tiistai 26. marraskuuta 2013

Joulupukkina

Tämä ohjelman ja touhun määrä on ollut kovin kiivasta viime kuukaudet ja blogi jää kerta toisensa jälkeen kakkoseksi Nukkumatille. Viime viikko etenkin oli touhukas, kun toimin siskoni ja hänen poikiensa turistioppaana. Haluan näyttää niin paljon, mutta kun täällä Shanghaissa on oma Shanghain aikansa, joka kulkee keskiverto suomikelloa nopeammin... Uskokaa tai älkää, mutta näin se on. Enkä ole ainoa, joka moisen aikarohmun on Shanghaissa havainnut lymyävän.
Tänään saa kuitenkin Unimasa hetken odotella hiekkoinensa, sillä haluan jakaa teille tämän päivän kohokohdan. Nimittäin pääsimme viemään kahden ystäväni kanssa ystäväpiirini lahjoittamat lelut ja vaatteet Shanghai Healing Homeen.
Keräsin kotiini valtavan kasan ystävieni lahjoittamia ja omista kaapeista haalittuja käytettyjä vaatteita ja leluja sekä rahalahjoitusten avulla myös valtavan kasan uusia leluja Ikeasta ja TaoBaosta. Tästä kuvasta puuttuu neljän ison Ikea-kassin vaatelahjoitus, jonka vein jo aikaisemmin.


Samaan aikaan toisella compoundilla ystäväni tytär keräsi toisen mokoman lahjoitettavaa.


Tänään oli sitten päivä, jota lapsen lailla odotin: tavaroiden vieminen SHH:iin. Sormeni syyhysivät päästä availemaan paketteja ja kokoamaan keittiötä.


Kuljettajani tuli ystävällisesti auttamaan tavaroiden kuljettamisessa autolle.


Mukana SHH:lla oli kaksi hyvää ystävääni sekä kaksi johtajan paikalle pyytämää muuta vapaaehtoista.
Lelut täyttivät huoneen, jossa meidän oli tarkoitus aloittaa lajittelu-urakka.


Naisenergialla ja jutustelun voimalla tavarat alkoivat järjestyä lelulaatikoihin.


Pienet silmäparit tuijottivat kiinnostuneina hommiamme ja tavoittelivat uusia leluja aidan välistä.


Muutama väärä ruuvi, yksi tanko väärinpäin ja paljon naurua...


Lopulta kaikki tavarat oli koottu ja avattu kääreistä sekä lajiteltu latikoihin.




Ihan se viimeinen huipennus jäi vielä tällä kertaa näkemättä eli lasten leikki uusilla tavaroilla. SHH:ssa on innostuttu rakentamaan ei pelkästään keittiöleikkinurkkaus vaan myös kirjastonurkkaus, joka aidataan, jotta lasten pääsyä sinne voidaan valvoa. Näin pienimmät voivat leikkiä soveltuvimmilla leluilla isompien kokatessa leikkiruokaa tai lukiessa kirjoja. Odotamme vielä aitoja, jotta pääsemme laittamaan kaikki oikeille paikoilleen.

On ollut tavattoman liikuttavaa nähdä, kuinka expatystäväni ovat lähteneet monin tavoin mukaan tähän projektiin. En voi kuin todeta, että olen saanut ympärilleni upeita ihmisiä. Tämä projekti ei suinkaan ole ainoa, jossa he ovat mukana. Monet ovat auttaneet Filipinien taifuunin uhreja lahjoittamalla rahaa ja tarvikkeita, osallistuneet lukuisiin muihin orpokotihankkeisiin, lahjoittaneet Maitian-projektille (tukee köyhien aluiden lasten koulunkäyntiä) tai vieneet vaikkapa vaatteita suoraan lähislummien lapsille. Silti nämä samat ihmiset jaksoivat innostua tästäkin. Kiitos ystävät!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Vieraita Shanghaissa

Meille oli lauantaina tulossa vieraita Suomesta ja niinpä vierashuone varusteltiin kutakuinkin perinteisin menoin. Tai no, pyyhkeitä sai tällä kertaa olla koko pino. Kävin ostamassa Ikeasta lisää samaa sarjaa, sillä eihän se nyt sovi, että pinossa olisi erilaisia pyyhkeitä.


Ja vieraskaappin sisustakin sai hiukan uudenlaisia tykötarpeita. Aikaisemmin vieraillamme ei ole ollut inkontinenssiongelmia, nyt yhdellä tiedettiin tällaista taipumusta olevan.


 Liljalinjalla pysyttiin näidenkin vieraiden kohdalla.


Vieraat saapuivatkin perjantaiaamuna nauttimaan aamiaisen kotiimme. Nyt tarkkaavainen lukija saattaa ihmetellä, että miksi ensin puhuin lauantaista... No katsokaas, kun siskoni perhe, joka meille matkusti, ei yleensä viitsi matkustaa ilman jännitysmomenttia. Tällä kertaa jännitystä toi yksi yrjötaudinpoikanen sekä Finnairin lentolakkouhkan vuoksi tekemät peruutukset. Onneksi edellisen päivän lennolla oli tilaa eikä yhden pojan opettajakaan tiettävästi hangoitellut  lennossa ilmoitettua lisäloma-anomusta vastaan. Ja niin siskoni saapui kolmen poikansa kanssa vieraaksi Shanghaihin.



Aamiaisen jälkeen keräsin joukkion autoon
ja suuntasimme pakolliselle käynnille Lujiabang Lun räätälimarkkinoille.
 

Tämän etukäteen tapahtuneen saapumisen johdosta emme olleet varautuneet ehkä yhtä hyvin vieraidemme tuloon, kuin olisin toivonut. Olin hankkinut itselleni käheän äänen ja koko perheelle liput koulun hyväntekeväisyysbingoiltaan. Niinpä ensimmäisen päivän ohjelmamme ei ollut kummoinen. Matkasta nuhjaantuneelle perheelle sopi kuitenkin mainiosti pehmeälasku (jota vieraamme eivät yleensä meillä saa) ja vieraslapset tykkäsivät touhuta compoundimme tunneleilla.

 
Saapuessamme kotiin Bingoillasta oli vieraskatras jo untenmailla.
Niinpä seuraava aamu aloitettiinkin ihanasti tuliaisilla!



Omaa sydäntäni lämmitti erityisesti nämä makeat herkut sekä muutama salakuljetettu juustokimpale.


Kun tuliaiset oli jaetettu suuntasimme metroasemalle. Tällä konkkaronkalla (3 aikuista ja kuusi lasta) emme näet mahdu autoomme. Onneksi lauantai tällä linjalla oli kohtuullisen rauhallinen.


Suuntana oli feikkimarkkinat, joilla tingattiin vieraille laukuntäytettä ja herätettiin huomiota. Missä tahansa olemmekin kulkeneet, kuuden lapsen ja kolmen aikuisen seurueemme herättää kanssakulkijoissa spontaaneja kommentteja. Miestäni pidetään varmaan aika oriina, onhan hänellä kaksi rouvaa ja lapset iältään 10,8,8,6,2 ja 1. Olemme kyllä oikoneet väärinkäsityksiä... Tämän sanaston osaan jo hyvin kiinaksikin.


Vieraslapsilla oli toive päästä muumiomuseoon, josta olivat katselleen kuvia blogistani. Siispä nappasimme metron Nanjing Lulle ja kipaisimme Natural History Museumiin, josta olen kirjoittanut oman blogipostauksenkin.


Matkalla ihailtiin Nanjing Lun ja Henan Lun ihmisvilinää
ja lapset lahjoittivat ropoja tälle kiinalaisia sävelmiä soittelevalla miehelle.
Ja lopulta sitten nähtiin ne muumiotkin.


Muumiot jätettiin loikoilemaan ja jatkettiin katsomaan Bundia
-pakkonähtävyys kaikille Shanghain vieraille.


Illallinen syötiin Lost Heavenissa ja
Yunnanin ruoka näytti uppoavan tähän ruokatottumuksiltaan erittäinkin vaativaan vierasjoukkoon.


Ruuan jälkeen palasimme vielä Bundille, sillä se on nähtävä sekä päivä- että iltavalaistuksessa.


Vielä lauttamatka joen yli ja päivämme alkoi olla pulkassa.


Tai no, yksi kylpijä rentoutui vielä hetken ammeessa ennen nukkumattia.


Sunnuntai aamuna kömpi sängyistä hyvin nukkuneita vieraita feikkareilta ostetussa yöasuissa.


Kun olimme saaneet koko joukon pissatettua, ruokittua, pissatettua, puettua, pissatettua... Unohdinkohan jotain... pääsimme lopulta matkaan. Poikkesimme pikaisesti vihannesmarkkinoiden tunnelmaa katsomaan ja jatkoimme kävelyä näille seuduille.


Minä ja siskoni, kaksi korkeanpaikankammoista, jouduimme tänne pullonavaajan korkeuksiin. Mies ei uskaltanut ottaa kuutta lasta vahdittavakseen yksin, eikä meillä ollut siis muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä chaperoniksi mukaan.

 
Korkeuksista alas päästyämme söimme lounaan Element Freshissä ja otimme metron Puxiin.
Tällä kertaa metroissa olikin jo aikamoinen tungos ja yhden kerran kampesin kädelläni oven väkisin auki, kun yksi lapsistamme ehti sisään metroon muiden jäädessä rannalle ruikuttamaan.
Tästä viisastuneina pidimme neuvonpidon, miten kukakin toimii, jos joutuu metron sisään tai jää laiturille yksin.


Matkalla Puan Lun lastenvaatemarkkinoille piipahdimme pikaisesti kurkistamassa Kansanaukion.


Puan Lulla vietetyn shoppailuretken aikana oli ilta pimennyt ja saimme hetken ihailla Puxin valoja. Metro oli taas aivan täynnä ja saimme tunkea kaksine rattainemme väkisin sisään. Viimeistä metrosta poistumista varten kertasimme vielä lasten kanssa hätätoimintaohjeet, ryhmittäydyimme taistelurintamiin oven suulle ja muodostimme tiiviin ketjun, jottei kukaan jäisi sisään vaunuun. Lujiazuin pysäkille saapuessamme työnsin kahta lasta tiukasti sisäänpyrkiviä vastaan ja vedin kahta mukanani. Rymistimme laiturille kuin tuulispäät konsanaan, vain huomataksemme, että laiturilla ei itse asiassa ollut juuri ketään... Näytimme varmasti maalaisilta pelmahtaessamme rynnimällä tyhjälle laiturille tiukasti toinen toisistaamme kiinni pitäen. Mahtoivat kiinalaiset ajatella, että ovat nuo kummallisia nuo isonenät, kun rynnivät kun sonnilauma, eivätkä osaa lainkaan käyttäytyä metrossa.


Vielä viimeinen vilaus Lujiazuin iltavaloihin
ja sitten oli aika raahata reippaasti koko päivän kävellyt joukkiomme kotiin iltapalalle.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Brunssi isänpäivänä

Hyvää isänpäivää Papalle ja Vaarille
sekä kaikille isille!
 
Me juhlistimme tänään suomalaista isänpäivää. Maasta riippuen isänpäivän ajankohta vaihtelee kovasti, mutta me pitäydymme suomalaisessa kalenterissa.
 
Aamulla isä heräteltiin lahjoin ja kortein eli perinteisin menoin. Aamupalaakin oli tarjolla, mutta ei ollenkaan yltäkylläistä. Ei meillä sentään ole ryhdytty vahtimaan mieheni linjoja, vaan syynä niukahkoon aamupalaan oli aamupäivälle varattu brunssi ystäväperheen kanssa.
 

Brunssikohteemme oli
Le Royal Meridien.
中国上海南京东路789号
No.789 Nanjing East Road   (Near People's Square)


Yritimme vertailla seurueemme kesken tätä brunssia Westinin vastaavaan, mutta totesimme ne aika samanlaisiksi. Ehkä lihatarjonta Le Meridienissä on parempaa, Westinissä tarjontaa taas noin yleisesti on ehkä enemmän.

 
Hinnat Le Meridienissä ovat hiukan huokeammat kuin Westinissä.



Alkupalatarjontaa oli paljon ja monenlaista.


Seurueemme nuoret neitoset löysivät näinkin eksoottisia alkupaloja.
Huomatkaa kuitenkin harkittu, lähestulkoon minimalistinen asettelu...


Pöytäseuruettamme ilahdutti taikuri.


Silmien edessä, omien käsien sisällä kortit vaihtuivat toisiksi...
 



Juustotarjottimen runsaus ilahduttaa aina suuresti Shanghain expatia!


Hattara taisi nousta seurueemme nuorison hittituotteeksi.


Tässä minun jälkiruokalautaseni... se ensimmäinen kierros.
Kierroksista 2,3...n en edes viitsinyt ottaa kuvia.


Ei ole pienimmänkään suu tuohesta tehty!


Pienin nukahti menomatkalla autoon, mutta minun oli pakko herättää hänet kesken unien.
Olisin ollut hänen puolestaan kovin pahoillani,
jos hän ei olisi saanut osaansa näistä kaikista herkuista.


Valkosuklaaputoukseen sai dippailla kakkuja ja vaahtokarkkeja.


Jälkiruokatarjontaa on kerrassaan runsaasti! 





Lapsille irtokarkkeja.

 
Ja ylensyöntiin on tarjolla lääkitystä...
 

...ja hoitohenkilökuntaa...
 


 
Meillä oli mukava brunssi, mukavassa seurassa! Kiitos perhe T.