torstai 30. toukokuuta 2013

Spring Production

Näin lukuvuoden viimemetreillä koulussa on taas valtavasti kaikenlaisia tapahtumia ja juhlia. Viime viikolla vietettiin A:n kevätjuhlia eli oli ekaluokkalaisten ja sitä nuorempien Spring Production. Tänään oli vuorossa 2.-5.-luokkalaisten Spring Production.
 

Pienten juhlan teema oli In the Garden ja lava oli koristeltu teeman mukaisesti.


Ekaluokkalaiset esittivät pienen näytelmän, jossa jokaisella oli vuorosanoja.

 
Pienemmät maajussit esittivät lauluja kitarasäestyksellä.



F touhusi ystävänsä kanssa esitysten ajan.
Nämä pirpanat ovat kerrassaan söpö parivaljakko: vaaleat kikkurapäät ja aivan samankokoiset. Voisivat olla kaksoset.
 



Tänään olleessa vanhempien koululaisten esityksessä teemana oli Anything Goes.
Se oli oikea musiikkipläjäys: esityksiä nokkahuilusta rockiin.
 


J:n luokan discohileet odottavat malttamattomina lavalle pääsyä.




J:n luokka lauloi ja tanssi Abban hitin Dancing Queen ja taisi saada raikuvimmat aplodit osakseen.


Viidesluokkalaiset esittivät Michael Jacksonin  Man In The Mirror -kappaleen.
 


Lopuksi kaikki lapset lauloivat yhdessä We Are Family -kappaleen.

 
Amerikkalaisia syytetään aika ajoin teennäisyydestä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että koulussa amerikkalainen, kannustava ilmapiiri synnyttää avoimia, hyvän itsetunnon omaavia ja reippaasti esiintyviä lapsia ja nuoria. Omalta kouluajaltani muistan, ettei kovin montaa kertaa päässyt (tai silloin joutunut) esiintymään. Vielä yliopiston alussa minua jännitti esiintyminen. Sittemmin kyllä työni vaati paljon esiintymisiä ja opettamista isoillekin asiantuntijajoukoille ja aloin jopa nauttia esiintymisestä. Olisi kuitenkin ollut järkevää aloittaa esiintymisvalmentautuminen jo pienenä. Sitä taitoa, kun tarvitsee lähes joka ammatissa. Onneksi tuntuu siltä, että Suomen kouluissakin suunta on tältä osin menossa parempaan päin.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Herneitä nenässä

Tänään on muutama herne jumittunut nenään... tai kai siellä tänään oli palko...

Meidän ulkoaltaallemme on kaksi reittiä: toinen kulkee kierreportaat alas, ovesta ulos, mutkittelevan liuskan ylös, läpi jalkojenpesualtaan... Toinen taas ovesta ulos ja polkua pitkin rannalle. Voitte varmaan kuvitella, kumman minä valitsen mennessäni uimaan kera lastenrattaiden, nyssyköiden ja pussukoiden. Aikaisemmin henkilökunta onkin avannut minulle pääsyn tähän helpompaan reittiin. Viime viikolla tälle reitille asetettiin lukollinen portti estämään asiattomien pääsy rannalle. Ja kun sitten pyysin henkilökuntaa avaamaan minulle portit, ei heillä kuulemma ollut avainta. Minä iskin kolme kassiani ja F:n polkupyörän henkilökunnan käteen ja käskin seurata, kun minä ja lapset lampsimme porras-reitin rannalle. Vastaanoton miesparka joutui riisumaan kenkänsäkin ja talssi sukkasillaan hiekalla kantaen tavaroitamme. Siinä kohtaa sanoin: "See, now you understand why this is difficult". Ilmoitin, että niin kauan kuin helpomman reitin portti pysyy suljettuna, henkilökunta saa varautua kantamaan kaikki kamani joka kerta. Tällä kertaa valittajia oli myös muita ja portti avattiin.


Tänään sitten menin tiskille ja ilmoitin, että portti auki kiitos. Ja henkilökunta tuli avamaan ilman vastalauseita portin. Mutta... mutta lähtiessäni pois rannalta lapsi rattaissa jo kirkuen, huomasin, että se penteleen portti oli taas lukittu. Ei kun juosten vastaanottoon kiljumaan porttia auki  painokelvottoman tekstin säestyksellä. Ja juoksujalkaa takaisin rannalle lastenrattaiden ja muun omaisuuden luokse. Ilmoitin henkilökunnalle, että odotan illalla puhelua korkeimmalta mahdolliselta johtajalta. Nyt on kuulkaa väärä leidi vastassa. Vaan eipä ole kuulunut soittoa.
 
Pieni herne luiskahti nenään jo aamulla, kun rahtasin niitä samaisia tavaroita ala-aulassamme, jossa yleensä niin tavattoman ystävälliset aularouvat juoksujalkaa kipittävät avaamaan minulle ja rattailleni oven. Tänään aulassa oli uusi neitonen, joka ei tehnyt elettäkään nostaakseen pikkuruista ahteriaan vastaanottotiskin äärestä. En odota mitään erityiskohtelua, mutta kun molemmat kädet on varattuja, onhan se jotenkin asiallista, että ovi tullaan avaamaan. Varsinkin, kun se nyt on rouvien pääasiallinen tehtävä.


 
Illan puolestaan kruunasi meillä havaittu kaasuvuoto. (Äidille Suomeen tiedoksi, että kyseessä oli pieni vuoto. Ei hätää, ei loukkaantuneita ja homma hallinnassa). Ayimme soitti alakerran pikkuneidille, että nyt on tosi kyseessä. Kun ketään ei kuulunut tilannetta selvittämään, soitimme asunnostamme vastaavalle tyypille Hansille, joka lähtikin hoputtamaan henkilökuntaa. Itse painelin alakertaan aulaneidin luo kysymään, mikä maksaa. Saavuimme paikalle Hansin kanssa yhtäaikaa. Hans tulkkasi, että neiti ei saanut Shifua kiinni, kun shifu on nyt illallisella. Siis täh!? Shifu siis nautiskelee illallistaan, kun meillä on kaasuvuoto?! Käskin Hansin selittää aulaneidille, että jos joku kertoo kaasuvuodosta, saa shifut keskeyttää ateriointinsa.
 
Hans hoiti meille lopulta kaasu-shifun ja huomenna tulevat vaihtamaan jonkun osan heti aamulla. (Äidille Suomeen tiedoksi: Kyllä, kaasuhana on ihan kiinni, eikä tänne nyt vuoda mitään. Ihan mittarilla on tarkastettu.)
 
Että tällaisia herneitä minun nenässäni. Yhdellä rappumme asukkaalla herneitä nenään ovat aiheuttaneet rumat kukat ja miljöö ala-aulassamme (hänen mielestään). Ja henkilökunta on tehnyt parhaansa miellyttääkseen tätä naapuria. Tänään hissiimme ilmestyi kaksi maalausta. Kyllä, hissiin! Nyt voimme sitten hississä ihailla television sijaan vaikkapa taidetta... Ja aulaamme on tullut uusia hienoja kukka-asetelmia ja viherkasveja, että nyt kelpaa naapurin rouvankin täällä käyskennellä.



Vaikka tästä negatiivissävytteisestä kirjoituksestani saattaa tulla tunne, että minulla on ollut BCD eli Bad China Day, ei se ole koko totuus. Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Ayi mm. kokkasi hyvää ruokaa, jonka lisukkeena oli tällaisia kurkkuja, joita kuulemme kiinalaiset kesällä mielellään syövät. Maistaminen veikin minut yllätyksekseni suoraan Suomen kesään. Ne nimittäin maistuivat aivan samalta kuin ne etikkakurkut, joita famoni, äitini ja mummini ovat tehneet. Ayikin oli silminnähden ilahtunut, kun kerroin tästä yhteydestä maidemme ruokakulttuurien välillä.


Toinen ilonaihe on ollut kaunis päivä ja ulkoilu F:n kanssa. Eilinen sade oli kaikonnut ja aamu oli mukava kävelyyn compoundimme puistoissa. Iltapäivällä porotti jo aurinkokin ja pääsimme uimaan -pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.


 

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mahat pullollaan

Vieraamme tosiaan lähtivät perjantai-aamuna. Heillä ei ollut suuria etukäteistoivomuksia lomansa ohjelman suhteen vaan luottivat minun arviointikykyyni. Huih, suorituspaineita! Tietysti ostoksia oli tarkoitus tehdä, mutta myös toinen toive oli: hyvä ruoka. Niinpä tein etukäteen tutkimusta aiheesta, kyselin ystäviltä ja selasin nettiä. Sen perusteella valikoitui joukko ravintoloita, joihin teimme hyvissä ajoin pöytävaraukset.

 

Viimeisenä iltana menimme syömään Kagen Teppanyaki -ravintolaan, joka tarjoaa japanilaista "grilliruokaa".


Kagen Teppanyaki
桃江路28号-乙
28D Taojiang lu



 
Yleensä tänne suositellaan tekemään pöytävaraus. En tiedä, olivatko muut ruokailijat tulossa vasta myöhäiselle illalliselle, mutta me olimme koko ruokailumme ajan huoneen ainoat asiakkaat. 
 
Keittiömestarin tervehdys
Ruuan voi tilata yksittäisinä annoksian ala carte -listalta tai ottaa kahden tunnin All you can eat -illallisen. Tämän hinta on 288 RMB sisältäen juoman (olut, sake, limut) ja valinnan mukaan listalta ruokia.


Me otimme tuon All you can eat -vaihtoehdon ja täytyy sanoa, että harvoin sitä on ihan näin täynnä.



Tilasimme alkuun susheja ja erilaisia pikkuannoksia.
Ensi kerralla olen viisaampi ja jätän alkupalat vähemmälle...
 
 
Raaka-aineet olivat laadukkaita ja tuoreita.
 
Lootus-chipsejä
Varsinainen pääruoka grillataan edessäsi.
Kokki loihtii herkkuja puolikuunmuotoisen pöydän äärellä, jonka ulkokehällä istumapaikat ovat. 

 
Kun tilasin meille esimerkiksi lohta ja äyriäisiä, kaikkia tuli suoraan yhtä monta annosta, kuin seurueessamme oli henkiä. Ehkä olisi kannattanut pyytää yksi annos kutakin jaettavaksi... 

Lihaa kolmelle hengelle.
 Maut ovat japanilaiselle keittiölle ominaisesti selkeitä.
 



Filettä ja paahdettuja valkosipulilastuja. Nam.
Itse olen kaikkiruokainen, mutta syön usein aika kasvispainotteisesti arjessa.
Niinpä kaiken lihan syötyäni olo tuntui vielä aamullakin täydeltä.
 

 
Illallinen täällä sopii siis hyvin myös "äijille" ja lihansyöjille, jotka eivät niin sushista perusta.
Ja toisaalta, jos syö mieluummin kalaa, löytyy täältä myös silloin paljon vaihtoehtoja.
Ensi kerralla otan mukaan poikani, joka rakastaa hyvää lihaa.


lauantai 25. toukokuuta 2013

Family Fun Day

Vieraat lähtivät perjantai-aamuna valtavan ostossaaliinsa kanssa kotiin. Pienin on taas ihmetellyt, että minne ne meillä asustelleet ovat taas kadonneet. No sinne Suomeen tietysti, jonne kaikki meidän vieraat aina katoavat.
 
Tänään meillä oli lasten koululla vuoden viimeinen PAFAn (vanhempain toimikunta) järjestämä tapahtuma Family Fun Day koko perheelle. Koska herra S on omalla Fun Dayllaan Pekingissä, minä kokosin pesueeni ja suuntasin lasten kanssa tapahtumaan.
 

 
Lapsille (ja lapsenmielisille) oli järjestetty vaikka mitä ohjelmaa.


Erityisesti rodeo ja sumopaini olivat meidän nuorison mieleen.


Tarjolla oli hampurilaisia ja hodareita suoraan grillistä.
Lisäksi äidit olivat taas ahkeroineet valtavan määrän leivonnaisia, joita sai ostella.
Koska en ollut ehtinyt leipoa mitään, panostin ostamispuoleen...


Päivä oli helteinen ja aurinkoinen.
PAFAn tarjoamat jätskit otettiin vastaan innokkaasti.


Lapsille oli tarjolla myös kasvomaalausta.
Helteisessä säässä se ei ehkä ole ihan äitien ja muiden vaatehuollosta vastaavien suosiossa;
hikisessä ihossa värit leviävät ihanaksi tuhruksi,
jolla on aika helppo "kuvioida" omat ja kaverin vaatteet.


Paikalla oli muutama pellekin viihdyttämässä.

 
F sai kukkapallon.
 

 Koska juhlat järjestettiin koulun sisäpihalla, saivat isommat painella kaveriensa kanssa vapaasti.
Minä kuljin pienimmän perässä.
Muovailuvahapiste jaksoi kiinnostaa pitkään.

 
Pihalle oli tuotu vesitankki, jonne sai palloa heittämällä yrittää pudottaa merenneitoja.
Tässä merenneitona koulun rehtori, joka keräsi kovasti innokkaita pudottajia.
Myös koulun johtajaa pudotettiin hanakasti.
 
 
Huima Suomi-Norja -ottelu.
 
 
Koko tapahtuman loppuhuipentuma oli saippuavesiliuku, jonne koko lapsijoukko jonotti innokkaana.


Tässä erään nuoren miehen taidonnäytös.




 
 

 
F löysi letkusta oman vesisuihkun.


Neiti oli aivan innoissaan kylmästä vedestä ja kasteli sillä itsensä kokonaan.

 
"Letku-ayi" oli kuitenkin sitä mieltä,
ettei neiti ole tarpeeksi märkä ja tarjosi F:lle oikein kunnon suihkua.
Siitäkös pieni riehaantui ja niinpä mekkokin viskattiin sivuun.
 



 
Nelituntinen ohjelma alkoi olla lopussaan,
kun yleisö vielä huusi liukuun PAFAn porukan ja koulun johtajan.

 
Sen verran uuvuttavaa kaikki hauska oli, että meidän katras nukahti hetkessä unten maille.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Synttärisankari II

Tädilläni on tänään synttäripäivä hänen täyttäessä... noh kaksikymmentäviisi tietysti. Olemme juhlineet päivää mm. tätini toiveiden mukaisella illallisella Lost Heavenissa. Tätini miehineen meni vielä jatkamaan iltaa Tianzifangiin ja minä tulin jo kotiin. Vein heidät katsomaan illallisen jälkeen Yu Yuanin valoja, mutta harmikseni koko paikka oli suljettu, vaikka kello oli vasta niukin naukin yhdeksän. Shanghain yksi tärkeimpiä turistikohteita suljettu jo iltayhdeksältä. Kummallista!



Xitang
 
 
Olemme touhunneet viime päivät paljon kaikenlaista.
Ensimmäisen päivän huonompi keli on muuttunut helteiseksi auringonpaisteeksi.
 
Maanantaina kävimme Xitangin vesikaupungissa.

Xitang
 
Lounaalle palasimme Shanghaihin ja Element Freshiin. Iltapäivä vietettiin feikkareilla tinkien. Tätini sanoi, ettei ole koskaan tavannut ketään kaltaistani tinkijää. Minusta on hyvää vauhtia kehittymässä aito shanghailainen -ainakin tältä osin.

Xitang

Illalla tätini miehineen lähti kahdenkeskiselle illalliselle SWFC:n Park Hyattin 91. kerroksessa olevaan ravintolaan. Olimme varanneet heille parhaan mahdollisen ikkunapöydän. Ilta oli kuulemma erittäin onnistunut free-flow-shampanjoineen, sikareineen ja monen ruokalajin illallisineen.
 
He kävivät myös haistelemassa Xintiandin tunnelmaa tekemieni taksikorttien avustamana.
 

Xitang

Tiistaina otimme lautan Puxiin ja kävelimme Puxin rähjäisiä kujia pitkin YuYuaniin. Matkalla tehtiin ostoksia aikamoisessa helteessä. Pienimmälle onkin täysin varustellut kulkupelit mukana, jotta helle ei tekisi pienelle tepposia.


YuYuan-kierroksen jälkeen oli vuorossa lounas Xintiandissa ja Dong Tai Lun antiikkimarkkinat. Ennen kotiin paluuta kävimme vielä Lujia Bang Lulla teettämässä lisää vaatteita ja hakemassa vanhoja pois.

YuYuan
 
 
Illallinen nautittiin kotona Ayin kokkaamana. Illaksi oli varannut myös hierontapaketin vieraillemme Subconcious Day Spasta JingQiaosta. Samalla reissulla ehdimme poiketa Decathlonissakin.
 
 
Tänään keskiviikkona tätini sai pienen lahjan meiltä ja sitten suunnattiinkin taas päiväohjelman pariin. Vieraamme halusivat mennä ihailemaan Shanghaita varsin korkealta, SWFC:n näköalatasanteelta. Minä jäin tällä kertaa alas...
 


 
Kävimme myös silmälasimarkkinoilla ja Tianzifangissa "päivävalaistuksessa". Ohjelmaamme on mahtunut paljon kaikenlaista -erityisesti ostoksia. Täällä Shanghaissa iskee usein ostovimma ja se näyttää iskeneen myös vieraisiimme. Vai mitä sanotte näistä?

Ostokset levitettynä vierashuoneen sängylle
 
Tästä on hyvä jatkaa vielä huomenna...