Elämän Iloa

Pieni poikavauva syntyi tämän vuoden alussa perheeseen, joka ei voinut häntä pitää. Ehkä perhe oli köyhä, ehkä heillä oli liikaa lapsia tai ehkä äiti oli yksinäinen; yksityiskohtia tämä tarina ei kerro.

Voi sinua, katsohan nyt tuonne kameraan!

Pienen pojan alkutaival oli rankka, hän oli hyvin sairas. Eräs säätiö oli jo luvannut, että voisi harkita pojan sairaanhoitokulujen maksamisen. Säätiö teetti lääkärintarkastuksen, mutta tuomio olikin kova: ei hoidettavissa, ei toivoa. Vauvalla on maksasyöpä. Orpokodissa oltiin huolissaan lapsesta, pian sairaala kotiuttaisi lapsen ...orpokotiin kuolemaan.

Hämmästynyt.

Toivoton tapaus tulisi kuitenkin rumentamaan säätiön tilastoa, eivätkä he halunneet vaarantaa muiden lasten hoitamiseksi saatavia rahavirtoja... Kuka haluaisi antaa rahaa, jos hyväntekeväisyyden kohteet kuolisivat... Säätiö ei lähtenyt rahoittamaan hoitoa ja orpokodissa oltiin huolissaan.

Aurinko kutittaa hiuksia.

Onneksi orpokodissa tunnettiin Shanghai Healing Home (SHH), kasvatuskoti kirurgista ja lääketieteellistä hoitoa vaativille orpolapsille. Orpokodista soitettiin johtajalle: "Ottaisitteko tämän vauvan, hänellä ei ole muuten toivoa". Johtajatar lupasi soittaa pian takaisin. Hän soitti säätiölle ja sanoi: "Tiedän, että ette ole valmiita rahoittamaan tämän vauvan hoitoa kokonaan, mutta voisitteko harkita tekevänne sen edes osittain?" Säätiöstä luvattiin maksaa hoitokulut, jos vauva selviää syöpähoidoista. Sitten johtajatar soitti toiselle säätiölle ja pyysi rahoitusta vauvan syöpähoidoille. Pian hän soittikin takaisin orpokotiin ja lupasi ottaa vauvan SHH:iin.

Ilo.

Niin toivottomasta tapauksesta tuli selviytyjä ja taistelija. Hän sai mahdollisuuden. Give a Child a Change - SHH toimi oman sloganinsa mukaisesti. 

Yhdessä.

Viime talvena etsin täällä Shanghaissa sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta ja ajatukseni oli nimenomaan löytää orpokoti. Löysin SHH:n, jonka lapsilla on lääketieteellisiä tarpeita. Omasta koulutuksestani johtuen tämäntyyppinen vapaaehtoistyö tuntui omimmalta. Otin yhteyttä kotiin, kävin orientaation ja siitä lähtien olen käynyt kodilla auttamassa 1-2 kertaa viikossa.

Nauru.

Kasvatuskodilla on kaksi taloa, joista toisessa on sairaimmat ja hauraimmat lapset. Meitä, jotka pääsemme tähän taloon, ei ole kovin montaa. Toiseen taloon, jossa on jo isompia ja leikkauksen läpikäyneitä, adoptiota odottavia lapsia, pääsee käytyään orientaation. Orientaatioon voi ilmoittautua SHH:n nettisivujen kautta.

Tukea.

SHH on 100% lahjoitusvaroin rahoitettu; he todella tarvitsevat apuamme. Jonkinlaista listaa tarvikkeista löytyy nettisivujen kautta. Lapsia on yli neljäkymmentä 0-3-vuotiasta, vaatteita kuluu valtavasti. Ihanat, upeat ystäväni innostuivat auttamaan ja keräsimme ison paketin vaatteita lapsille... vain viikko sen jälkeen, kun yksi kodin ayiesta oli sanonut johtajalle, että heidän on ihan pakko ostaa lapsille vaatteita. Rahaa ei kuitenkaan haluta käyttää vaatteisiin, sillä niitä on mahdollisuus saada lahjoituksena. Niin siis nytkin kävi.

Katse.

Ehdotin Christinalle, kodin toiselle perustajalle, että voisin antaa terveydenhuollon organisointikokemukseni heille käyttöön. He pohtivat mahdollisia projekteja parhaillaan, mutta pyysivät sillä välin itse tarkkailemaan mahdollisia kehityskohteita. Pian huomasinkin, että isompien talolla on hyvin vähän leluja esimerkiksi roolileikkeihin, kuten nukkeja ja keittiöleluja. Nyt 12 ihanaa ystävääni on lupautunut yhdessä hankkimaan kodille vähän näitä leluja. Lähes kaikki, joille mainitsin kodista, kysyivät, miten he voisivat osallistua.



Nauravat silmät.

Uskon, että expat-rouvissa riittää uskomaton määrä taitoa, tarmoa ja halua auttaa. Täällä on joukko korkeasti koulutettuja naisia miestensä komennuksella, jotka etsivät ja kehittävät itselleen mielekästä tekemistä. Tämä on yksi keino! Samalla saa antaa hiukan takaisin tälle yhteisölle, joka uteliaina mutta ystävällisinä on ottanut tulijan vastaan.

Retkellä.

Lapset ovat aivan ihania! Kun kotiin menee, aina joku on kiipeämässä syliin, painamassa päänsä olkapäällesi. 



Kummissaan.

En tahdo millään muistaa lasten kiinalaisia nimiä, mutta luonteista olen jo oppinut paljon.

Kuka tulee?

Vaikka tarpeita kodilla on paljon, lapsista pidetään huolta.

Toki tyyli on kiinalainen, mutta niin ovat lapsetkin!

Ota minut syliin.

Auttaa voi myös sponsoroimalla yhtä lasta (3000 tai 5000 RMB/kk, vuoden ajan)

tai sponsoroimalla leikkauksen (huuli- ja kitalakihalkio n. 10 000 RMB).

Odotus.

Tai voi vaan käydä pitämässä lapsia sylissä ja lukea heille kirjoja.

Voi myös osallistua ohjattuihin leikki-, musiikki- ja jumppatuokioihin.

Itkun jälkeen.

Voin luvata, että antamalla hetken omaa aikaa, saa itse valtavan paljon takaisin.

Itsekin lähdin mukaan itsekkäistä syistä; halusin itselleni jonkun projektin.

Kuitenkin se hyvä mieli, jota kodista saa, ylitti kaikki odotukset.

Syliin.

Tänään vein J:n ja A:n kotiin leikkimään lasten kanssa.

Heillä on oranssi-nimikortti eli pääsy terveempien lasten taloon.

Lähellä.

J ja A ovat odottaneet jo pitkään pääsyä mukaan ja olivat kuin kotonaan lasten kanssa.

Lapsilta lapsille -hyväntekeväisyystapa, jota lasten koulussakin painotetaan.

Tässä on vain voittajia!

Kosketus.

Kaikki kuvat on otettu tänään SHH:ssa.

Tarkempia tietoja toiminnasta voit lukea heidän nettisivuiltaan.

Ja toki voi kysellä viestikentässäkin.

Lasten leikit ovat tauonneet, mutta vain hetkeksi.

Villijoutsenet

Luin juuri Jung Changin kirjan Villijoutsenet -Kolmen kiinattaren tarina. Se kertoo nimensä mukaisesti kolmen kiinalaisnaisen tarinan. Mikä tekee kirjasta erityisen mielenkiintoisen on se, että nämä kolme naista ovat kirjoittajan isoäiti, äiti ja kirjailija itse. Niinpä se on katsaus siihen, miten naisen asema ja elämä on muuttunut Kiinan lähihistoriassa kolmen sukupolven aikana.

 

Kirja alkaa isoäidin tarinalla, tarinalla naisesta, jonka jalat sidottiin väkivaltaisin toimenpitein kaksivuotiaana. Uskottiin, että pienillä ja kipeillä jaloilla sipsuttava nainen kiinnosti miehiä isojalkaista enemmän ja oli ehto hyville naimakaupoille. 1900-luvun alussa syntynyt isoäiti oli viimeinen sukupolvi, jonka jalat sidottiin. Eivätkä pienet jalat taanneet isoäidille onnellista avioliittoa, vaan hän päätyi jalkavaimoksi.

 

Äiti syntyi 1930-luvun Kiinaan ja koki niin japanilaisten ja venäläisten miehityksen, veriset valtataistelut guo mindangin ja komm unistien välillä. Hänestä tuli komm unisti ja korkea-arvoinen virkamies, kunnes M**:n politiikan seurauksena joutui vainotuksi.

 

Kirjailija itse eli kohtuullisen etuoikeutettua elämää korkea-arvoisten virkamiesten lapsena, vaikka joutuikin todistamaan ympärillään niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

 

Kirjaa lukiessa sortuu helposti kauhistelemaan yksityiskohtia, kuten sitä, kuinka puolue piti ruohoa kapitalistisena ja yliopisto-opiskelijoiden joukosta valittiin huonon perhetaustan omaavia repimään tätä pahuuden ilmentymää maasta. Ei kuitenkaan kannata antaa näiden yksityiskohtien jättää varjoonsa sitä tosiasiaa, että kolmen sukupolven aikana on tapahtunut valtavasti. Matka sidotuista jaloista ulkomailla opiskeleviin kiinalaisnaisiin on kuitenkin vain kolmen sukupolven mittainen.

 

Kunpa olisinkin ehtinyt lukea kaikki nämä kirjat ennen muuttoani tänne!

Spanish Restaurant Week ja Malabar

Shanghaissa on parhaillaan käynnissa  Espanjalainen Ravintolaviikko, Spanish Restaurant Week. Viikon kunniaksi ystäväni kutsui minut ja yhteisen ystävämme tutustumaan tuttujensa omistamaan Malabar-ravintolaan. Ravintola on espanjalaisomisteinen, joten oli lupa odottaa hyvää espanjalaista ruokaa.

Malabar
静安区武定路1081号, 近胶州路
1081 Wuding Lu, Jiaozhou Lu, Jingan district
p.021 5237 3085

Annoin ystävälleni vapaat kädet menun valintaan, sillä espanjalaisena hän tietää varmasti minua paremmin, mitä kannattaa ottaa. Hän valitsi meille ravintolaviikon menusta tapaksia, kermaista keittoa sekä mustaa riisiä mustekalan ja vuohenjuuston kera.

Tapasten omeletti oli superhyvää; se suorastaan suli suussa. Koostumus oli täydellinen. Chorizo ja manchego olivat maistuva lisä kokonaisuuteen.

Toisena alkuruokana meillä oli kermaista keittoa. Oikein hyvää sekin!

Pääruokana meillä oli mustekalalla ja vuohenjuustolla ryyditettyä risottotyyppistä ruokaa. Ei kuulemma puhdasta espanjalaista, mutta oikein hyvää!

 

Ravintolassa on mukava, välitön tunnelma; omistajat kävivät henkilökohtaisesti tervehtimässä seuruettamme. He olivat kovin huolestuneita, kun emme olleet jaksaneet syödä kaikkea. Yritin vakuutella, että olemme kovin pienikokoisia ja yleensä syömme lounaaksi kasvisnuudelia, joten ihanista mauista huolimatta kolmen ruokalajin lounaassa on tekemistä.

 

Ravintolaviikon lounaan hinta oli 78 RMB ja muutenkin hinnoittelu on varsin kohtuullista. Hinta-laatusuhde on erittäin hyvä ainakin näin yhden lounaan kokemuksella!

Haaste

Sain blogihaasteen ihanaiselta Virvalta "Terveisiä tuoksuvan orkidean maahan" -blogista. Haaste kuuluu näin:

 

1. Kerro pari asiaa itsestäsi ja päiväsi kulusta. Liitä kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu mukavalta.
3. Muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi kymmenen kysymystä tai vaikka enemmänkin jos haluat.
5. Haasta mukaan bloggareita, joiden blogeja luet

 

Hitsi, yleensä kuljen aina kameran kanssa ja niin itse asiassa tänäänkin, mutten ottanut yhtään kuvaa! Mutta löydän kyllä varmasti jonkun kuvan aiheeseen.

 

Takana on yksinhuoltajaviikko, kun S on ollut työmatkalla. Niinpä aamut ovat olleet aikaisia, kun minä olen vienyt lapset bussille. Tänään lähdimme koko joukko autolla koululle, sillä ohjelmassa oli assembly.

 

Assemblyn jälkeen kiirehdimme takaisin kotiin ja tein hetken töitä F:n roikkuessa sylissä. Ayin tekemän lounaan jälkeen laitoin F:n nukkumaan ja lähdin itse vapaaehtoishommiin orpokotiin. Nämä ihanat pirpanat sulattivat taas sydämen!

 

kuva

 

Palasin kotiin juuri parahiksi aloittamaan pizzaperjantain vieton koko perheen voimin. Siinä tuo päivä pähkinänkuoressa.

 

Sitten kysymyksiin:

1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus?

-Kaikkien kolmen lapsen syntyminen.
   
2. Millaisia blogeja luet?

-Luen itse asiassa aika vähän blogeja, ennen Shanghaihin muuttoa en ollenkaan. Nyt luen Shanghai-blogeja (ja joitain Kiina/expat-aiheisia). Satunnaisesti tutkin sisustus- ja rakennusblogeja meneillään olevasta rakennusprojektista johtuen
   
3. Kesän 2013 kaunein muistosi?

-Maisemat omalla tontilla. Lasten ilo suomikavereista ja isovanhemmista.
 
4. Paras lapsuusajan muistosi?

-Niitä on paljon, vaikea eritellä yhtä. Kaikki uima- ja pyöräretket esimerkiksi.

5. Mitä harrastat?

-Näpertelyä (kortit, korut, askartelu lasten kanssa), kuntosali, vapaaehtoistyö

6. Suurin toteutumaton haaveesi?

-Minulla on asiat aika kivasti nyt. Aina on kiva haaveilla matkoista yms, mutta ei minulla ole yhtä valtavan isoa haavetta; kasa pienempiä kylläkin.

7. Lempi-ravintola Shanghaissa?

-Saako sanoa kolme? Kagen teppanyaki, Lost heaven, Table No1 niin ja toki  neljäskin on pakko sanoa: Westinin brunssi :)

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?

-Olen juuri lopettelemassa Villijoutsenet -kirjaa.

9. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?

-Afrikan safarille.

10. Mitä erilaista tulet tekemään tällä viikolla?

-Viikko alkaa olla jo lopuillaan... ja kyllä se vaan aika perusohjelmaa on sisältänyt.

11. Minkä elokuvan/teatteriesityksen olet katsonut viimeksi?

-Täällä jää aika vähin teatterit ja elokuvat. Taisin viimeksi katsoa sarjat American Horror story ja Broadchurch.

12. Paras tapa viettää viikonloppua?

-Hyvää ruokaa perheen ja ystävien kanssa.

13. Unelmiesi asuinpaikka?

-No tietysti se oma tontti siellä Suomessa! Voisin kyllä lisätä sinne hiukan lämpöä... Loppujen lopuksi unelmien asuinpakka on se, missä läheiset on lähellä.

Haastan seuraavat blogit:
Kauniita valokuvia sisältävän Vilijonkka ja tyttäret -blogin,
Ympäri maailmaa matkaavan Finnworld -blogin sekä
Kaukaasian expat-arjesta kertovan Koti Kaukasiassa .

Muuten haastan yllä olevilla kysymyksillä, mutta vaihdan seuraavat kysymykset:
4. Suosittele lomakohdetta, jossa olet käynyt.
7. Lempiravintolasi?

Muutaman askeleen päässä

Meiltä on kävelymatka mm. Pullonavaajalle (SWFC) ja Pearl Toweriin. Lautta vie hetkessä Puxiin ja vaikkapa YuYuaniin. Kaikista näistä olen laittanut blogiin kuvia. Olen myös näyttänyt, miltä näyttää compoundillamme. Entä sitten se tavallinen arki, joka alkaa heti portiltamme. Niitä kuvia olen näyttänyt vähemmän. Kuljen lähes aina kameran kanssa ja olen kuvaillut näkymiä ihan tässä meidän vieressä. Sitä tavallista arkea. Tässä siis vähän tunnelmia kotikulmilta, muutaman askeleen päästä portilta.

 

 

Lounasaikaan katuravintolassa on kiirettä.

 

Suutari tutussa paikassaan. Hän tervehtii aina hyväntuulisena ja ilahtuu, kun F vastaa tervehdykseen kiinaksi. Hän siirtää aina tavarat rattaiden edestä, vaikka minä voisin ihan hyvin kiertää kadun kautta.

 

Kotikulmien kukkakauppias.

Hänen kukkansa ovat vähän kalliimpia, mutta aina hyvälaatuisia.

 

 

Hän vaihtaa aina muutaman ystävällisen sanan kanssamme, vaikkemme mitään ostaisikaan.

 

 

Sitäpaitsi nykyään hänellä on ihana kissanpentu...

 

 

...jota lapset eivät yksinkertaisesti malta ohittaa paijaamatta.

 

 

Shanghai Onella pizzalla.

Hyvin englantia taitava tarjoilija on asunut Euroopassa.

 

Vihannestorilta saa aina tuoreita vihanneksia.

 

Lounas?

Ei, meidän perheessämme nämä luokitellaan lemmikeiksi...

 

Lähikampaajalla. Tämä ei kyllä ole se kaikkein lähin, sillä sitä en ole uskaltanut käyttää...

 Bamboo Massage.

Kyllä, kanta-asiakkaita ollaan!

Nancy's, josta saa ruisleipää!

(Ja karjanpiirakkeita eli lähin korvike karjalanpiirakalle, mitä täältä valmiina saa).

Vessakin löytyy, jos hätä yltyy pahaksi ennen kotiportteja...

Videokaupassa olemme niin ikään kanta-asiakkaita.

Toki syynä kanta-asiakkuuteen ovat sijainti ja halvat hinnat,

muttei tuo ihana koiruuskaan huono lisä palveluun ole.

 

Lähikauppamme on varsin expat-ystävällinen tarjonnassaan!

 

 

 Ilta pimenee, mutta kuhina kaduilla jatkuu vielä pitkään...

 

Halloween

Halloween lähestyy ja sitä juhlitaan täällä monin tavoin, sillä Shanghaissa on suuri amerikkalaisexpatien yhteisö ja toisaalta myös kiinalaiset ovat tuntuvat omaksuneen tämän juhlan osaksi syksyään. Carrefourista löytää helposti kostyymin kaikkiin halloweenjuhliin ja koristelut kotiin. Juuri tänään kuulin myös, että mm. Hongqiaon kukkamarkkinoilta löytyy Halloweentarvikkeita. Jopa lähikaupastamme saa tarpeistoa naapurien pelotteluun.

 

 

Mekin olemme tehneet Halloween-aiheisia askarteluja parilla viimeisellä askartelukerhokerralla.

Ensin maalasimme kurpitsoja. Styroksikurpitsat (ja itse asiasssa kaikki muutkin tämän postauksen tarvikkeet) ovat Fuzhou Lun askartelumarkkinoilta. Askartelumarkkinoista lisää sivun "Askartelumarkkinat" -tunnisteen alta.

Viime kerralla teimme naamareita -kissoja ja kurpitsoja.

Naamaripohjien päälle paineltiin pehmyt- ja vaahtosavea, jota lapsenkin on helppo käsitellä.

Tänään koululla oli Halloween juhlat.

Juhla alkoi catwalkilla, jota pitkin kaikki luokat vuorollaan kulkivat esitellen hienoja pukujaan.

 

A halusi tänäkin vuonna olla noita.

Hyvän ystävänsä kanssa he olivat kyllä todella match-match!

J oli Scream-hahmo.

 

F:lle olin hankkinut kurpitsapuvun.

Hän olikin supersöpö.

 

 

Me äiditkin olimme innostuneet pukeutumaan.

Oma noitahattuni ei tämän päivän kylmässä viimassa vaan pysynyt päässä.

 

 

Tarjolla oli ohjelmaa ja purtavaa.

Osa tarjottavista oli ehkä hiukan epäilyttäviä ...

Hodareita arkusta tarjoiltuna. 

Pöydät oli koristeltu huolellisesti!

Kakkutikkarit maistuivat lapsille!

Hautakivi-sulkista.

Aikuisempaan makuun oli tarjolla baari.

 

Täällä koulunkin tilaisuuksissa tarjoillaan iloliemiä.

Päivän loppuhuipennuksena oli kiinalainen naamanvaihtotanssi, jossa esittäjän naamari vaihtuu kuin lennossa ilman, että katsoja pystyy huomaamaan kasvojen vaihtumista. Yhtäkkiä naamari on vain toinen.

Kotiin lähdimme yhden lainapojan kanssa.

A taas lainattiin kaverin perheeseen. Eli perinteiset yökyläilyt taas tiedossa.

Viikko on ollut tosi kiireinen, mukava mutta kiireinen

(mistä johtuen blogikin on ollut hiukan unholassa).

Niinpä tämä arki oli hyvä päättää pitsaperjantaihin.

Eikä omalla tai lainapojalla ollut mitään sitä vastaan.

 

Hyvää viikonloppua!