistä metrosta poistumista varten kertasimme vielä lasten kanssa hätätoimintaohjeet, ryhmittäydyimme taistelurintamiin oven suulle ja muodostimme tiiviin ketjun, jottei kukaan jäisi sisään vaunuun. Lujiazuin pysäkille saapuessamme työnsin kahta lasta tiukasti sisäänpyrkiviä vastaan ja vedin kahta mukanani. Rymistimme laiturille kuin tuulispäät konsanaan, vain huomataksemme, että laiturilla ei itse asiassa ollut juuri ketään... Näytimme varmasti maalaisilta pelmahtaessamme rynnimällä tyhjälle laiturille tiukasti toinen toisistaamme kiinni pitäen. Mahtoivat kiinalaiset ajatella, että ovat nuo kummallisia nuo isonenät, kun rynnivät kun sonnilauma, eivätkä osaa lainkaan käyttäytyä metrossa.

Vielä viimeinen vilaus Lujiazuin iltavaloihin

ja sitten oli aika raahata reippaasti koko päivän kävellyt joukkiomme kotiin iltapalalle.