Koulua, koulua

Reilu viikko sitten isojen lasten englanninkielen taito testattiin. Virallisten testauskriteereiden perusteella kumpikin on saavuttanut sellaisen tason englanninkielessä, että heidät siirrettiin pois ESOL-ryhmästä. Huippua! Tästä eteenpäin lapset opiskelevat mandariinikiinaa tunnin päivässä. Joka päivä jotain pientä onkin jo näiden melkein kahden viikon opiskelun aikana tarttunut.

 

 

Tässä yllä olevassa kuvassa ei suinkaan ole kumpikaan meidän varsinaisista koululaisista, vaan kaksivuotiaamme, joka on hänkin päättänyt haluta kouluun. Niinpä välillä aamulla hän pakkaa reppunsa ja sitten lähdemme yhdessä "kouluun"...

 

 

Meidän "koulumme" voi olla vaikkapa käsikädessä tehty kävelyretki tutkimaan lähiympäristöä.

 

Aika usein hipsimme altaalle "uimakouluun".

 

Tässä kuvassa ei tosin ole uima-allas, vaan talomme edessä oleva ja juuri korjattu suihkulähdeallas.

 

Eilen taas pidimme "kokkikoulua" ja leivoimme mokkapaloja.

 

Kun pienet kädet eivät enää yksin jaksaneet kannatella vatkainta, jatkoimme tandem-vatkaamista.

 



On jännää, kun altaalla vaikkapa joku uusi tuttavuus kysyy pienimmäisen ikää ja vastaan hänen olevan kaksi, kysytään heti, että mitä koulua hän käy.

 

Ja minun vastatessani, että hän ei käy koulua, kysyjä jatkaa: "No koska hän aloittaa?"

Joka kerta sanon, että hän ei aloita ainakaan vuoteen, koska en varsinaisesti usko

että kaksivuotias tarvitsisi koulua.

Lienen vähemmistöä mielipiteineni, joskin viime päivinä olen keskustellut muutaman kaltaiseni kummallisen äidin kanssa, jotka haluavat herätä rauhassa pienimmän kanssa, kulkea kiireettä käsikädessä ja touhuta yhdessä kaikenlaista.

 

Sosiaalisia suhteita hoidamme tapaamalla kavereita ja muskarissa. Suomessa tämä maaginen ikäraja, jolloin lapsen on aloitettava jonkinlainen kerho on kolme, täällä kaksi. Tietysti täällä ongelmana on kerhojen puute. Onneksi meillä on muskari. Ja olen ajatellut, että itse voisin kutsua muutaman lapsen äiteineen meille viikottain vaikkapa askartelemaan. Siinä sitä olisi varmasti kerhoa juuri-ja-juuri kaksivuotiaalle yllin kyllin.

 

 

Ja jos ei tavata kavereita joka päivä, aina voi vilkutella ystävällisten kiinalaisten kanssa, kuten tämän ikkunanpesijän, jota pienin odotti kovasti ikkunan ääressä seisten.

 

Odotetut uimatreffit

Meillä oli tänään sovittuna tärkeät treffit iltapäivällä; olimme menossa ystäväperheemme kanssa uimaan rannallemme. He eivät asu compoundillamme, joten he halusivat tulla kokemaan "rannan" Shanghaissa.

 

Perheen tytär on A:n tärkein ystävä. Se sama, joka vuosi sitten otti A:ta kädestä kiinni ja johdatti kielitaidottoman tytön mukaan leikkeihin. Häntä lienee myös kiittäminen, että A on oppinut niin hyvin englantia.

 

Perheen nuorimmainen taas on F:n hyvä kaveri. F puhui tästä suloisesta pikkumiehestä monesti Suomilomamme aikana ja nyt F odotti innoissaan jälleennäkemistä.

 

Meillä oli tarkoitus pitää  rannalla picnic. Ja koska tie miehen sydämeen vie mahan kautta, päätimme leipoa F:n kanssa hänen ystävälleen ja muille mokkapaloja.

Paras kohta leipomisessa taisi olla kulhon kaapiminen. Ikävä kyllä taikinaa ei uskalla syödä täällä salmonellavaaran takia, kun siinä on raakaa kananmunaa. Onneksi kuorrutteen sentään saa kaapia kulhosta.

Treffasimme koulubussilla, jossa F antoi lahjan ystävälleen. Pikkumies ihaili keväällä F:n pientä Pentik-pupua, eikä olisi tahtonut palauttaa sitä F:lle. Tuolloin lupasin, että tuomme pikkumiehelle oman Suomesta. Tänään lunastimme lupauksen.

Kiitokseksi F sai halauksen!

 

 

Kun koululaisetkin saapuivat, pääsimme levittämään Picnicin altaalle.

 

 

Tyttöjen kesken jäänyt välipala: pakko päästä uimaan!

Seuraamme lyöttäytyi toinenkin perhe. Ja vielä yksi lisää.

Nämä aktiiviset päivät täynnä lasten iloista puhetta kaikenmaailman aksenteilla ovat ihan parhaita!

Ikeassa ruokaostoksilla

Kesä Suomessa meni niin nopeasti ja kiireisenä, etten ehtinyt tänne blogiinkaan mitään kirjoittaa. Kamera oli kuitenkin ahkerassa käytössä ja kun juuri selailin kesäkuvia muistikortilta, alkoivat nämä seuraavat kuvat hymyilyttää. Mistä tuntee suomalaisen Kiina-expatin?

 

Hän on niin haltioitununeena lähicittarin maitohyllyn runsaudesta,

että saattaa jopa alkaa räpsiä kuvia siitä.

 

Myös suomalainen karkkihylly aiheuttaa reaktioita makeannälkäisessä Kiinankomennuksella olijassa.

 

 

Meidän perheessä suhtaudutaan myös erityisen lämpimästi Kevyt Kalkkuna -nakkeihin,

 joita tämänkin loman jälkeen salakuljetettiin Shanghaihin muutama paketti

valmiina  väittämään tullissa niiden olevan Finnish Tofu.

Tänä vuonna marjasato oli erinomainen ja harmittaa valtavasti,

ettei voi täyttää pakkasta ihanalla sadolla.

 

Onneksi ehdimme nautiskella sadosta kuitenkin tuoreeltaan.

 

Mukaan Suomesta tuotiin jonkun verran Suomi-ruokaa, kuten ruispuikuloita ja salmiakkia -niiden kalkkunanakkien lisäksi. Kiireestä ja tilanpuutteesta johtuen ostoksia tuli kuitenkin tehtyä vähemmän kuin viime lomalta palatessa.

 

 

Tänään lähdin Ikeaan, josta on Shanghaissa asumisen myötä muodostunut oiva ruokakauppa.

Ja jos sieltä nyt ei ihan tuoreita metsämansikoita saa, niin kohtuuhinnalla skandimakuja kuitenkin.

 

Ostosreissuni pääagenda oli ostaa kylmäsavulohta lohikeittioa varten. Se tuppaa olemaan halvempi vaihtoehto kuin tuoreen lohen ostaminen ja sitäpaitsi tykkään enemmän savukalan mausta keitossa.

 

Nappasin mukaan myös raparperimehua ja päärynälimua.

Ja ilokseni huomasin myös uutuuden: makeita ja suolaisia lakuja!

Eiväthän ne tietysti aitoa Suomi-salmiakkia korvaa,

mutta kyllä sen suolaisen lakun maku tuo ehkä pientä helpotusta pahimpaan salmiakkinälkään.

 

 

Muita vakio-ostoksia ovat mm. lohi- ja raputahnat (ihanaa ruisleivän päällä), näkkileivät ja korput sekä hillot. Nyt havaitsin, että puolukka- ja mustikkahillon lisäksi tarjolla on lakkahilloa.

Enää puuttuu leipäjuusto!

 

Uusi tuttavuus olivat myös suolakurkut, joista minä ja vanhimmainen tykkäämme kovasti.

 

Muistutukseksi vielä "näin ennen joulua":

Ikeasta saa myös piparitaikinaa, mikä helpottaa laiskempaa joululeipuria.

Ja tosi laiskalle: Ikean ohuet piparit ovat melkein yhtä hyviä, kuin Anna's hjärtegoda Pepparkakor.

 

Että kyllä täällä Shanghaissakin ihan kivasti pääsee suomalaisen kotikeittiön tunnelmaan...

House-Hunting -ajatuksia vuoden asumisen jälkeen

Blogin kautta minulle tulee aika ajoin kyselyjä Shanghaihin muuttavilta perheiltä mm. asumisesta ja koulunkäynnistä. Molemmista olen hiukan kirjoittanut tässä blogissakin. Ajattelinkin koota ajatuksiani asumisesta Shanghaissa nyt yhden postauksen alle, jos siitä vaikka jollekulle olisi apua. Vastaan kyllä jatkossakin ihan mielelläni kyselyihin myös yksityisesti, ettei tämän tarvitse sitä korvata. Kommenttikenttään voikin halutessaan jättää oman sähköpostiosoitteensa (ja halutessaan pyynnön, etten julkaise sitä), niin vastailen sitten kysyjälle myös yksityisesti.

Sijainti

Kolme tärkeintä ominaisuutta, joita kannattaa asunnon valinnassa painottaa, on sijainti, sijainti ja sijainti. Suomessakin käytössä oleva sanonta on täällä erityisen hyvä pitää mielessä, sillä mm. sisääntuloteillä ruuhka saattaa olla kovakin.

Lähtökohtana asunnon sijainnille kannattaa pitää perheen työssäkäyvän työpaikkaa. Siitä kohtuullisen matkan päähän sitten suunnitellaan muu elämä eli se koti ja mahdolliset koulut ja päiväkodit. Koulun ja kodin välinen matka on toinen, joka kannattaa pitää maltillisena. Koulupäivät ovat täällä pidempiä kuin Suomessa, eikä varsinkaan pieni koululainen jaksa istua 7 tunnin koulupäivän jälkeen kahta tuntia bussissa.

Etäisyydet eri paikkojen välillä täällä ilmoitetaankin yleensä minuuteissa eikä kilometreissä. Kilometrit eivät kerro juuri mitään.

Pääsääntönä on hyvä pitää, että koulu- tai työmatkalla ei joutuisi ylittämään jokea, vaan että arkielämä sijoittuu joko Huang Pu -joen itäpuolelle Pudongiin tai länsipuolelle Puxiin. Toki ylikin pääsee siltoja ja tunneleita pitkin ja lautalla (kävelijät ja mopoilijat) melko helposti, mutta kaksi ensin mainittua saattavat olla kovin ruuhkaisia ruuhka-aikaan.

Villa vai kerrostalo

Seuraavana kannattaa miettiä, minkälaista asumista toivoo: Kenties pilvenpiirtäjässä keskustassa vai omassa villassa amerikkalaisten saippuasarjojen henkeen rakentuneilla alueilla. Molemmissa on puolensa.

Pääsääntöisesti puutarhatöistä ei villassakaan tarvitse huolehtia, sillä yleisesti vuokraan kuuluu puutarhan hoito compoundin (Compound= aidattu asuinalue, jonka asukkailla yhteisiä palveluita käytössään) henkilökunnan puolesta.

Neliöiltään talot ovat pääsääntöisesti suurempia kuin Suomessa ja huoneen lukumäärä kannattaa antaa kriteeriksi neliöiden sijaan. 5-henkinen perhe tuskin löytää kotia, jossa on 150 m² ja kuitenkin tarpeeksi huoneita.

Rakentamisen laatu

Rakentamisen laatu on täällä kaukana Suomen standardeista. 5-vuotias talo on jo vanhaksi luokiteltava! En ole myöskään vieraillut yhdessäkään kellarillisessa villassa, jossa ei olisi haissut home. Home on täällä varsin tavallinen riesa, eivätkä paikalliset suhtaudu siihen lainkaan sellaisella vakavuudella kuin meillä on totuttu. Seinän läpi tihkuva vesi poistetaan kätevästi sisälle asennettavalla kosteudenpoistajalla. Ei siis puhettakaan, että moista ongelmaa tarvitsisi jotenkin korjata. Seinään ilmestyneet homepilkut taas maalataan piiloon ennen uuden asukkaan saapumista paikalle.

Sama mentaliteetti pätee kaikkeen korjaamiseen. Maalataan ja kitataan ongelmat piiloon ja toivotaan, että paikka kestää edes vähän aikaan. Maalin alle piilotetaan tummentunut seinä ja katon läpi tullut vesi pyyhitään rätillä. Ei ole kuivureita ja desinfektiotoimenpiteitä, joihin meillä on kosteusvauriosaneerauksen yhteydessä totuttu. Kun ei enää voi korjata, puretaan ja rakennetaan tilalle uusi –yhtä huonosti.

Tämä kannattaa pitää hyvin mielessä, kun valitsee itselleen asumusta.

Parasta olisikin saada koti asunnosta, jossa joku tuttu tai muuten luotettava expat on aikaisemmin asunut. Häneltä kuulee ehkä totuuden siitä, mitä siellä tuoreen maalin alla on.

Ongelmallisia ovat aivan uudet kohteet, jotka asunnonetsijän silmissä näyttävät prameilta ja puhtailta. Ensimmäisen rankkasateen saapuessa sisään ikkunoista ja katosta valuva vesi voikin yllättää ikävästi. Tai sähkötyöt, joita suomalainen sähköammattilainen näkee vain painajaisissaan, aiheuttavat oikosulun ja jääkaappiin lämpenevä kallis tuontijuusto on vain pienin murheista. Toki joskus käy tuurikin ja asunnosta ei löydy yhtään virhettä…

Compound

Compoundeilla on usein erilaisia palveluita asukkaiden käyttöön. Klubijäsenyys kannattaa sisällyttää vuokraan, jotta näistä kaikista pääsee nauttimaan.

Sopivaa compoundia valitessaan kannattaakin pohtia, mitä palveluita haluaa ja tarvitsee. Omalla compoundillamme on hiekkaranta aaltoaltaineen, kaksi klubitaloa kuntosaleineen, sisäuima-altaineen ja saunoineen, keilarata, jumppa- ja tanssisalit, joissa ohjattua liikuntaa, tenniskentät, sisäurheilukenttä, kauneushoitola, erilaisia puutarhoja ja puistoja kiinalaisesta ranskalaiseen, kauppa, lasten sisäleikkihuone… Joillain compoundeilla ei ole omaa klubitaloa, jolloin vuokraan voi yrittää neuvotella naapuricompoundin klubijäsenyyden.

Näistä edellä mainituista meidän perheessämme eniten käytettyjä lienevät uima-altaat. Myös kuntosali ja tenniskenttä ovat kivat ihan vieressä.

Lasten kanssa sitä myös arvostaa isoja nurmi- ja puutarha-alueita, joissa lasten kanssa voi touhuta. Oman compoundimme ulkoleikkitelineet ovat aika pienellä alueella, eivätkä mitenkään houkuttelevia. Puutarha-alueet ovat sen sijaan valtavia ja niistä nuo lapset nauttivat.

Uusilla alueilla, joissa kaikki asunnot eivät ole vielä asuttuja, klubipalveluita voi joutua odottamaan, vaikka itse rakennus olisikin valmis. Kiinassa kuukausi odottamista voi yhtä hyvin olla vuosi…

Sähkö

Shanghaissa on talvella viileää mutta ei Suomen talvea vastaavia pakkasia. Ilma on kostea. Rakentamisen huonosta laadusta johtuen, kylmä ja kostea ilma pääsee sisään ja edelleen siitä luihin ja ytimiin. Lämmitys tapahtuu pääsääntöisesti joko ilmastoinnin avulla tai lattialämmityksellä. Meillä lämmitys tapahtuu ilmastoinnilla ja lattialaatat ovatkin tosi kylmät talvella. Perheemme onkin varustettu Reino-tossuin, joita ilman ei talvesta selviäisi. Lattialämmitys olisi siis ihan kiva…

Lämmitystavasta riippumatta sähköä siis talvella kuluu, kun juuri lämmitetty ilma pakenee ikkunan- tai ovenraosta lämmittämään harakoita. Ja sähkö on kallista. Ison villan talvisähkölasku voi olla jopa yli 500 €. Ei mikään kiva yllätys, jos sähkölasku ei kuulu expat-sopimukseen. 300-400 € on ihan normi. Kerrostalossa sähkölaskut ovat oman empiirisen havainnointini perusteella hiukan villojen laskuja edullisempia.

Vakiovarusteet

Omaa potentiaalia asumusta tutkaillessaan kannattaa kiinnittää tarkasti huomiota varusteisiin, jotka kuuluvat vuokraan.

Pääosa expateista ottaa kalustetun asunnon, mikä lyhyen parin-kolmen vuoden komennuksen ajan on ihan hyvä vaihtoehto. Varsinkin, jos ei halua homehduttaa isoäidin perintöruokapöytää tai kalliilla hankittuja design-huonekauja… Tässä kohtaa kehotan kuitenkin harkitsemaan vaikkapa sen aaltomaljakon tai muun vastaavan pakkaamista muuttokuormaan. Itseäni harmittaa, etten pakannut iittaloitani mukaan. Olisi ollut niin kiva, tarjoilla ulkomaisille ystäville suomalaisista astioista ruokaa.

Osa kalustuksista on ihan järkyttäviä ja itselleni meinasi epätoivo iskeä toinen toistaan hirveämpiä sisustuksia katsoessa. Ehkä hiukan joutuu omasta ehdottomasta mausta tinkimään, mutta kyllä yleensä joukosta löytää lopulta sellaisen asunnon, jota kalustuksesta huolimatta voi kutsua kodiksi. Teemalla ”se on vaan väliaikaista” sitä sietää vähän Suomessa totuttua enemmän krumeluuria…

Osa taloista/asunnoista on kalustamattomia. Silloin vuokranantaja voi myöntää huonekalu-allowancen, jonka turvin saat itse kalustaa kodin mieleiseksi. Ehkä paras vaihtoehto kaikista!

Joskus neuvottelu jonkun järkyttävän kalun poistamisesta asunnosta takkuaa, eikä vuokranantaja ole valmis minkäänlaiseen joustoon. Tällöin kannattaa jatkaa eteenpäin. Meillä vuokranantaja poisti pienen neuvottelun jälkeen kamalat verhot, saimme vaihtaa lamput, sininen sohva ja nojatuolit sekä kaksi ylimääräistä parisänkyä vietiin myös pois. Muutenkin asunnossamme oli kohtuullisen tyhjää, joten olemme voineet tuoda tänne sellaisia huonekaluja, jotka ehkä haluamme ottaa mukaan Suomeen, jos asuntoomme ei sitä ennen iske homevaurio… Onneksi vielä tilanne näyttää rauhalliselta.

Sellaiset Suomessa totutut välttämättömyystarvikkeet kuten pakastin, astianpesukone, uuni ja pesukone eivät aina kuulu vakiovarusteisiin. Jos näitä kokee tarvitsevansa, kannattaa niistä erikseen kysyä joka asunnon kohdalla. Ja nimenomaan kysyä vielä erikseen, nimittäin se uuninnäköinen härpäke siinä lieden alla saattaa olla myös astiankuivausuuni, jolla jää kyllä pullat paistumatta ja gratiinit ruskistumatta.

Välittäjät

Avuksi asunnon etsintään voi pyytää halutessaan välittäjän, jonka palveluista ei suoraan erikseen makseta. Hän kyllä ottaa osansa vuokran välistä, vaikket häntä enää koskaan vuokrauspäätöksen jälkeen näkisikään. Välittäjän kanssa on kyllä paikkoja tuntemattoman helppo kierrellä eri asuinalueita. Usein expateille suunnatut välittäjät puhuvat hyvää englantia ja tuntevat hyvin expatien tarpeet, kuten asumisvaatimusten minimitason, kansainväliset koulut jne.

On hyvä muistaa, että eri välittäjien sivuilla näkyvät asuntojen kuvat eivät välttämättä ole kuvia vapaana olevista asunnoista. Ne ovat vain esimerkkejä kunkin compoundin tarjonnasta. Niinpä on ehdottoman tärkeää, ettei kuvan perusteella tee mitään päätöksiä. Oman valinnan kannattaa perustua siihen, että on itse käynyt katsomassa – ja haistelemassa- juuri sen vapaana olevan asunnon. Tätä varten voi tänne suunnata previsitille, jonka useimmat yritykset kommennusperheille tarjoavat. Tai voi toki asua alkuajan hotellissa tai service apartmentissä ja etsiä sitten ajan kanssa sopivaa.

Tässä lopuksi linkkejä muutamien välittäjien sivuille:

Joanna Realestate

Maxview realty

Villable

Harcourts realty

 

 

Pankissa

Suomiloman jäljiltä lompakossa oli iso Renminbin mentävä aukko. Mies siis suuntasi tuttuun tapaan pankkiin, jossa Suomesta Kiina-tilille siirretyt eurot kätevästi henkilökohtaisella käynnillä vaihdetaan rämpylöiksi.

 

Mies ojensi tottuneesti passin tutulle virkailijalle, joka alkoi suorittaa tarvittavia toimenpiteitä valuutan vaihtamiseksi...

...kunnes virkailija totesi ystävällisesti: "Aah, mutta te olettekin ylittäneet vuotuisen vaihtokaton, joten ette voi enempää vaihtaa euroja RMB:ksi"

 

Mies oli hiukan pöllämystynyt, että mitenkäs me pärjäämme loppuvuoden täällä Kiinassa -käteisen luvatussa maassa- ilman käteistä. Mies yritti, että olis kuule vähän nuita laskujakin maksamatta... Mutta minkäs teet, kun on raja, niin se pysyy. Vai pysyykö?

 

Mies vaihtoi niin paljon euroja tililtään kuin pystyi. Se ei riittänyt laskujen maksuun, joten mies tiedusteli, että saisiko sitä kuitenkin kiinavaluuttaa Visakortilla seinästä. "No toki sillä tavalla", kuului virkailijan vastaus. Niinpä seinästä saatiin kasa valuuttaa ja laskut saatiin maksettua.

 

Mutta entäs jatko sitten? Tässä kun olisi parisen kuukautta jäljellä ennen rakettien räiskettä.

 

"Voit pyytää jonkun kaverin vaihtamaan eurot RMB:ksi."  Siis kenetkö vaan, ihmettelee mies. Tarvitseeko sillä kaverilla olla tili pankissa. "Ei toki", vakuuttaa virkailija. Eli mies saa raahata kenet vaan kadulta mukaansa ja tämän on sitten vaan pyydettävä, että miehen tilillä olevat eurot vaihdetaan RMB:ksi. "Kyllä, juuri sillä tavalla." Ainoa mutka matkassa on, että tällä tavalla keinottelemassa vaihtokurssi on selvästi huonompi.

 

Mukaan seuraavalle pankkikerralla otetaan kuitenkin autonkuljettaja, mutta sitten miehellä alkaa raksuttaa: hänellä on työnsä vuoksi kaksi passia. Vaihtolimitti lienee passinnumerokohtainen. Ja niinpä mies palaa pankkiin toinen passi mukanaan. Ja kas vain eurot muuntuvat rämpylöiksi kuin taikaiskusta. Vaihtokurssikin on oikeanlainen.

 

Myöhemmin tätä tapausta päivitellessäni ruotsalainen ystäväni kysyikin, että joko käytimme lastemme passit. Niinpä, kyllähän tällä 5-henkisellä perheellä passeja riittää!

Cantina Agave

Olimme illallisella Cantina Agavessa

-useita "paras ravintola" palkintoja saaneessa meksikolaisravintolassa

 

Best New Restaurant 2009 - That’s Shanghai Magazine
Restaurant of the Year 2009 - That’s Shanghai Magazine
Newcomer of the Year 2009 - City Weekend Magazine
Best Mexican 2009 - City Weekend Magazine
Award T - Tequila Regulatory Council 2009
Best Mexican (tex Mex) 2010 - City Weekend Magazine
Readers Choice Award 2011 -(Latin American) City Weekend Magazine
Readers Choice Award 2012 - (Dining and Night Life) City Weekend Magazine

Lähde

Ravintolalla on Shanghaissa kaksi toimipistettä, toinen Puxissa ja toinen Pudongin Jingqiaossa.

Halusimme ytimeen, joten valitsimme Puxin toimipisteen.

Cantina Agave, Puxi
富民路291号01A-2室,  近长乐路，地铁1号线常熟路站或陕西南路站
1/F, 291 Fumin Lu, Near Changle Lu, Metro Line 1 Changshu Lu Station or Shaan Xi Nan Lu Station       

Cantina Agave, Pudong
红枫路３５７号, 浦东金桥靠近碧云路附近.
357 Hongfeng Lu, Near Biyun Lu, Pudong, Jinqiao District

Ravintola on aika pieni, tosin terassilla on vähintään toinen mokoma tilaa.

Paikka on varsin mutkaton; ei pöytäliinoja ja muovilautaset.

Näin sunnuntai-iltanakin paikka oli aivan täynnä (ainakin Puxin ravintola),

joten pöytävaraus on suositeltava. Ravintola on myös Sherpan listalla

 

Tilasimme alkuun monenlaisia pikkuannoksia jaettavaksi.

Kaikille löytyi jotain!

Meksikolainen / TexMex-ruoka ei välttämättä hivele silmiä, mutta hyvää se oli.

 

Shrimp Chevice maistui limelle, korianterille ja chilille.

Chiliä oli varsin reippaasti, joten ei ehkä hyvä valinta, jos ei tykkää tulisesta ruuasta.

 

 

Green Mole Chicken Fajita oli todella hyvää. Illan paras annos!

Annos tarjoiltiin oikeaoppisesti sihisevän kuumalta parilalta.

Kanat ja grillatut vihannekset oli paistettu todella hyvänmakuisessa öljyssä.

Palvelu oli hyvää ja nopeaa. Lapsille kiikutettiin heti värikynät ja piirrustuspaperia.

Tarjoilijoita ei joutunut odottamaan lainkaan,

ja he hoitivat monta asiaa salamannopeasti ja pyytämättä.

Pienimmän pudottaessa lusikan lattialle tuotiin hetkessä uusi tilalle.

 

Tämä ravintola ei ole mikään fine dining paikka, vaikka palvelun osalta kilpailisikin melkeinpä siinä sarjassa. Se on kuitenkin oiva valinta mutkattomaan illanviettoon hyvän ruuan merkeissä.

Ja jos margaritat maistuvat, niitä tässä ravintolassa saa monenlaisia.

Illan tullen

Taas yksi helteinen ja aurinkoinen päivä Shanghaissa takana.

Kukkia Compoundimme puutarhassa.

Aamupäivällä suuntana oli taas ranta ja uima-allas. Kun tuulikin tuntuu kuumalta, on oikeasti kuuma. Tiedättehän, kun puhaltaa saunassa kaverin iholle, tuntuu se tosi kuumalta. Samalta on tuuli viime päivinä tuntunut. No ehkä kovin kuumuus alkaa olla takana pikku hiljaa...

 

Illalla, kun mittari näytti enää 32 astetta, päätimme uskaltautua kävelemään kaupungille. Rantaboulevardia pitkin on aina kiva kulkea.

Shanghaissa kaupunkikuva muuttuu hurjaa vauhtia vilkkaan rakentamisen johdosta.

Tuntuu, että kesälomammekin aikana on taas tapahtunut paljon.

 

Shanghai Tower on harjakorkeudessaan.

 Iltakävelymme perimmäinen tarkoitus oli ruokkia pesueemme.

Rantaboulevardille on kevään ja kesän aikana avattu joukko uusia ravintoloita, joista päätimme kokeillä TGI Fridays:a: amerikkalaista äijäruokaa tarjoavaa ravintolaa.

Juuri sopiva paikka kaltaiselleni pupunruuanpurijalle...

Onneksi en ole kasvissyöjä, sillä silloin olisi lista ollut varsin lyhyt.

 Istuimme terassilla, jossa oli oikeastaan ihan miellyttävää

kylmien juomien ja kylmien sumusuihkujen ansiosta.

 

Tilaamani sisäfilepihvi oli ihan hyvää ja perunakin ok.

Tosin hapankerma oli korvattu perunan päälle ripotetulla juustolla ja pekonilla.

Äijäruokaa, kuten sanoin.

 

Kastike oli hyvää (kermainen sieni-konjakkikastike), mutta sitä oli aivan liian pieni annos.

 

Lasten jäkiruuaksi tilaamat mud piet olivat valtavat!

Ihan perinteistä mutakakkua se ei kuitenkaan ollut, vaan jätskiversio.

 

Onneksi oli innokkaita syöjiä.

 

Illallisen aikana helteen hiljentämä kaupunki oli yhtäkkiä herännyt eloon,

kun ilmastointilaitteiden suojista kaduille vaeltava kansa kansoitti kaiken vapaan tilan.

Rantapuistikko oli täynnä väkeä. Kiinalaisilla on pitkät "puistoperinteet"

ja olkoonkin Shanghailaiset hiukan vieraantuneita villistä luonnosta,

puistoista he osaavat kuitenkin nauttia aivan kuin omista olohuoneistaan.

Miksei aina voi olla kesä!

Täynnä elämää

Arki on alkanut ja se tuntuu kyllä valtavan hyvältä! Enpä olisi uskonut sanovani, että rakastan arkirutiinejamme!

 

Isot lapset aloittivat keskiviikkona koulun ja kumpikin vaikuttaa tyytyväisiltä luokkiensa kokoonpanoihin. Varsinkin A sai muutaman tärkeimmän ystävänsä luokalleen. Täällä nimittäin heitetään joka vuosi korttipakka ilmaan ja tehdän uusi jako. Lapset sekoitetaan eri luokille ja  opettajatkin ovat luokka-astekohtaisia, eivätkä luokkakohtaisia. Suomalaiseen tyyliin tottuneelle tämä saattaa tuntua oudolta, mutta järkeväähän tuo jonkinlainen sekoittaminen on, ettei luokista tule liian ryhmäytyneitä. Tällöin olisi nimittäin uuden tulijan vaikea ehkä päästä luokkaan sisään. Vaihtuvuus on suurta ja nyt tavallaan kaikki ovat kyseisessä luokassa uusia.

 

Aamuisin, kun isot on saateltu kouluun, alkavat minun ja pienen arkirutiinit, joista me molemmat pidämme. Nimittäin siirrymme altaalle ja veteen lillumaan 2-3 tunniksi. Koska haluan itsepäisesti pitää kiinni aamupäiväulkoilusta suomalaiseen tapaan, allas on ainoa vaihtoehto siihen. Näillä helteillä hiekkalaatikolle hyytyisi niin äiti kuin lapsikin. Lämpimässä vedessä on sen sijaan ihana lillua. Sopii celsiukset tällaiselle vilukissallekin, joka poistaa talviturkin mieluummin Punaisella- tai Karibianmerellä kuin suomalaisessa järvimaisemassa.

Siesta vietetään kotosalla; pikkuihminen nukkuu, minä teen töitä tai hoidan asioita. Iltapäivällä suuntana on jälleen uimaranta ja mukaan pääsee tällöin myös kaksi isompaa.

 

En ole oikein jaksanut viime päivinä ottaa kuvia, mutta sentään pari kuvaa ilta-auringossa kylpevästä allasalueesta nappasin.

 

Arjen myötä kotimme on myös täynnä elämää. Eilen kumpainenkin koululainen kiikutti kaverin koulubussilta kotiin. Illallispöytä täyttyi englannista monella aksentilla. Ayikin taisi olla iloinen, kun ruoka upposi lapsivieraiden suihin hyvällä ruokahalulla.

 

Tänään hain perjantaiseen tapaan lapset koululta ja kumpikin nappasi suomalaiskaverit matkaan. Vein 5-lapsisen katraani uimaan ja joukkoon liittyi kasa muitakin lapsia. Monen tunnin uintisession jälkeen maistui kurpitsakeitto ja sämpylät koko joukolle.

 

Tykkään siitä, että illallispöydässä istuu sekalainen joukko lapsia ja koti tuntuu olevan täynnä elämää. Nyt on Bad China Day hyvin kaukainen ajatus. Juuri nyt sinitaivainen Shanghai antaa parastaan.

Kirjoja

Loman alkuvaiheessa, kun kiire ei ollut vielä taukoamaton, harrastin itseni sivistämistä Kiinasta kertovalla kirjallisuudella, joiden joukossa oli muutama suositeltava teos. Tavoitteenani olisi ymmärtää tätä kulttuuria paremmin ...mutta liekö vain haavekuvitelmia.

 

 

Aloitin lukemalla Leena Lakion kirjoituksen omasta expat-ajastaan Shanghaissa.

Kyseessä ei ole kovin pitkä kirja. Kirjasta oli mukava bongata tuttuja paikkoja.

Tyyliltään kirja on ehkä blogimainen: eri lukujen tarinoita yhdistää ainoastaan, että ne ovat tapahtuneet Shanghaissa eli varsinaista jatkumoa tarinassa ei ole.

Runsaat kirjoitus- ja kielioppivirheet ärsyttivät tätä lukijaa.

 

Seuraavaksi luin Hesarin kirjeenvaihtaja Sami Sillanpään Kiina-ilmiöitä -kirjan.

Täytyy sanoa, että tekstistä näkyi selvästi se, että kirjoittaja on kirjoittamisen ammattilainen. Sillanpää kirjoittaa omista kokemuksistaan hauskasti ja nauroin monessa kohtaa ääneen.

Tässä on  kiva kirja Kiinaan lähtijälle luettavaksi.

 

Kun Miljardi Kiinalaista Hyppää on Guardian-lehden ympäristöasioista Aasiassa kirjoittavan Jonathan Wattsin kirjoittama. Watts on työskennellyt myös BBC:lle ja CNN:lle. Kiinassa kirjeenvaihtajana ollessaan hän alkoi enenevässä määrin kiinnostua nimenomaa ympäristöasioista. Lopulta hän otti virkavapaata ja alkoi matkustellen koota aineistoa ympäristöaiheiseen kirjaansa.

 

Kirja on aika raadollinen kuvaus siitä, miten luontoa ja luonnonvaroja turmellaan milloin minkäkin nimissä. Silmiä avaava ja ehkä pelottavakin kirja. Ehdottomasti lukemisien arvoinen.

 

Tuon ylimmän kuvan alin kirja (jonka nimeä en tässä sen kummemmin mainitse) on yli 700 sivua kuvausta Kiinan lähihistoriasta. Pitkä kirja, mutta näin Kiinassa asuvana kannatti lukea. Se, onko tämä(kään) totta täysin (tuskin?) on vaikea sanoa, mutta taas kerran: silmiä avaava lukukokemus.

 

Lukuiloa!