Elämän Iloa

Pieni poikavauva syntyi tämän vuoden alussa perheeseen, joka ei voinut häntä pitää. Ehkä perhe oli köyhä, ehkä heillä oli liikaa lapsia tai ehkä äiti oli yksinäinen; yksityiskohtia tämä tarina ei kerro.

Voi sinua, katsohan nyt tuonne kameraan!

Pienen pojan alkutaival oli rankka, hän oli hyvin sairas. Eräs säätiö oli jo luvannut, että voisi harkita pojan sairaanhoitokulujen maksamisen. Säätiö teetti lääkärintarkastuksen, mutta tuomio olikin kova: ei hoidettavissa, ei toivoa. Vauvalla on maksasyöpä. Orpokodissa oltiin huolissaan lapsesta, pian sairaala kotiuttaisi lapsen ...orpokotiin kuolemaan.

Hämmästynyt.

Toivoton tapaus tulisi kuitenkin rumentamaan säätiön tilastoa, eivätkä he halunneet vaarantaa muiden lasten hoitamiseksi saatavia rahavirtoja... Kuka haluaisi antaa rahaa, jos hyväntekeväisyyden kohteet kuolisivat... Säätiö ei lähtenyt rahoittamaan hoitoa ja orpokodissa oltiin huolissaan.

Aurinko kutittaa hiuksia.

Onneksi orpokodissa tunnettiin Shanghai Healing Home (SHH), kasvatuskoti kirurgista ja lääketieteellistä hoitoa vaativille orpolapsille. Orpokodista soitettiin johtajalle: "Ottaisitteko tämän vauvan, hänellä ei ole muuten toivoa". Johtajatar lupasi soittaa pian takaisin. Hän soitti säätiölle ja sanoi: "Tiedän, että ette ole valmiita rahoittamaan tämän vauvan hoitoa kokonaan, mutta voisitteko harkita tekevänne sen edes osittain?" Säätiöstä luvattiin maksaa hoitokulut, jos vauva selviää syöpähoidoista. Sitten johtajatar soitti toiselle säätiölle ja pyysi rahoitusta vauvan syöpähoidoille. Pian hän soittikin takaisin orpokotiin ja lupasi ottaa vauvan SHH:iin.

Ilo.

Niin toivottomasta tapauksesta tuli selviytyjä ja taistelija. Hän sai mahdollisuuden. Give a Child a Change - SHH toimi oman sloganinsa mukaisesti. 

Yhdessä.

Viime talvena etsin täällä Shanghaissa sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta ja ajatukseni oli nimenomaan löytää orpokoti. Löysin SHH:n, jonka lapsilla on lääketieteellisiä tarpeita. Omasta koulutuksestani johtuen tämäntyyppinen vapaaehtoistyö tuntui omimmalta. Otin yhteyttä kotiin, kävin orientaation ja siitä lähtien olen käynyt kodilla auttamassa 1-2 kertaa viikossa.

Nauru.

Kasvatuskodilla on kaksi taloa, joista toisessa on sairaimmat ja hauraimmat lapset. Meitä, jotka pääsemme tähän taloon, ei ole kovin montaa. Toiseen taloon, jossa on jo isompia ja leikkauksen läpikäyneitä, adoptiota odottavia lapsia, pääsee käytyään orientaation. Orientaatioon voi ilmoittautua SHH:n nettisivujen kautta.

Tukea.

SHH on 100% lahjoitusvaroin rahoitettu; he todella tarvitsevat apuamme. Jonkinlaista listaa tarvikkeista löytyy nettisivujen kautta. Lapsia on yli neljäkymmentä 0-3-vuotiasta, vaatteita kuluu valtavasti. Ihanat, upeat ystäväni innostuivat auttamaan ja keräsimme ison paketin vaatteita lapsille... vain viikko sen jälkeen, kun yksi kodin ayiesta oli sanonut johtajalle, että heidän on ihan pakko ostaa lapsille vaatteita. Rahaa ei kuitenkaan haluta käyttää vaatteisiin, sillä niitä on mahdollisuus saada lahjoituksena. Niin siis nytkin kävi.

Katse.

Ehdotin Christinalle, kodin toiselle perustajalle, että voisin antaa terveydenhuollon organisointikokemukseni heille käyttöön. He pohtivat mahdollisia projekteja parhaillaan, mutta pyysivät sillä välin itse tarkkailemaan mahdollisia kehityskohteita. Pian huomasinkin, että isompien talolla on hyvin vähän leluja esimerkiksi roolileikkeihin, kuten nukkeja ja keittiöleluja. Nyt 12 ihanaa ystävääni on lupautunut yhdessä hankkimaan kodille vähän näitä leluja. Lähes kaikki, joille mainitsin kodista, kysyivät, miten he voisivat osallistua.



Nauravat silmät.

Uskon, että expat-rouvissa riittää uskomaton määrä taitoa, tarmoa ja halua auttaa. Täällä on joukko korkeasti koulutettuja naisia miestensä komennuksella, jotka etsivät ja kehittävät itselleen mielekästä tekemistä. Tämä on yksi keino! Samalla saa antaa hiukan takaisin tälle yhteisölle, joka uteliaina mutta ystävällisinä on ottanut tulijan vastaan.

Retkellä.

Lapset ovat aivan ihania! Kun kotiin menee, aina joku on kiipeämässä syliin, painamassa päänsä olkapäällesi. 



Kummissaan.

En tahdo millään muistaa lasten kiinalaisia nimiä, mutta luonteista olen jo oppinut paljon.

Kuka tulee?

Vaikka tarpeita kodilla on paljon, lapsista pidetään huolta.

Toki tyyli on kiinalainen, mutta niin ovat lapsetkin!

Ota minut syliin.

Auttaa voi myös sponsoroimalla yhtä lasta (3000 tai 5000 RMB/kk, vuoden ajan)

tai sponsoroimalla leikkauksen (huuli- ja kitalakihalkio n. 10 000 RMB).

Odotus.

Tai voi vaan käydä pitämässä lapsia sylissä ja lukea heille kirjoja.

Voi myös osallistua ohjattuihin leikki-, musiikki- ja jumppatuokioihin.

Itkun jälkeen.

Voin luvata, että antamalla hetken omaa aikaa, saa itse valtavan paljon takaisin.

Itsekin lähdin mukaan itsekkäistä syistä; halusin itselleni jonkun projektin.

Kuitenkin se hyvä mieli, jota kodista saa, ylitti kaikki odotukset.

Syliin.

Tänään vein J:n ja A:n kotiin leikkimään lasten kanssa.

Heillä on oranssi-nimikortti eli pääsy terveempien lasten taloon.

Lähellä.

J ja A ovat odottaneet jo pitkään pääsyä mukaan ja olivat kuin kotonaan lasten kanssa.

Lapsilta lapsille -hyväntekeväisyystapa, jota lasten koulussakin painotetaan.

Tässä on vain voittajia!

Kosketus.

Kaikki kuvat on otettu tänään SHH:ssa.

Tarkempia tietoja toiminnasta voit lukea heidän nettisivuiltaan.

Ja toki voi kysellä viestikentässäkin.

Lasten leikit ovat tauonneet, mutta vain hetkeksi.