sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Brunssi isänpäivänä

Hyvää isänpäivää Papalle ja Vaarille
sekä kaikille isille!
 
Me juhlistimme tänään suomalaista isänpäivää. Maasta riippuen isänpäivän ajankohta vaihtelee kovasti, mutta me pitäydymme suomalaisessa kalenterissa.
 
Aamulla isä heräteltiin lahjoin ja kortein eli perinteisin menoin. Aamupalaakin oli tarjolla, mutta ei ollenkaan yltäkylläistä. Ei meillä sentään ole ryhdytty vahtimaan mieheni linjoja, vaan syynä niukahkoon aamupalaan oli aamupäivälle varattu brunssi ystäväperheen kanssa.
 

Brunssikohteemme oli
Le Royal Meridien.
中国上海南京东路789号
No.789 Nanjing East Road   (Near People's Square)


Yritimme vertailla seurueemme kesken tätä brunssia Westinin vastaavaan, mutta totesimme ne aika samanlaisiksi. Ehkä lihatarjonta Le Meridienissä on parempaa, Westinissä tarjontaa taas noin yleisesti on ehkä enemmän.

 
Hinnat Le Meridienissä ovat hiukan huokeammat kuin Westinissä.



Alkupalatarjontaa oli paljon ja monenlaista.


Seurueemme nuoret neitoset löysivät näinkin eksoottisia alkupaloja.
Huomatkaa kuitenkin harkittu, lähestulkoon minimalistinen asettelu...


Pöytäseuruettamme ilahdutti taikuri.


Silmien edessä, omien käsien sisällä kortit vaihtuivat toisiksi...
 



Juustotarjottimen runsaus ilahduttaa aina suuresti Shanghain expatia!


Hattara taisi nousta seurueemme nuorison hittituotteeksi.


Tässä minun jälkiruokalautaseni... se ensimmäinen kierros.
Kierroksista 2,3...n en edes viitsinyt ottaa kuvia.


Ei ole pienimmänkään suu tuohesta tehty!


Pienin nukahti menomatkalla autoon, mutta minun oli pakko herättää hänet kesken unien.
Olisin ollut hänen puolestaan kovin pahoillani,
jos hän ei olisi saanut osaansa näistä kaikista herkuista.


Valkosuklaaputoukseen sai dippailla kakkuja ja vaahtokarkkeja.


Jälkiruokatarjontaa on kerrassaan runsaasti! 





Lapsille irtokarkkeja.

 
Ja ylensyöntiin on tarjolla lääkitystä...
 

...ja hoitohenkilökuntaa...
 


 
Meillä oli mukava brunssi, mukavassa seurassa! Kiitos perhe T.
 

lauantai 9. marraskuuta 2013

Elämän Iloa


Pieni poikavauva syntyi tämän vuoden alussa perheeseen, joka ei voinut häntä pitää. Ehkä perhe oli köyhä, ehkä heillä oli liikaa lapsia tai ehkä äiti oli yksinäinen; yksityiskohtia tämä tarina ei kerro.
Voi sinua, katsohan nyt tuonne kameraan!
Pienen pojan alkutaival oli rankka, hän oli hyvin sairas. Eräs säätiö oli jo luvannut, että voisi harkita pojan sairaanhoitokulujen maksamisen. Säätiö teetti lääkärintarkastuksen, mutta tuomio olikin kova: ei hoidettavissa, ei toivoa. Vauvalla on maksasyöpä. Orpokodissa oltiin huolissaan lapsesta, pian sairaala kotiuttaisi lapsen ...orpokotiin kuolemaan.
Hämmästynyt.

Toivoton tapaus tulisi kuitenkin rumentamaan säätiön tilastoa, eivätkä he halunneet vaarantaa muiden lasten hoitamiseksi saatavia rahavirtoja... Kuka haluaisi antaa rahaa, jos hyväntekeväisyyden kohteet kuolisivat... Säätiö ei lähtenyt rahoittamaan hoitoa ja orpokodissa oltiin huolissaan.

Aurinko kutittaa hiuksia.

Onneksi orpokodissa tunnettiin Shanghai Healing Home (SHH), kasvatuskoti kirurgista ja lääketieteellistä hoitoa vaativille orpolapsille. Orpokodista soitettiin johtajalle: "Ottaisitteko tämän vauvan, hänellä ei ole muuten toivoa". Johtajatar lupasi soittaa pian takaisin. Hän soitti säätiölle ja sanoi: "Tiedän, että ette ole valmiita rahoittamaan tämän vauvan hoitoa kokonaan, mutta voisitteko harkita tekevänne sen edes osittain?" Säätiöstä luvattiin maksaa hoitokulut, jos vauva selviää syöpähoidoista. Sitten johtajatar soitti toiselle säätiölle ja pyysi rahoitusta vauvan syöpähoidoille. Pian hän soittikin takaisin orpokotiin ja lupasi ottaa vauvan SHH:iin.

Ilo.

Niin toivottomasta tapauksesta tuli selviytyjä ja taistelija. Hän sai mahdollisuuden. Give a Child a Change - SHH toimi oman sloganinsa mukaisesti. 

Yhdessä.
Viime talvena etsin täällä Shanghaissa sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta ja ajatukseni oli nimenomaan löytää orpokoti. Löysin SHH:n, jonka lapsilla on lääketieteellisiä tarpeita. Omasta koulutuksestani johtuen tämäntyyppinen vapaaehtoistyö tuntui omimmalta. Otin yhteyttä kotiin, kävin orientaation ja siitä lähtien olen käynyt kodilla auttamassa 1-2 kertaa viikossa.

Nauru.

Kasvatuskodilla on kaksi taloa, joista toisessa on sairaimmat ja hauraimmat lapset. Meitä, jotka pääsemme tähän taloon, ei ole kovin montaa. Toiseen taloon, jossa on jo isompia ja leikkauksen läpikäyneitä, adoptiota odottavia lapsia, pääsee käytyään orientaation. Orientaatioon voi ilmoittautua SHH:n nettisivujen kautta.

Tukea.

SHH on 100% lahjoitusvaroin rahoitettu; he todella tarvitsevat apuamme. Jonkinlaista listaa tarvikkeista löytyy nettisivujen kautta. Lapsia on yli neljäkymmentä 0-3-vuotiasta, vaatteita kuluu valtavasti. Ihanat, upeat ystäväni innostuivat auttamaan ja keräsimme ison paketin vaatteita lapsille... vain viikko sen jälkeen, kun yksi kodin ayiesta oli sanonut johtajalle, että heidän on ihan pakko ostaa lapsille vaatteita. Rahaa ei kuitenkaan haluta käyttää vaatteisiin, sillä niitä on mahdollisuus saada lahjoituksena. Niin siis nytkin kävi.

Katse.

Ehdotin Christinalle, kodin toiselle perustajalle, että voisin antaa terveydenhuollon organisointikokemukseni heille käyttöön. He pohtivat mahdollisia projekteja parhaillaan, mutta pyysivät sillä välin itse tarkkailemaan mahdollisia kehityskohteita. Pian huomasinkin, että isompien talolla on hyvin vähän leluja esimerkiksi roolileikkeihin, kuten nukkeja ja keittiöleluja. Nyt 12 ihanaa ystävääni on lupautunut yhdessä hankkimaan kodille vähän näitä leluja. Lähes kaikki, joille mainitsin kodista, kysyivät, miten he voisivat osallistua.


Nauravat silmät.

Uskon, että expat-rouvissa riittää uskomaton määrä taitoa, tarmoa ja halua auttaa. Täällä on joukko korkeasti koulutettuja naisia miestensä komennuksella, jotka etsivät ja kehittävät itselleen mielekästä tekemistä. Tämä on yksi keino! Samalla saa antaa hiukan takaisin tälle yhteisölle, joka uteliaina mutta ystävällisinä on ottanut tulijan vastaan.


Retkellä.
Lapset ovat aivan ihania! Kun kotiin menee, aina joku on kiipeämässä syliin, painamassa päänsä olkapäällesi. 


Kummissaan.

En tahdo millään muistaa lasten kiinalaisia nimiä, mutta luonteista olen jo oppinut paljon.

Kuka tulee?

Vaikka tarpeita kodilla on paljon, lapsista pidetään huolta.
Toki tyyli on kiinalainen, mutta niin ovat lapsetkin!
Ota minut syliin.

Auttaa voi myös sponsoroimalla yhtä lasta (3000 tai 5000 RMB/kk, vuoden ajan)
tai sponsoroimalla leikkauksen (huuli- ja kitalakihalkio n. 10 000 RMB).

Odotus.

Tai voi vaan käydä pitämässä lapsia sylissä ja lukea heille kirjoja.
Voi myös osallistua ohjattuihin leikki-, musiikki- ja jumppatuokioihin.


Itkun jälkeen.

Voin luvata, että antamalla hetken omaa aikaa, saa itse valtavan paljon takaisin.
Itsekin lähdin mukaan itsekkäistä syistä; halusin itselleni jonkun projektin.
Kuitenkin se hyvä mieli, jota kodista saa, ylitti kaikki odotukset.
Syliin.

Tänään vein J:n ja A:n kotiin leikkimään lasten kanssa.
Heillä on oranssi-nimikortti eli pääsy terveempien lasten taloon.
Lähellä.

J ja A ovat odottaneet jo pitkään pääsyä mukaan ja olivat kuin kotonaan lasten kanssa.
Lapsilta lapsille -hyväntekeväisyystapa, jota lasten koulussakin painotetaan.
Tässä on vain voittajia!

Kosketus.

Kaikki kuvat on otettu tänään SHH:ssa.
Tarkempia tietoja toiminnasta voit lukea heidän nettisivuiltaan.
Ja toki voi kysellä viestikentässäkin.

Lasten leikit ovat tauonneet, mutta vain hetkeksi.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Villijoutsenet

Luin juuri Jung Changin kirjan Villijoutsenet -Kolmen kiinattaren tarina. Se kertoo nimensä mukaisesti kolmen kiinalaisnaisen tarinan. Mikä tekee kirjasta erityisen mielenkiintoisen on se, että nämä kolme naista ovat kirjoittajan isoäiti, äiti ja kirjailija itse. Niinpä se on katsaus siihen, miten naisen asema ja elämä on muuttunut Kiinan lähihistoriassa kolmen sukupolven aikana.
 


Kirja alkaa isoäidin tarinalla, tarinalla naisesta, jonka jalat sidottiin väkivaltaisin toimenpitein kaksivuotiaana. Uskottiin, että pienillä ja kipeillä jaloilla sipsuttava nainen kiinnosti miehiä isojalkaista enemmän ja oli ehto hyville naimakaupoille. 1900-luvun alussa syntynyt isoäiti oli viimeinen sukupolvi, jonka jalat sidottiin. Eivätkä pienet jalat taanneet isoäidille onnellista avioliittoa, vaan hän päätyi jalkavaimoksi.
 
Äiti syntyi 1930-luvun Kiinaan ja koki niin japanilaisten ja venäläisten miehityksen, veriset valtataistelut guo mindangin ja komm unistien välillä. Hänestä tuli komm unisti ja korkea-arvoinen virkamies, kunnes M**:n politiikan seurauksena joutui vainotuksi.
 
Kirjailija itse eli kohtuullisen etuoikeutettua elämää korkea-arvoisten virkamiesten lapsena, vaikka joutuikin todistamaan ympärillään niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.
 
Kirjaa lukiessa sortuu helposti kauhistelemaan yksityiskohtia, kuten sitä, kuinka puolue piti ruohoa kapitalistisena ja yliopisto-opiskelijoiden joukosta valittiin huonon perhetaustan omaavia repimään tätä pahuuden ilmentymää maasta. Ei kuitenkaan kannata antaa näiden yksityiskohtien jättää varjoonsa sitä tosiasiaa, että kolmen sukupolven aikana on tapahtunut valtavasti. Matka sidotuista jaloista ulkomailla opiskeleviin kiinalaisnaisiin on kuitenkin vain kolmen sukupolven mittainen.
 
Kunpa olisinkin ehtinyt lukea kaikki nämä kirjat ennen muuttoani tänne!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Spanish Restaurant Week ja Malabar

Shanghaissa on parhaillaan käynnissa  Espanjalainen Ravintolaviikko, Spanish Restaurant Week. Viikon kunniaksi ystäväni kutsui minut ja yhteisen ystävämme tutustumaan tuttujensa omistamaan Malabar-ravintolaan. Ravintola on espanjalaisomisteinen, joten oli lupa odottaa hyvää espanjalaista ruokaa.


Malabar
静安区武定路1081号, 近胶州路
1081 Wuding Lu, Jiaozhou Lu, Jingan district
p.021 5237 3085


Annoin ystävälleni vapaat kädet menun valintaan, sillä espanjalaisena hän tietää varmasti minua paremmin, mitä kannattaa ottaa. Hän valitsi meille ravintolaviikon menusta tapaksia, kermaista keittoa sekä mustaa riisiä mustekalan ja vuohenjuuston kera.


Tapasten omeletti oli superhyvää; se suorastaan suli suussa. Koostumus oli täydellinen. Chorizo ja manchego olivat maistuva lisä kokonaisuuteen.


Toisena alkuruokana meillä oli kermaista keittoa. Oikein hyvää sekin!


Pääruokana meillä oli mustekalalla ja vuohenjuustolla ryyditettyä risottotyyppistä ruokaa. Ei kuulemma puhdasta espanjalaista, mutta oikein hyvää!
 
Ravintolassa on mukava, välitön tunnelma; omistajat kävivät henkilökohtaisesti tervehtimässä seuruettamme. He olivat kovin huolestuneita, kun emme olleet jaksaneet syödä kaikkea. Yritin vakuutella, että olemme kovin pienikokoisia ja yleensä syömme lounaaksi kasvisnuudelia, joten ihanista mauista huolimatta kolmen ruokalajin lounaassa on tekemistä.
 
Ravintolaviikon lounaan hinta oli 78 RMB ja muutenkin hinnoittelu on varsin kohtuullista. Hinta-laatusuhde on erittäin hyvä ainakin näin yhden lounaan kokemuksella!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Haaste


Sain blogihaasteen ihanaiselta Virvalta "Terveisiä tuoksuvan orkidean maahan" -blogista. Haaste kuuluu näin:
 
1. Kerro pari asiaa itsestäsi ja päiväsi kulusta. Liitä kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu mukavalta.
3. Muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi kymmenen kysymystä tai vaikka enemmänkin jos haluat.
5. Haasta mukaan bloggareita, joiden blogeja luet
 
Hitsi, yleensä kuljen aina kameran kanssa ja niin itse asiassa tänäänkin, mutten ottanut yhtään kuvaa! Mutta löydän kyllä varmasti jonkun kuvan aiheeseen.
 
Takana on yksinhuoltajaviikko, kun S on ollut työmatkalla. Niinpä aamut ovat olleet aikaisia, kun minä olen vienyt lapset bussille. Tänään lähdimme koko joukko autolla koululle, sillä ohjelmassa oli assembly.
 
Assemblyn jälkeen kiirehdimme takaisin kotiin ja tein hetken töitä F:n roikkuessa sylissä. Ayin tekemän lounaan jälkeen laitoin F:n nukkumaan ja lähdin itse vapaaehtoishommiin orpokotiin. Nämä ihanat pirpanat sulattivat taas sydämen!
 
kuva
 
Palasin kotiin juuri parahiksi aloittamaan pizzaperjantain vieton koko perheen voimin. Siinä tuo päivä pähkinänkuoressa.
 
Sitten kysymyksiin:
1. Elämäsi tähän asti hienoin kokemus?
-Kaikkien kolmen lapsen syntyminen.
   
2. Millaisia blogeja luet?
-Luen itse asiassa aika vähän blogeja, ennen Shanghaihin muuttoa en ollenkaan. Nyt luen Shanghai-blogeja (ja joitain Kiina/expat-aiheisia). Satunnaisesti tutkin sisustus- ja rakennusblogeja meneillään olevasta rakennusprojektista johtuen
   
3. Kesän 2013 kaunein muistosi?
-Maisemat omalla tontilla. Lasten ilo suomikavereista ja isovanhemmista.
 
4. Paras lapsuusajan muistosi?
-Niitä on paljon, vaikea eritellä yhtä. Kaikki uima- ja pyöräretket esimerkiksi.

5. Mitä harrastat?
-Näpertelyä (kortit, korut, askartelu lasten kanssa), kuntosali, vapaaehtoistyö

6. Suurin toteutumaton haaveesi?
-Minulla on asiat aika kivasti nyt. Aina on kiva haaveilla matkoista yms, mutta ei minulla ole yhtä valtavan isoa haavetta; kasa pienempiä kylläkin.

7. Lempi-ravintola Shanghaissa?
-Saako sanoa kolme? Kagen teppanyaki, Lost heaven, Table No1 niin ja toki  neljäskin on pakko sanoa: Westinin brunssi :)

8. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
-Olen juuri lopettelemassa Villijoutsenet -kirjaa.

9. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat?
-Afrikan safarille.

10. Mitä erilaista tulet tekemään tällä viikolla?
-Viikko alkaa olla jo lopuillaan... ja kyllä se vaan aika perusohjelmaa on sisältänyt.

11. Minkä elokuvan/teatteriesityksen olet katsonut viimeksi?
-Täällä jää aika vähin teatterit ja elokuvat. Taisin viimeksi katsoa sarjat American Horror story ja Broadchurch.

12. Paras tapa viettää viikonloppua?
-Hyvää ruokaa perheen ja ystävien kanssa.

13. Unelmiesi asuinpaikka?
-No tietysti se oma tontti siellä Suomessa! Voisin kyllä lisätä sinne hiukan lämpöä... Loppujen lopuksi unelmien asuinpakka on se, missä läheiset on lähellä.

Haastan seuraavat blogit:
Kauniita valokuvia sisältävän Vilijonkka ja tyttäret -blogin,
Ympäri maailmaa matkaavan Finnworld -blogin sekä
Kaukaasian expat-arjesta kertovan Koti Kaukasiassa .

Muuten haastan yllä olevilla kysymyksillä, mutta vaihdan seuraavat kysymykset:
4. Suosittele lomakohdetta, jossa olet käynyt.
7. Lempiravintolasi?