Joulun odotusta

Kello on 5:30 -Suomen aikaa.

Tänä jouluna Joulupukin tuloa joudutaan odottamaan erityisen pitkään...

heräsimme tänäänkin 4:30.

 

Rauhallista Joulunaikaa!

 

 

 

 

Kotona

Kello on 4:30 aamuyöllä -Suomen aikaa. Naapurusto lepää hiljaisena ja maisema on kauniin valkoinen. Meillä palaa kynttilät ja kotia koristaa ihanilta naapureilta saatu joulukukka seka Mummin tuomat liljat (kuulemma kiinakoti-ikävää tasaamaan).

 

Lapset leikkivät innoissaan. Niin, me taidamme elää vielä Kiinan aikaa. Ei auta, vaikka kuinka yritimme vakuuttaa lapsille - ja itsellemme, että nyt on yö.

 

Lensimme siis eilen sinivalkoisin, Marimekko-koristetuin siivin kotiin Joulunviettoon.

Suomessa odotti upea, valkoinen maisema ja lapset säntäsivät suoraan lentokentältä parhaan kaverin kanssa ulos lumeen peuhaamaan. Vanhimmaiselle löytyi äkkisiltään pari... tai neljä... vuotta sitten pieneksi jääneet talvihousut, mutta se ei menoa haitannut.

 

 

 

Täällä on ihanan hiljaista ja rauhallista!

Ajattelin keittää aamuyöpalaksi joulupuuroa.

 

Vieraana Shanghaissa toivottaa kaikille ihanaa joulunaikaa!

Ekaluokan joulujuhla

Tänään oli vuorossa A:n luokan joulujuhla, jonne vanhemmat saivat osallistua. Mutta ennen kuin pääsimme F:n kanssa lähtemään, oli tehtävä aamurutiinit. Minulla on tapana hoidella ensin F:n rutiinit, kuten hammaspesut sekä pukemiset ja vasta sitten paneutua omaan kuontalooni. Kun yritän sutia ripsiväriä naamaan, F yleensä roikkuu hihassani ja käskee kutittamaan, katsomaan Muumia, lukemaan kirjaa... noh, käytännössä ihan mitä vaan, kunhan en vaan hetkeäkään keskity itseeni.

 

Tänään neiti F touhusikin omiaan kuin ihmeen kaupalla ja sain keskeytyksettä kammata hiukseni. Kun se, mitä tehtävissä on, oli tehty, menin hakemaan F:aa. F katsoi minua tyytyväinen ilme kasvoillaan kuin sanoen "Tätä mieltä olen sinun tukanlaitostasi", kun löysin tämän kyhäelmän kylpyammeemme reunalta:

 

Hiusvaha potassa

 Saas nähdä, mitä potasta huomenna löytyy...

 

 

Luokkajuhlassa herkuteltiin äitien tuomilla leivonnaisilla.

Korealainen äiti toi lapsille ihanat joulumuffinssit.

Jokaisella luokalla on nk. luokkavanhempi (=luokkaäiti), jonka tehtävänä on pitää vanhemmat ajantasalla luokan ja koulun asioista sekä mm. kerätä rahoja lahjakolehtiin ja hankkia opettajan lahjat. A:n luokan luokkaäiti toi lapsille tarvikkeet vaahtokarkkilumiukkojen tekoon.

Lapset taiteilivat ukkojaan innoissaan.

 

Sitten lapset saivat kuumaa kaakaota, johon dippailivat ukkojaan.

Hauska oppia joulu- ja talvitapoja muista maista!

Minä toin lapsille pipareita ja glögiä, skandinaavisia terveisiä.

Glögit kyllä taisivat päätyä äitien suihin.

 Loppupäivä meni leikkiessä, tanssiessa ja laulaessa.

On helppo järjestää juhlia lapsille, kun luokkakoot ovat tosi pieniä.

A:nkin luokalla taitaa olla vain kymmenen oppilasta. J:n luokalla neljätoista.

Vielä ennen kotiinlähtöä lapset antoivat opettajalle yhteisen joululahjan.

 

Opettaja sai kirjekuoren, jossa oli hemmotteluhoitolahjakortti. 

 

Sekä lasten itsensä koristeleman ruukun täynnä suklaata.

 

Jokainen lapsi oli myös tehnyt kortin opettajalle.

 

Huomenna onkin vuorossa J:n luokkajuhla.

Yhtä juhlaa koko elämä!

Lounaalla

Eilen vihdoinkin kahden kiireisen, kolmen lapsen äidin aikataulut saatiin soviteltua yhteen ja kävin lounaalla Maritan kanssa (Koti Koivujen Katveessa). Edellisestä kerrasta on kulunut kerrassaan liian pitkä aika! Oli taas mukava tavata, sillä Maritan kanssa elämäntilanteemme on niin samankaltainen, että juttua riittäisi vaikka säännöllisiin lounastapaamisiin asti.

 

Tapasimme täällä meillä ja jatkoimme matkaamme La Villa/Alla Torre -ravintolaan. Olemme perheen kanssa käyneet siellä useamman kerran ilta-aikaan, sillä se on lastemme lempiravintola (jos mäkkäriä ei lasketa). Kun lapset piirtävät kuvia Shanghaista, siellä on Pearl Towerin ja pullonavaajan lisäksi aina La Villa.

 

La Villa / Alla Torre
165 Lu Jia Zui Ring Road
IFC Mall:n Ja Super Brand Mall:n välissä, Samalla puolella katua kuin IFC Mall

Koska en ole aikaisemmin käynyt ravintolassa lounasaikaan,

oli iloinen yllätys, kun tarjolla oli tapas-buffet alkupaloiksi.

Lähes riemunkiljahduksia aiheutti juustovati. Siellä Suomessa tämä saattaa näyttää varsin vaatimattomalta juustotarjottimelta, mutta täällä Kiinassa juustot ovat ylellisyystuotteita.

Ja nyt niitä sai annostella ihan itse lautaselle!

 

Jälkiruokabuffetin suklaakakku ei ollut lainkaan kiinalaista höttöä vaan täyteläistä,

hiukan kookokselle maistuvaa hyvää kakkua.

Ja tokihan me nautiskelimme uudet annokset juustoja jälkiruokien yhteydessä!

Pääruuan sai valita ala carte -listalta, joka oli illan tarjontaa selvästi suppeampi.

Tarjolla oli kuitenkin useita pastoja, pizzoja ja risottoja sekä muutama isompikin annos.

 

Lounaan hintaan kuului siis sekä alkupalat että jälkiruuat, juoma sekä pääruoka.

 Pasta-, risotto- ja pizzalinjalla pysyttelevät maksavat lounaasta 88 RMB.

Isommalla pääruoalla hinta taisi olla 118 RMB ja

sekä pitsan/pastan että isomman pääruoan kanssa hinta taisi olla 138 RMB.

 

Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa, kyllä sitä pöllömminkin voisi aikaansa viettää.

Illalla meille koitti vielä ennenaikainen joulu, kun ystävät yläkerrasta tulivat ovelle kera ison laatikon. Laatikko oli täynnä kaikkea Suomi-ruokaa, kuten vaniljasokeria ja kardemummaa,
joita en ole täältä löytänyt.
Perhe on muuttamassa pois ja viimeiset keittiön kaapit tyhjennettiin näin meille.
Kiitos perhe N! Ja oikein hyvää jatkoa. Viimeistään kesällä tavataan.

Glögijuhlat

Sunnuntai aamupäivä meni J:n kouluesitelmää tehdessä. Tällä kertaa aiheena oli Suomen luonto. Se oli meidän herran itse valitsema aihe, joskin ensimmäisen hylkäsin. Hän teki juuri esitelmän xbox-pelistä ja olisi tällä kertaa valinnut aiheekseen toisen pelin. Totesin, että nyt on syytä osoittaa opettajalle hiukan laajempaa harrastuneisuutta... arvostelukin on juuri käsillä.

 

Iltapäiväohjelmaksi olikin mukavaa tiedossa, sillä talossamme asuva perhe järjesti glögijuhlat ystävilleen.

 

Sain hiljattain meillä käyneeltä ystävältäni ihanan valkoisen amarylliskimpun. Olisin halunnut viedä perheelle myös amarylliksia joulun kunniaksi. Ikävä kyllä meidän kukkakaupassamme ei kuitenkaan amarylliksia ollut ja niinpä joulukukan virkaa sai toimittaa valkoinen lilja.

Läksiäiskorttien näpertelyn myötä sain takaisin korttiennäpertelyinnostukseni, joka on täällä Kiinassa ollut tähän asti kadoksissa, ja tein perheelle joulukortin. Askartelutavaroistani vain murto-osa on täällä, joten ihan täysin ei itseään pääse toteuttamaan.

Glögijuhlissa oli joukko vanhoja ja uusia tuttavia ja - kiitos ihanan emännän ja isännän - mukava, lämmin tunnelma. Koti oli laitettu valtavan jouluiseksi ja olohuoneessa seisoi aito kuusi. Mikä parasta, kuusi oli koristeltu kauniisti: ei vilkkuvia valoja ja monenkirjavia koristeita, joihin täällä Kiinassa useimmiten törmää.

 

Tulipa taas todettua, että kyllä vaan tänne Shanghaihinkin voi rakentaa kauniin joulun.

Nojatuolifarssi

Kerroin syys-lokakuussa nojatuoliostoksistani. Vedän takaisin kaikki ystävällismieliset sanat tuolien toimittajasta. Nimittäin nojatuoliin ei oltu laitettu nahkaa, jonka olin tilannut. Ensin ajattelin, että menköön, mutta sitten alkoi nahkan pinta kulua puhki. No olihan tuolit edulliset, mutta kyllä sitä odottaa hiukan pidempää kestoa, kuin kaksi viikkoa... vaikka Kiinassa ollaankin.

 

 

Olisin reklamoinut tuolit itse, mutta tällä aihealueella kiinankielentaitoni rajoittuu lähinnä  sanontaan bu hao eli ei hyvä. Niinpä autonkuljettajamme aloitti neuvonpidon tuolikaupan kanssa. Ja koska ollaan Kiinassa, niin neuvottelua joudutaan käymään myyneen osapuolen lisäksi tuolit valmistaneen osapuolen kanssa.

 

 

Lopulta neuvonpito tuotti tulosta ja vialliset pehmusteet haettiin pois ja minä sain ihailla kotonani tuolinluurankoja. Uudet pehmusteet luvattiin toimittaa meille viikon kuluessa. Ei liene järisyttävä yllätys, että viikon kuluttua todettiin, että menee vielä toinen viikko. Kun tuoleja ei kolmen viikon odottelun ja useiden neuvottelujen jälkeen oltu tuotu, puhemiehemme heitti kovat kehiin: me olemme siis juuri ylihuomenna lähdössä Suomeen ja tuolien pitää olla sitä ennen valmiit. Tämä ylihuomenna koitti viime tiistaina ja yllätyksekseni pehmusteet tuotiin silloin kotiimme.

 

 

Nyt pehmusteet oli tehty oikealla nahalla... mutta väärin! Näytin tilauskuvaa ja tehtyjä pehmusteita ja hoin muutamat bu haot sekä aika paljon painokelvotonta suomeksi ja englanniksi. Autonkuljettaja yritti sinnikkäästi välittää tunnelmiani pehmusteet tuoneille miehille. Ja taas sinkoili puhelut edes takaisin ja kolmen miehen sekä yhden naisen voimin pohditiin täällä paikanpäällä, että mikä meni pieleen. Ayimmekin kävi toteamassa että bu hao. Tuolien tuoja ihmetteli kuljettajallemme, että miksikö se rouva ei tykkää hänen tuoleistaan. No siksi, kun ne eivät ole sitä, mitä tilasin. Olisin kuulemma saanut nämä tuolit halvemmalla. Mutta kun minä en halua halvemmalla jotain, mitä en tilannut. Haluan tuolit, jotka tilasin.

 

Puoli tuntia myöhemmin kävi sitten ilmi, että haluamiani tuoleja ei voida toimittaa. Ihan kiva, kun tässä vaiheessa asia kerrotaan. Miten jos ensi kerralla vaikka jo ihan tilausvaiheessa?! Säästyttäisiin kuulkaa ihan parilta harmaalta hiukselta. Pinna alkoi olla sen verran kireällä, että taisin jo korottaa ääntäni ja uhkailla poliisilla tuommoisia huijareita.

 

Lopulta sovittiin kaupan purusta. Tuolit he olisivat ottaneet heti mukaan ja minä olisin saanut jäädä odottamaan rahojani. Minä päätin kuitekin ottaa tuolit panttivangeiksi. Nyt nuo panttivangit nököttävät edelleen olohuoneessamme ja tälle päivälle luvattuja rahoja ei ole näkynyt. Autonkuljettajamme on kuitenkin taas neuvoteltuaan vakuuttunut, että No problem. Huomenna kuljettajamme ja S lähtevät paikanpäälle selvittämään asiaa. Jään odottamaan, kuinka tämän kanssa käy. Sillä välin kehotan välttämään Macallinen Vima -huonekalukauppaa.

Winter Celebration

Aamulla koululla oli Assembly ja menin katsomaan, kuinka lapset kertoivat joulunvietostaan yleisölle. Myös J kaverinsa kanssa kertoi koko suurelle yleisölle muutamalla sanalla suomalaisesta joulunvietosta. Jännitti kuulemma kovasti!

 

Päivällä kävin hiukan ostoksilla ja löysin mm. kauan kaipaamaani kuorintavoidetta! Kävin myös mukavalla lounaalla ystävän kanssa ja tällä kertaa F nukkui koko lounaan.

 

Lounaan jälkeen olikin taas kiirehdittävä koululle, jossa alkoi ekaluokkalaisten Winter Celebration Tämä on siis eri tapahtuma kuin ekaluokkalaisten Winter Production, isompien oppilaiden Winter Production, koko koulun Winter Festival... tai ensi viikon ekaluokan joulujuhla ja neljännen luokan joulujuhla... Näitä jouluhenkisiä tapahtumia on siis yhteensä kuusi...

 

Winter Celebration oli vanhempien järjestämä jouluaiheinen tapahtuma kaikille neljälle ekaluokalle.

 

Lapset saivat kierrellä näpertelypisteissä, joissa vanhemmat neuvoivat lapsia.

Japanilaiset äidit opastivat origamien tekoa

 

Ja tässä koristellaan skandinaavisia joulupipareita.

Oman tekeleen sai syödä heti mehun kera.

Tehtiin joulukuusen koristeita.

Korealaiset äidit opastivat uuden vuoden naamareiden tekoa.

 

 

Valmiiden naamaripohjien päälle taiteiltiin vaahto-savea (engl. Foam clay).

Äidit olivat hankkineet savea Koreasta tätä tapahtumaa varten.

Kiinassa he eivät kuulemma ole nähneet vastaavaa.

Savi on ihanan tuntuista kädessä, sitä on todella helppo muovailla.

Kuivumisvauhti oli sopiva lasten askarteluun.

Otimme kuvia savesta S:n ensi kerran Korean työmatkaa varten.

Palaverien lisäksi hänen täytyy löytää aikaa askartelukaupassa käyntiin.

 

Tässä vielä lopuksi kuva koulubussikulkueesta. Bussit odottavat lapsia hyvissä ajoin ennen koulun päättymistä. Bussit eivät liiku, kun lapset liikkuvat alueella.

Bussi-ayi tarkistaa, että bussiin nousee oikea määrä oikeita lapsia.

Sen jälkeen bussivastuussa olevat opettajat tarkistavat vielä jokaisen bussin nimilistojen kanssa.

Sen jälkeen busseille annetaan lupa lähteä.

Jokainen bussi ajaa pääoven ohi, jossa opettajat rehtorin johdolla vilkuttavat lapsille heipat.

Ja tämä tapahtuu siis joka päivä. Minusta se on ihana tapa!

 

Kashmir-markkinat

Tänään lähdin F:n kanssa katsastamaan Kashmirmarkkinat (Terveisiä anopille: jäi ensi kertaankin vierailukohde). Koska täältä meiltä markkinoille on aika pitkä matka, oli mukavaa, että seuranamme oli toinen äiti tyttärineen. Seurassa matkanteko taittuu joutuisasti ja yhdessä on aina mukavampi tehdä ostoksia.

 

Markkinat sijaitsevat... noh, keskellä-ei-mitään... ja näyttävät lähinnä varastoalueelta.

Ulkonäöllisesti tänne ei ehkä ihan heti tulisi eksyttyä.

 

Cashmere markkinat

中国上海虹梅南路2020弄

2020 Hong Mei Nan Lu, Minhang

 

 

Kuten kaikki muutkin Shanghain markkinat, täälläkin on satoja pieniä myyntikojuja,

joissa myydään samaa artikkelia.

Lankojen lisäksi tarjolla on monenlaista oheistuotetta, kuten nappeja ja bambupuikkoja.

Mitäs sävyä rouvalle laitetaan?

Lankoja on kaikissa mahdollisissa väreissä.

Yritä näistä nyt sitten valita suosikkisi.

Lankamyymälöissä on valtavat määrät malleja, joista voi valita teetettäväksi sopivan.

Myös myyntikappaleita löytyy.

Hinnat lienevät ihan kohtuullisia kashmir-tuotteiksi, mutta  jos ei nyt erityisesti tarvitse kashmiria, pääsee peruskaupassa halvemmalla.

 

Emme tehneet valtavasti ostoksia, mutta toki jotain pientä tarttui pukinkonttiin.

Ostin lisäksi lapsille virkkauspuuhiin hiukan lankoja (30 RMB / neljä kerää) ja virkkuukoukkuja (25 RMB / kahdeksan kappaleen paketti).

Ja itselleni tarttui mukaan ihana, paksu neulottu kaulahuivi.

Käväisimme vielä lounaalla lasten kanssa, joista kumpikaan ei nukkunut päiväuniaan.

Pientä härdelliä oli, kun meidän F yritti ystävällisesti jakaa toiselle lapselle vahakyniään ja  tämä vauvaikäinen hanakasti, suu ammollaan olisi ottanut kynät vastaan.

Mukava päivä taas takana.