Kangasmarkkinoiden saalis

Viikko sitten teetätykseen jättämäni vaatteet ovat nyt valmiit ja hyväksi havaitut.

Ihastuin tähän kiinalaiseen Shanghai Tang -tyyppiseen takkiin eräässä kakkoskerroksen kojussa (Koju 223). Mallitakki olisi itse asiassa käynyt suoraan minulle, mutta siinä harmaa villakangas oli somistettu harmaalla kiinakankaalla ja minä halusin voimakkaamman kontrastin ja kiina-efektin. Niinpä valitsin takkiini mustaa ja punaista. Räätäli valmisti takkini sovittua aikaisemmin, sillä anoppini haki omat silkkivaatteensa sieltä ja myyjä halusi ystävällisesti tehdä minun takkini samalle kerralle valmiiksi.

Tämä pieni neiti kuvassa on pikku-F, jolla on myöskin päällään uusi takki. Ihailimme Mummin kanssa takkia Nextissä ja pohdin, raaskinko ostaa sitä. Mummi ilmoitti oitis, että hän raaskii ja osti takin F:lle. Se sopii hyvin isosiskolta perittyjen punaisten kenkien ja H&M:ltä hankitun harmaan hatun kanssa.

Takissa on takana ihana tamppi. Pikkuinen käsilaukku ostettiin feikkimarkkinoilta, sillä F on kovasti ihastunut isosiskonsa (ja äidin...) käsilaukkuihin. Tämän ostoksen myötä isosiskon (ja äidin...) tavarat saavat toivottavasti jäädä rauhaan.

Toinen ostokseni kangasmarkkinoilta oli tämä hauska serpentiini-kuvioinen villakangasmekko. Täälläkin malli oli minulle sopiva, mutta teetin kuitenkin oman version. Ensimmäisellä sovituksella mekko oli kuitenkin aivan liian iso, mutta se pienennettiin sopivaksi jo seuraavaksi päiväksi.

Näin viileään aikaan mekon alle voi laittaa vaikkapa paitapuseron. Ajattelin laittaa mekon ensi viikon työaiheiseen tapaamiseen.

Mekon serpentiini-kuvio jatkuu koko helman mitalta. Teetin myös mekkoon sopivan villakangastakin. Takki oli heti sopiva. Työn jälki molemmissa vaatteissa on hyvää, joten uskallan suositella sen puolesta myös kojua 240. Hiukan jouduin odottamaan ensimmäisellä sovituskerralla, kun räätäli kuulemma oli vielä ompelemassa nappia takkiin, kun tulin noutamaan vaatteita. Kovasti pahoittelivat moista odotusta ja olisivat tarvittaessa tuoneet vaatteet kotiinkin sovitukseen.

Jos suuntaa Shanghaihin matkalle kannattaa ehdottomasti käydä teettämässä jotain itselleen. Olemme nyt kokeilleet kakkoskerroksessa yhteensä viittä eri kojua ja kaikissa työn jälki on ollut hyvää. Koska tarjontaa on todella valtavasti niin malleissa kuin kankaissakin, kannattaa jo etukäteen hiukan miettiä, mitä haluaa. Oman mallin tai kuvan tuominen mukana helpottaa hommaa. Pappa teetti itselleen kasan kauluspaitoja jättämällä oman paitansa malliksi. Helppoa! Ja jos on aikaa kierrellä, markkinoilla on kyllä valtava määrä mallivaatteitakin, joista saa ideoita. Kovin isokokoiselle mallivaatteet eivät ole sopivia, joten kokeilemaan ei ehkä pääse.

Field Trip Shanghai Ocean Aquariumiin

J:n koulun neljäsluokkalaiset lähtivät tänään Field Tripille Shanghai Ocean Aquariumiin. Jokaiselta luokalta pyydettiin kaksi halukasta vanhempaa lisävahdeiksi. Lisäksi muut vanhemmat olivat tervetulleita mukaan avustamaan, kunhan hankkiutuvat paikalle omalla kyydillä. Koska akvaario on täällä meidän kotikulmilla Lujiazuissa, päätin lähteä F:n kanssa mukaan ylimääräiseksi vanhemmaksi.

Haiden lumoissa

Shanghai Ocean Aquarium
1388 Lujiazui Ring Road (Near Pearl Tower)
Avoinna 9-18 (Loma-aikoina 9-21)

Me olemme käyneet akvaariossa ennenkin. Akvaario on ihan mukava sadepäivän kohde, mutta ei kuitenkaan mitenkään ihmeellinen akvaarioiden keskuudessa. Paljon nähtävää siellä kyllä on. Liput ovat mielestäni aika hintavat: 160 RMB/aikuinen ja 110 RMB/100-140 cm lapsi.

 

Kierroksemme alkoi haihuoneesta, jossa kuulimme luennon. Opin tunnistamaan uros- ja naarashain sekä tietämään, että kuolemassa oleva hai ei voi lopettaa uimista. F katsoikin ihmeissään taukoamatta uivaa haita. Liekö tämä ollut kuoleman kielissä

Haihuoneen pikkuhaita sai myös koskettaa. Pieniltä puremiltakaan ei vältytty, vaikka ihan tappajahai-tunnelmaan näiden kanssa ei päästy.

Akvaariossa oli meidän lisäksemme paljon myös kiinalaisia koululaisryhmiä. Siinä, missä meidän koulumme opettajat ja vanhemmat luotsasivat ryhmiään rauhassa eteenpäin, kiinalaiset ryhmänvetäjät hösöttivät ja tuntuivat olevan yhtä pihalla kuin lapset.

 

Evästauolla aikasemmat epäillyt siitä, että Kiinassa lepää sydän- ja verisuonitautipommi, joka räjähtää käsiin muutaman vuoden kuluttua, vahvistui entisestään. Kiinalaislapset hotkivat sipsejä ja karkkeja evästauolla kuin heikkopäiset. Eräänkin luokan lapsista lähes jokainen oli merkittävästi ylipainoinen. Täällä tuleekin olemaan valtavat statiinimarkkinat, kun nämä ruualla hemmotellut lapset kasvavat aikuisiksi.

 

 

Haipläjäyksen ja evästauon jälkeen lähdimme pienryhmittäin kiertämään varsinaista näyttelyaluetta. Meidän ryhmäämme kuului kaksi J:n kaveria ja toisen heistä äiti.

 

Lempipaikkani akvaariossa on tämä meduusa-huone. Siellä on useampia meduusa-akvaarioita, joiden värivalot saavat rauhassa lipuvat otukset näyttämään todella upeilta. Tunnelma musiikkeineen on -värivaloista huolimatta rauhallinen.

Toinen hauska paikka akvaariossa on pitkä tunnelien sarja, jossa voi rauhssa seisoskella liukuhihnalla ja ihailla yläpuolella uivia kaloja ja kilpikonnia.

Pingviinien touhuja on myös hauska seurailla. Sääli, että tässä vaiheessa F jo nukkui.

Meillä oli mukava päivä. Tosin nyt tämä retkeily saa hetkeksi riittää, sillä äsken meinasin nukahtaa kesken geelikynsien laiton ja lopulta unohdin maksaa kynsien tekijälle kokonaan. Tämä viikonloppu taitaa mennä lepäillessä.

Vieraat lähtivät

Vieraamme lähtivät tänään. Kaksi vierailijaporukkaa heti toistensa perään on pitänyt meidät kaksi viikkoa kiireisinä... tai itse asiassa me olemme tainneet pitää vieraat kiireisinä. Lyhyiden vierailujen aikana vaan ei kertakaikkiaan ehdi lepäillä...

Ilmat ovat olleet todella suosiollisia. Välillä on ollut hiukan kylmää, mutta Suomeen verrattuna kuitenkin sentään lämmintä. Aurinko on paistanut lähes joka päivä, joten loka-marraskuu on kyllä ihan hyvä aika tulla vierailemaan Shanghaihin.

 

Pääsimme vielä keskiviikkona nauttimaan terassilounaastakin Element Freshiin.

Minä valitsin uudelta talvilistalta lämmintä pinaattisalaattia, jossa on karamellisoituja pähkinöitä ja päärynöitä sekä sinihomejuustoa. Nam!

 

Vieraidemme kanssa on tehty kovasti ostoksia eri markkinoilta ja minä olen päässyt hiomaan tinkimistaitojani. Kun alkaa tuntua, että hinta ei enää millään tahdo laskea, mainitsen aina, että asun muuten Shanghaissa, joten saatan tulla uudestaan kaverin kanssa. Silloin saa vielä hintaa hiukan alas.

 

Erään kangasmarkkinoiden myyjän kanssa väänsimme hintaa tovin ja olin peräänantamaton. En ollut vielä heittänyt valttikorttiani asumisesta kehiin, kun myyjä kysyikin, että kuinka kauan olen asunut Shanghaissa. Totesin, että kolmisen kuukautta ja hän kertoi luulleensa, että vähintään kuusi vuotta. Olin kuulemma niin kovin tiukka, että hän arvasi minun asuvan täällä. Saattaa toki olla, että nämä ovat vakiofraaseja myyjältä :)

 

Feikkimarkkinoilla lähtöhinnat ovat välillä niin poskettomia, että leuka loksahtaa auki. Kun minulle tuli akuutti tarve käsilaukkuun, päätin hankkia sen feikkimarkinoilta, jonne viimeisenä päivänä menimme appivanhempieni kanssa. Sain nimittäin uuden takkini (siitä postaus myöhemmin) kangasmarkkinoilta ja mieheni tokaisi puolihuolimattomasti, ettei harmaa laukkuni sovi sen kanssa. Siis mennä nyt toteamaan naiselle, ettei joku sovi! No sehän tarkoittaa sitä, että on pakko hankkia uusi. Noin kymmenen tuntia tämän kommentin jälkeen olin ostanut uuden laukun. Ja pääosa tästä kymenestä tunnista meni yöuniin...

 

 

Pyysin laukkumyyjää kertomaan heti järkevän hinnan. Hän aloitti 1700 RMB:llä. Kun se leuka tässä kohtaa loksahti auki ja sain sanottua Kiinaksi "Liian kallista" (täytyy pyytää kiinanopettajaani opettamaan "Aivan törkeän liian kallista"), laski hinta "ystävälle" ja "ensimmäiselle asiakkaalle" 850 RMB:iin. Päätin, että voin maksaa 200 RMB eli olimme aika kaukana hintoinemme toisistamme. Todennäköisesti tämäkin oli kamalaa ylihintaa, mutta lopulta päädyimme siis 1700 RMB:stä 200 RMB:iin ja laukku lähti mukaani.

 

 

 

Ihailimme feikkimarkkinoilla myös tätä teeastiastoa appivanhempieni kanssa. Astiasto lähtikin matkaamme pienen tinkimisen jälkeen. Yllätyksekseni saimmekin sen Mummilta ja Vaarilta lähtiäislahjaksi.

 

Näitä myi tosi kiva pikku liike, jossa lähtöhinnat oli kirjoitettu hintalappuihin ja ne olivat kohtuullisia. Tänne lupasin mennä uudestaan ja varmasti menenkin. Harmikseni en löydä paikan korttia mistään, jotta olisin voinut laittaa kojun numeron. Ulkomuistista sanoisin, että koju on F-17, mutta en ole lainkaan varma.

 

Feikkimarkkinoilla kävimme myös tinkimässä huivikaupassa, josta aikaisemminkin olen ostanut huivin. "Ystävän ja ensiasiakkaan" hinnaksi tarjottiin 180 RMB kappale. Annoin peruskauhistelut puoleltani ja kerroin, että olen ostanut huiveja 10 ja 25 RMB:lla. Nämä olivat toki parempilaatuisia, mutta rajansa kuitenkin. En jaksanut alkaa kissa-hiiri -jahtia ja ilmoitin, että maksan 30 RMB en penniäkään enempää. Jos en sillä huivia saa, ostan sen muualta. Myyjät keskustelivat vilkkaasti keskenään, laskivat hintaa pikkuhiljaa alaspäin ja lopulta suostuivat hintaani. Halvemmallakin varmaan olisi voinut saada, mutta kyllä minä tuon verran voin sentään maksaa.

 

Vielä viimeisenä päivänä kävimme ihailemassa Pudongin kukkamarkkinoiden antia appivanhempieni kanssa. En ole aikaisemmin koskaan ehtinyt tutustua markkinoiden yläkerran tarjontaan. Siellä olikin mm. silkkikukkia, joita itse asiassa en voi sietää. Täällä Kiinassa tehdään kuitenkin aivan aidonnäköisiä ja -tuntuisia tekokalloja. Näin niitä ensi kerran previsitillämme asuessamme Yanlordissa Aquaspace -hotellissa. Ja nyt löysin niitä siis täältä. Pienen kallan lähtöhinta oli 8 RMB kappaleelta. En ostanut niitä vielä, mutta näitä tekokukkia saattaisin jopa harkita.

 

Yläkerrassa oli myös ihanaa pientavaraa ja anoppini ostikin vielä tuon yllä olevan kiinakaapin. Hintataso tuntuu olevan samanlainen kuin feikkimarkkinoilla tai DongTai Lun antiikkikujilla.

Viimeinen ilta vieraidemme kanssa vietettiin The Kitchen Salvatore Cuomo -ravintolassa, josta aikaisemminkin olen maininnut. Vaari tarvitsi hiukan apuvälineitä tunnelmallisessa ravintolassa.

Kotiin kävelimme kaunista LuJiaZuin joenrantabulevardia, jossa voi ihailla Bundin valoja ja ohi ajavia veneitä ja laivoja. Tämä on ihana päivälläkin, sillä se on rauhallinen keidas kauniine istutuksineen. Liikenteen melu hiljenee täällä ja täällä voi todella viettää hetken ihan rauhassa. Bulevardille pääsee ihan compoundimme nurkalta ja tykkäänkin käydä siellä kävelemässä.

Nyt on siis hyvästelty vieraat ja alkaa tavallinen arki. Lapset jo odottavat kovasti, että näkevät isovanhemmat jouluna. Ja toivotamme vieraat tervetulleiksi pian taas uudestaan!

Silkkitäkki

Olemme kierrelleet vieraidemme kanssa samoja kohteita kuin edellistenkin kanssa -hiukan varioiden. On viipotettu tukka putkella hotellitarvikemarkkinat, kangasmarkkinat ja feikkimarkkinat. Ja ostoksia on tehty ...hmmm... paljon.

 

Vaikka olemme kiertäneet vanhoja, tuttuja paikkoja, jotain uuttakin on löytynyt. Kuten tämä silkkikauppa aivan hotellitarvikemarkkinoiden vieressä Aomen Lulla.

Liikkeeseen noustaan portaat ylös. Portinvartija tilasi meille opastajan. Kattavan englanninkielisen (silkkiaiheisen) sanavaraston omaava tyttö kierrätti meidät pienen silkkimuseon läpi. Täällä ei ole sentään eläviä toukkia rouskimassa mulperipuun lehtiä, mutta muuten täällä pääsi näkemään samat jutut kuin Suzhoun silkkiliikkeessä.

Opimme silkkiperhosen elämän kiertokulun sekä luonnossa perhoseksi että silkkitehtaassa  kankaaksi.

Osa toukista menee koteloon kaverin kanssa. Nämä kotelot ovat yksineläjien koteloita selvästi suurempia. Näissä koteloissa on kaksi silkkisäiettä sekaisin, eikä alkua oikein saa löydettyä, jotta kotelon voisi kehiä. Niinpä vain yksinäisten toukkien kotelot kelpaavat silkkilangan tekoon.

Pienestä kotelosta saa lankaa noin kilometrin verran. Säikeet olivat varsin vahvaa tekoa, kun saimme kokeilla lankaa.

Yhteen silkkilankaan "kääritään" säie noin kahdeksasta kotelosta. 

Aikaisemmin mainitsemani kaksoiskotelotkin kelpaavat kuitenkin jatkojalostukseen. Nämäkin kotelot keitetään, mutta kehimisen sijaan ne venytetään telineeseen.

Telineeseen kerätään monta suurta koteloa. Kuivatut silkkikasat venytetään täkin täytteiksi. Yhteen täkkiin menee kuulemma noin 6000 koteloa.

 

Silkkikierroksen jälkeen pääsimme itse myymälään, jossa oli petivaatteita ja täkkejä sekä vaatteita ja kankaita. Vieraamme ostivat silkkitäkin kotiinviemisiksi. Täkki on höyhenen kevyt ja hengittävä. Sen suojissa saa varmasti hyvät unet.

 

Grand View Garden ja ZhuJiaJiao -vesikaupunki

Teimme viime lauantaina retken Shanghain laitamilla, QingPussa sijaitsevaan Grand View Gardeniin ja 1700 vuotta vanhaan ZhuJiaJiaon vesikaupunkiin.

Aloitimme retkemme puistosta. Ajomatka LuJiaZuista kesti noin tunnin verran ja saavuimme puiston mahtipontiselle portille.

Grand View Garden
Yangshe Lu
Jinze town, QingPu district
Shanghai

Liput puistoon maksavat 60 RMB. Sisäänkäynnin luona siintää myös pagodi eli temppelitorni.

 

 

Suzhoun Nöyrän virkamiehen puistoon ja Yu Yuan Gardeniin verrattuna tämä vaikuttaa isolta puistolta. En ole varma johtuuko tunne siitä, että tämä puisto on rakenteeltaan avoimempi eikä niin intiimi kuin edellä mainitut. Käytävät ovat leveitä ja näkymä antaa melko pitkälle. Ja mikä ihaninta, täällä ei ollut juuri lainkaan ihmisiä! Liekö kylmä puhuri karkottanut vierailijat vai jospa täältä löytyisi joku puisto, jossa saisi nauttia omasta rauhasta ilman valokuvaavia kiinalaisia...

Olemme pohtineet, miten täällä käy lehtipuiden: kuinka moni pudottaa lehdet? Osa näyttää ainakin pudottavan niitä parhaillaan. Palmut kai eivät sentään pudota lehviään... eiväthän?

Puistossa oli isoja lampia, jotka ovat aivan täynnä muistoja lootuksen kukkien sesongista. Tänne on kertakaikkiaan pakko tulla keväällä katsomaan, kun nämä miljoonat lootukset puhkeavat kukkaan.

Vesiaiheet ja sillat kuuluvat oleellisena osana kiinalaiseen puutarhaan. Tässä sillassa oli kiinalainen katos.

Kiinalaiset puistot ovat täynnä yksityiskohtia. Siksi niistä löytää joka kerta jotain uutta. Tässäkin kattoparrussa oli taidokkaat kiviveistokset.

Puistossa oli paljon näitä lyhtyjä, joita mm Suzhoussakin olen nähnyt. Kun lyhdyt syttyvät, puisto saa varmasti taas uudenlaisen tunnelman.

Tämä tuulessa liehuvan lyhdyn on vanginnut muistikortille mieheni. Alkaa hänkin ymmärtää, minkälaisista kuvista minä tykkään.

 

Puiston jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme ZhuJiaJiaon vesikaupunkiin. Se sijaitsee lyhyen matkan päässä puistosta, joten nämä kohteet on helppo yhdistää samaan käyntikertaan.

Tämä on kolmas vesikaupunki, jossa olemme nyt käyneet (Xitang, ZhouZhuang). Tämä oli ehkä vaisumpi kokemus. En tiedä, johtuiko se siitä, että olemme nähneet näitä jo aikaisemmin, vai oliko tämä vaisumpi. Täällä oli vähemmän kanavia ja siltoja kuin esimerkiksi Xitangissa. Ja tunnelma ZhouZhuangissa oli jotenkin satumainen. Täällä emme odottaneet illan hämärtymistä ja lyhtyjen syttymistä, sillä ilma oli todella kylmä.

Kyllä täälläkin oli kuitenkin tunnelmallisia kujia ja kojuja. Tämä ihana mummeli (joka antoi luvan kuvata itseään) teki kauniita kirjailuja käsin. Myynnissä oli pääosin koneella kirjottuja töitä, mutta myös jotain mummelin itsensä tekemiä.

Laskeva aurinko loi säteitään kauniisti talojen ylle. Kunpa ilma olisi ollut lämpimämpi ja olisimme tarenneet odottaa auringonlaskuun saakka.

Fangshen-silta on iso silta ja sieltä on hyvät näkymät vesikaupungin ylle.

Sitten kylmä vei voiton ja siirryimme autoon lämmittelemään. Kotimatka kestikin reilu 1.5 tuntia, sillä sunnuntai-iltana Shanghaihin palaajia oli paljon liikenteessä ja tiet ruuhkautuivat.