Matkalla: Laiskottelua

Omassa puutarhassa.

 

Aamu valkeni aurinkoisena ja ihanan lämpöisenä.

 

Puutarharhassa kasvaa vaikka mitä.

 

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

 

Banaanit ovat vielä vihreitä.

Villan pöydälle ilmestyy kuitenkin kypsiä, ihania banaaneja.

 

 

Koska olimme menneet aikaisin nukkumaan, nahkavekkarit herättivät meidät myös aikaisin.

Yleiset alueet oli kuitenkin ehditty pestä ja puunata ennen nousuamme.

 

Aamiaisella olimme ensimmäisiä.

Tässä hotellissa on vain 17 villaa eli kyseessä ei ole suuren suuri hotelli.

 

Silti aamiaisella oli tarjolla kaikkea, mitä toivoa saattoi.

Kaikki on tuoretta ja hyvää.

Hintaan sisältyy myös monet listalta toivottavat aamiasruuat, kuten omeletit, pancakesit, munat ja nuudelit.

Tarjolla on myös ihanaa passion-mehua sekä ananasmehua.

Kumpikin tehty tuoreista hedelmistä!

Sillä välin, kun olimme nauttimassa aamiaista, oli huoneemme jo siivottu.

Villaan palatessa vastassa oli puhdas tuoksu ja säntilliseen riviin asetellut kengät.

Itse asiassa pihan ja villan siivous on kaksi kertaa päivässä!

Meillä oli tarkoitus viettää Lazy-day, joten suuntana oli uima-allas.

Olipa ihanaa, kun aurinkotuoleja on riittävästi kaikille,

eikä monissa hotelleissa nähtyä laverien varailurumbaa täällä tarvitse harrastaa lainkaan.

 

Altaasta on erotettu pieni osa pikkulapsille sekä toinen osa porekylpyjä varten.

Altaalla on tilaa kaikille.

Ympäristö on erittäin hyvin hoidettua.

 

Altaan yleisissä vessoissa tuoksuu todella hyvälle ja käsipyyhkeinä on froteepyyhkeet.

 

 

F:n päiväuniaikaan isommat lapset jäivät vielä hetkeksi S:n kanssa altaalle.

Minä laitoin F:n nukkumaan ja nautiskelin omassa puutarhassa kirjan ja jacuzzin parissa.

Pian loppuperhe liittyi seuraani ja söimme säkkituoleilla loikoillen huonepalvelusta tilatun lounaan.

Tulipa tunne, että tämä se on elämää!!

 

Iltapäivä vietettiin rannalla. Ranta on pitkä ja autio.

Ei tarvitse kyhjöttää vieri vieressä itseään grillaavien turistien kanssa.

Lapset tutkiskelivat meduusoja ja muita rannan otuksia.

Lainasimme hotellilta boogie boardit ja annoimme aaltojen viedä.

J osasi homman heti kuin vanha tekijä.

 



Meiltä tytöiltä homma vaatii ehkä vielä hiukan harjoittelua.

Kivaa se kuitenkin oli!

Illallinen syötiin rantaklubilla.

Hintataso on suorastaan edullinen.

Laatu on kuitenkin hyvää.

Aasiassa liha on usein epäilyttävää. Täällä se on kuitenkin todella hyvälaatuista.

Palvelu on erinomaista.

Reistaillut ilmastointi korjattiin välittömästi ja general manager Silvian tarkisti henkilökohtaisesti, että onhan ilmastointi korjattu.



General Manager Silvian (jonka ihan oikea nimike lienee omistaja) on koko ajan läsnä.

Hän tuli villaamme henkilökohtaisesti toivottamaan meidät tervetulleeksi.

Tunnelma täällä on rento ja välitön ja koko henkilökunta saa meidät tuntemaan itsemme todella tervetulleiksi.

 



Täytyy sanoa, etten muista koskaan aikaisemmin missään hotellissa kokeneeni vastaavaa.

 

Voit toivoa ihan mitä tahansa: hierontaa tai barbecue illan omassa villassa, kuljetuksen lähikyliin, syöttötuolin huoneeseen tai vaikkapa vaa'an. Kaikki järjestyy!

Monet asiat eivät ole lisämaksullisia: saat katsoa vaikka mitä elokuvia tai surffata netissä.

Ja jos joku maksaa, se on kohtuullinen hinta.

Esimerkiksi cokis ravintolassa, minibaarissa tai huonepalvelussa maksaa alle euron.

Lasten ruoka-annokset alle kolme euroa.

 

Täällä halutaan, että asiakas viihtyy ja se näkyy kaikessa!



Matkalla: Saavuimme Vietnamiin

Meillä oli tänään tavattoman aikainen aamu, mutta eipä kuulunut tällä kertaa lasten sängyistä totuttua aamujurputusta. Ylös sängyistä nousi virkeää väkeä, vaikka Shanghaissa ei edes katuvalot vielä tuikkineet.

 

Meillä oli China Easternin lento Ho Chi Minh Cityyn. Kiinalaisen uuden vuoden takia lentokentällä oli paljon väkeä ja meillekin melkein tuli kiire. Check-in:stä saaduilla lentoyhtiön kiire-tarroilla ohitimme kuitenkin kätevästi muun kansan.

 

Lento sujui mallikkaasti, mitä nyt yksi hidasälyinen lentoemo osui kohdallemme. Lentokone oli kuitenkin uusi ja siisti ja palvelu pelasi joutuisasti.

 

Välillä (Lue: aika usein) tuntuu siltä, että Shanghaissa sählätään kovasti. Ho Chi Minh Cityyn saapuessamme ulkona meidät otti vastaan hikinen tuulahdus ja vielä paljon enemmän sähläävä väenpaljous. Onneksi olimme tilanneet hotellilta kuljetuksen etukäteen ja pääsimme väenpaljoudesta autoon pakoon.

Matka kohteeseemme kesti minibussilla noin viisi tuntia, mutta sujui yllättävän joutuisasti. Jopa nuorin jaksoi upeasti matkan. Tosin sorruimme lahjomaan lapset osan matkasta rauhallisiksi tikkareilla...

Ikkunasta tarkkailimme maisemia. Liikenne koostuu pääosin mopoista eivätkä tiet ole kovin isoja. Muutama hikipisara nousi otsalle ja pari sydämenlyontiä jäi väliin, kun liikenne vähäisestä määrästään huolimatta oli hiukan holtitonta. En niinkään joutunut pelkäämään omasta puolestamme, vaan jopa monihenkisten, yhden mopon kanssa matkaavien perheiden puolesta.

Pikkuhiljaa Ho Chi Minh City jäi taakse ja maisemia hallitsi kumipuu- ja maissiviljelmät. Phan Tietin lähestyessä alkoi näkyä kaupungille ominaisia lohikäärmehedelmäviljelmiä, ja satoja ja taas satoja kalastusveneitä.

 

Ohitimme vielä Mui Nen kalastajakylän ja hiekkadyynit kunnes lopulta saavuimme hotelliimme Full Moon Villageen. Hotelli on saanut käsittämättömän hyvät arvostelut mm. Tripadvisorissa sekä myös muilla hotellisivustoilla. Niinpä päätimme valita tämän keskellä-ei-mitään-olevan hotellin rentoutumislomaamme varten.

 

Hotelli koostuu villoista ja meille oli varattu kahden makuhuoneen villa. Ilta oli jo hämärtynyt, kun saavuimme perille, joten tässä vain muutama kuva tästä valtavasta villasta ja sen puutarhasta,

Kuhunkin villaan kuuluu oma puutarha, johon johtaa portti. Portin vieressä on kunkin Villan nimi.

 

Pieni kivipolku läpi yksityispuutarhan johtaa villalle.

Villat on rakennettu ja sisustettu perinteiseen vietnamilaiseen tyyliin.

Patiolla on oma jacuzzi sekä aurinkotuoleja ja säkkituoleja lepäilyyn.

 

Olohuone sateliittitelevisioineen ja täysin varusteltuine keittiöine on valtavan kokoinen!



 

Meitä odotti tervetuliaisjuomat sekä pullo kuohuvaa jääkaapissa ja hedelmiä pöydällä.

 

Toiveemme vauvansängystä oli huomioitu.

Makuuhuoneissa on valtavat katossängyt.

 

Kaikki oli siistiä, pöydillä oli vietnamilaisia koristeita ja tuoreita kukkia.

Ja henkilökunnan ystävällinen vastaanotto oli hyvä alku tälle lomalle.

 

Lähdimme vielä illalliselle Beach Clubille, jossa tarjoillaan länsimaisia ja vietnamilaisia ruokia.

Lapsille on oma lista ja myös kasvissyöjät on huomioitu hienosti.

 

Minä tilasin alkupalaksi vietnamilaisia tuorekevätkääryleitä. Vietnamista alunperin kotoisin oleva ystävämme tarjosi meille näitä kerran Suomessa ja ihastuin silloin niiden makuun. 

Ja hyviä nämä olivat tälläkin kertaa.

S tilasi friteraattuja kevätkääryleitä.

 

Illallisen jälkeen alkoi pesueemme olla väsyneitä pitkästä matkasta ja palasimme villallemme.

Ensi yönä maistuu varmasti uni!

 

Kolmikkomme tukat kihartuvat heti kosteaan ilmanalaan päätyessään.
Pienimmänkin tukka on jo niin pitkä, että sekin ylettää kihartua.

 

Pakkauspuuhia

Yritin aloitella hyvissä ajoin pakkaamista huomenna alkavaa lomaamme varten. "Yrittänyt" siksi, että nuorimmainen on kovin innokas apuri. Olin pinonnut hänen vaatteensa lattialle (kuinka amatöörimäistä kolmen lapsen äidiltä!) ja neiti päätti tutkia jokaisen vaatekappaleen.

Olen yleensä järjestelmällinen: minulla on hyvissä ajoin kirjoitettu lista matkalle mukaan lähtevistä romppeista. Listalta sitten viivaan yli tavaroita sitä mukaa, kun ne siirtyvät matkalaukkuun. En tiedä mikä kiinalainen leväperäisyys minulle iski, mutta minulla ei aluksi ollut listan listaa ja olen viskellyt matkalaukkuihin sitä mukaa tavaroita, kun ne ovat mieleeni muistuneet. Tänään sitten iski viime hetken paniikki ja löysin itseni listaamasta tavaroita.

Vaatekaappien inventaariokin suoritettiin vasta pari päivää sitten. Pu An Lun lastenmarkkinoiden lisäksi (joissa kävin kahdesti!) varastoja on täydennetty Decathlonissa.

Decathlon on ranskalainen ketju, jossa myydään urheiluvaatteita ja -tarvikkeita todella halvalla. Uimashortseja ja bikinejä lähtee muutamalla eurolla. Niinpä minäkin ostin itselleni matkalle parit uudet bikinit, lasten snorkkelivarusteita uusittiin... ja lähti matkaan muutakin pientä.
 

Tänään havahduin, että olen jättänyt lastenrattaiden aurinkovarjon Suomeen. Niinpä lähdimme F:n kanssa vielä Super Brand Mallin Mothercare-liikkeeseen hankkimaan sellaista.

Lapsetkin odottavat malttamattomina lomalle lähtöä. F puhuu koko ajan hiekkalinnoista ja uimisesta.

Itse asiassa F aloitti jo löhöilyn aurinkotuolin korvikkeessa hellehattu päässään.

Nyt alkavat pakkauspuuhat olla valmiina.

 

Huomenna aamulla aikaisin lähtee lento Ho Chi Minh Cityyn Vietnamiin,

josta matka jatkuu rannikolle lähelle Mui Nen pientä kylää.

 

Viime päivinä täällä Shanghaissa on ollut kylmä ilma raa'asta tuulesta johtuen.

En malta odottaa, että pääsemme pian lämpimään.

Kohteessamme on luvattu koko lomaksi 30-32 astetta!

Tulee uusille bikineille ja hellehepeneille käyttöä.

Haparoivaa kiinaa

Lokakuussa aloitimme kiinankielen opinnot. Ja siitä lähtien kerran viikossa on opettaja käynyt. Tosin joulun aikaan oli pitkä tauko ja nyt on meneillään uuden vuoden tauko. Yhteensä oppitunteja on kertynyt noin kymmenen.

 

Pikku hiljaa alkaa sanavarasto karttua ja uusia lauserakenteita jäädä mieleen. En olisi ikinä uskonut, mutta kyllä minä varmasti jossain vaiheessa vielä voin sanoa osaavani kiinaa. Itse asiassa ainakaan näin alkuvaiheessa kielioppi ei ole vaikeaa. Kielioppisäännöt ja peruslauserakenteet ovat hyvinkin yksinkertaisia.

 

Suurinta vaivaa minulle ovat tuottaneet muutamat äänteet, jotka ovat eri äänteitä, mutta minun korvani kuulee ne ihan samanlaisina ja suusta pyrkii ulos samanlaista suhinaa. Monet sanat ovat myös niin samanlaisia, että minulle teettää aika paljon töitä opetella uutta sanastoa. Jostain syystä myös numerot ovat olleet minulle hankalia. Kun kuulen numeron, minun pitää ajatuksella kääntää numero suomeksi.

 

Jo marraskuussa oli ihana havaita, että aloin pikkuhiljaa ymmärtää myyjien vastauksen kiinankieliseen hintakyselyyni. Aikaisemmin jouduin aina elehtimään laskukonetta avuksi.

 

Joulukuussa minulle tuli yhtäkkiä tunne, että kyllä tätä kieltä voi osata ja aloin käyttää oppimaani sopivissa tilanteissa aina kun mahdollista. Ayille saatan sanoa: The bus will come zai Shimao menkou, Shimaon portille.  Tai liang ge carrots, kun en vielä muistanut porkkanaa kiinaksi, mutta osasin toivoa kaupasta kahta kappaletta niitä.

 

Tinkiminen on sujunut alusta asti kiinaksi, kunhan mitään yllättävää ei tapahdu. Osaan myös haluta tota. Wo yao zhe ge, zhe ge. Tuo zhe ge, zhe ge eli tämä, tämä, kuuluu kiinalaisten keskustelussa tuon tuostakin.

 

Ja kun kuuntelee kiinalaisten keskustelua puhelimessa, tuntuu siltä, että seuraavilla sanoilla pärjää erinomaisesti: Wei, Ni hao. Hmm, hmmm, haode, haode, hmmm, dui dui. Kuuntele vaikka seuraavan kerran, kun kuulet kiinalaisen puhelinkeskustelun.

 

Eilen koin kuitenkin todellisen onnistumisen tunteen. Pu An Lulta ostamani uikkari oli keskimmäiselle liian pieni. Olisihan se pitänyt arvata, että pienikokoiselle seitsenvuotiaalle oikea koko on 10 vuotiaan koko eikä kahdeksan vuotiaan koko...

 

Myyjä ei osannut myyntitilanteessa englantia, mutta olin saanut sovittua kiinaksi, että jos tuote on huono, palautan sen seuraavana päivänä. Kun palasin liikkeeseen myyjä tunsi minut ja kysyi, oliko uimapuku huono. Minä sain sanottua kiinaksi, että puku on liian pieni ja tarvitsen isomman. Myyjä ymmärsi minut. Sanoin vielä, että koko on kahdeksan ja tarvitsen koon 10. Kiinaksi! Hymyiltiin ja hyvästeltiin. Ja minä tunsin itseni voittajaksi: olin ilmaissut itseäni kiinaksi ja minua oli ymmärretty.

 

Uskoni siihen, että kyllä tämän kielen voi oppia, vahvistui entisestään. Eikä oikeastaan tarvitse kuin katsoa ympärille: lähes jokainen expat ottaa kiinantunteja ja he myös oppivat puhumaan kiinaa. Muutaman vuoden täällä asuneet osaavat hoitaa jo monenlaisia asioita kiinaksi. Se lisää myös omaa motivaatiota.

 

 

 

Minä palkitsin itseni onnistuneesta uimapuvunvaihtoreissusta ja ostin pienimmälle ne edellisessä postauksessani mainitsemat punaiset kengät. Heh, kovin "äitimäistä" palkita itsensä ostamalla lapselle jotain.

 

Lastenvaatemarkkinat

Kävin tänään pitkästä aikaa lastenvaatemarkkinoilla.

 

Neon Kids Place

中国上海普安路10弄
(靠近金陵中路)

PuAn Lu. 10, Shanghai
(Near JinLing Lu.)



Markkinat ovat Pu'an Lulla, lähellä People's Parkia.

Ne ovat maan alla.

 



 

Shanghain markkinoille ominaisesti nämäkin ovat valtavat kooltaan.

Pieniä myymälöitä vieri vieressä, käytävää käytävän perään.

Ja käytännössä kaikki myyvät lastenvaatteita, -jalkineita tai hiusnipsuja.

Valikoima on valtava ja täältä todennäköisesti löytää niin länsimaistyyppiset juhlavaatteet kuin kiinalaiset kimallushirvityksetkin.

 

Ja kaikkea siltä väliltä.

 Minulla oli muutama täsmähankinta: keskimmäisille uikkarit ja nuorimmaiselle pari hellemekkoa.

 

Näissä bikineissä oli ihanan raikkaat värit ja ne hyväksyi myös keskimmäinen.

 

Minun aikatauluni oli hiukan tiukka, joten suureellisiin hintakeskusteluihin ei ollut aikaa.

Vaatteet lähtivät kuitenkin mielestäni sopuhintaan.

Käytännössä maksoin kustakin vaatteesta 60 RMB.

 

Nuorimmaiselle löysin pari ihanaa rantamekkoa.

 



 

 

Nuorimmainen sai myös iltamekon. 

Olisin tarvinnut myös rantasandaalit F:lle, mutta totesin,

että ostaminen ilman jalkaa on mahdotonta. Niinpä minun täytynee tehdä uusi retki hänen kanssaan.

 

Täytyy kyllä sanoa, että myynnissä olisi paljon ihania kenkiä, mikä ei ole ollenkaan hyvä tällaiselle lastenkenkäfriikille. Ne ovat vaan niin söpöjä!

 

Kohta pääsemmekin käyttämään näitä hellehepeneitä!

 

Synttärijuhlat

Vietimme joululomalla A:n synttäreitä Suomessa. A:lla on kuitenkin tärkeitä ystäviä täällä Shanghaissa ja hän halusi juhlia myös heidän kanssaan. Niinpä tänään meillä oli pienet synttärijuhlat.

 

 

Oli ihana tehdä valmisteluja, kun apuna oli Ayi! 

 

Kulttuurierojakin kokkauksen tuoksinassa havaitsimme.

Kun minä ojentelin hänelle halloumijuuston paistoon lastaa ja veistä,

hän totesi kääntelyn sujuvan kätevämmin puikoilla.

 

 

Ja katsokaa, kuinka säntillisesti porkkanat on pilkottu.

En edes tiennyt, että porkkanoista saa näin säännöllisiä tikkuja!

 

Tarjoilu oli enemmänkin eurooppalainen kuin suomalainen. Karjalanpiirakoita teimme kuitenkin yhdessä ayin kanssa. Ne taisivat joutua parempiin suihin ennen kuin ehdin niitä edes kuvata...

 

Tein kreikkalaisia lihapullia, jotka maustoin oliiveilla, fetalla, mintulla, rosmariinilla, timjamilla ja valkosipulilla. Niiden kanssa oli kurkku-minttu-valkosipulikastike.

Halloumisalaattiin tuli halloumin lisäksi pähkinöitä, mansikoita, minttua, basilicaa ja rucolaa sekä balsamicosiirappia. Täällä on ihana mansikkasesonki meneillään ja mansikat ovat todella hyviä.

Tarjolla oli myös Suomesta tuotuja juustoja.

Brien kanssa oli mustakirsikkahilloa, jota ilokseni saa Shanghaistakin helposti ostettua.

Oliivit marinoin äidin reseptillä: valkosipulia, öljyä ja paljon sokeria. Nam!

 

Tein myös savukalapiirakkaa, jota varten löysin yllätyksekseni tilliä.

Sitäkin tuntuu olevan helposti saatavilla, joskin tilli on hiukan erilaista kuin Suomessa. 

 

Suklaa-valkosuklaamuffinsseja tuorejuustokuorrutteella.

 

 

Mansikkasesonki näkyi myös kakussa.

Mansikoiden lisäksi kakussa oli suklaa-tuorejuusto-kermaa sekä välissä että päällä.

En itse tykkää pelkästä kermavaahdosta ja korvaan sen mielelläni.

Tämä suklaatäyte on helppo tehdä eikä se valu, joten siitä saa kakulle siistin pinnankin.

Lapsille oli tietysti tarjolla myös keksejä, karkkeja, sipsejä.

 

Kun vanhemmat vielä istuivat pöydän ääressä, lapset lähtivät seikkailemaan.

Meillä miehen kanssa työnjako on seuraava: minä vastaan tarjoilusta,

mies juomista, kynttilöistä ja lasten ohjelmasta.

Kyllä, täytyy olla kynttilävastaava!

Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että kynttilät sytytään ajoissa.

 

Joka synttäreille mies kehittää lasten tehtävä-seikkailun, jonka selvitettyään lapset löytävät aarteen.

Niin tälläkin kertaa.

Löytyisiköhän uusi vihje taulun takaa?

 

 

Kiitos vieraat!

A on onnellinen, kun sai juhlia merkkipäiväänsä tärkeiden Shanghai-ystävien kanssa.

 

Ja minä olen iloinen, että alan löytää uudelleen ilon ruuanlaittoon ja leipomiseen.

Se on ollut täällä Kiinassa hiukan kateissa.