Tauteilua

Eilen aamulla perheemme tautitilastoon kirjattiin uusi merkintä, kun nuorimmainen oksensi autoon. Keskimmäisen tauti oli siis tarttunut häneen. Ja tietysti taudin piti alkaa juuri autossa ja juuri silloin, kun päätin, ettemme tarvitse hoitolaukkua lyhyelle reissulle. Nooh, kypärämyssy toimii ihan hyvin oksennuspussinakin...

 

Autonkuljettajamme pohti, että F haluaa puhua, mutta ei osaa vielä sanoa kaikkea ja siksi oksentaa. Hänen pojallaan oli kuulemma tällaista usein. Tyydyin toteamaan, että minä uskon kyseessä olevan sama virus kuin isosiskolla pari päivää aikaisemmin. Siihen kuljettajamme totesi, että mikäli F:lle tulee kuumettakin, on lähdettävä kiireesti sairaalaan. Minä lupasin harkita heti asiaa, jos tauti alkaa pitkittyä tai lapsessa on kuivumisen merkkejä.

 

Autosta rahdattiin sitten sisään sairaan lapsen lisäksi turvaistuin. Sitä siivotessa Ayi pohti, että taudin syynä lienee Shanghain kylmä ilma. Aloitin taas, että minä uskon, että virus... Taisi mennä kuuroille korville kommenttini. Kiinalaisen silmissä olen vain hassu länsimaalainen, joka ei juurikaan ymmärrä terveydestä.

 

Kun kiikutin Ayille käsidesiä, jotta hän voisi suojella itseään tartunnalta pestyään kovia kokeneen turvaistuimen, Ayi lupasi käyttää sitä. Hän kuitenkin totesi, että juo joka aamu lämmintä vettä, eikä siksi sairastu. Myöhemmin hän vielä viestitti minulle kääntäjän avulla, että panostaa paljon sairauksien ennaltaehkäisyyn, eikä siksi ole sairas koskaan.

 

Tuhahtelen jatkuvasti näille kiinalaisten ihmeellisille uskomuksille terveydestä ja sairauden ehkäisystä, nauran puistossa takaperin käveleville ja käsiään läpsyttäville vanhuksille.

 

Sitten jäin miettimään: Ayi ei ole ollut kertaakaan kipeä, vaikka on ottanut vastaan lasten yskät ja aivastelut, pyyhkinyt nuhaista nenää, avustanut ripuloivien lasten hoidossa ja korjannut oksennuksia. Myöskään autonkuljettajamme ei ole koskaan sairaana. Minä sen sijaan olin juuri kolme viikkoa flunssassa.. Mitä jos hyväntahtoinen nauruni ja hymähtelyni osuukin omaan nilkkaan? Mitä jos kiinalaisilla onkin avain terveyteen, joka meiltä länsimaisilta kouluterveydenhuollon kannattajilta puuttuu? Mitä jos?

 

Tänään asiasta virisi  keskustelua myös "Suomi-koulun vanhempainraadissa". Eräällä isistä on kiinalainen vaimo ja hän kertoi, että kiinalaisen lääketieteen ydin onkin ennaltaehkäisyssä eikä niinkään sairauden diagnostiikassa ja hoidossa, johon länsimainen lääketiede erityisesti keskittyy. Ja totta tosiaan, Ayimme usein puhuu esimerkiksi ruoka-aineiden terveyttä edistävistä ominaisuuksista. Niinpä, entä jos?

 

Päätin hiukan googlettaa. Miten kiinalaiset selviävät kansainvälisessä terveysvertailussa? Tilastokeskuksen sivuilta löysin väestörikkaita Kiinaa ja Intiaa vertailevan artikkelin, josta ohessa katkelma:

"Kiinassa ilmeisesti perinteinen lääketiede on pystynyt pitämään elinajanodotteen huomattavasti korkeampana kuin Intiassa. Kun 1950-luvun alussa kiinalaisen poikalapsen odotettavissa oleva elinaika oli lähes sama kuin intialaisella pojalla, niin 2000-luvun alkuun mennessä ero oli kasvanut kahdeksaan vuoteen kiinalaisen pojan eduksi.

Kiinalaisen tytön elinajanodote 1950-luvun alussa oli yli viisi vuotta korkeampi kuin intialaisen tytön. Nykyään elinajan ero on kasvanut jo lähes kymmeneen vuoteen. Kiinalainen nainen näyttää siis olleen huomattavasti tasa-arvoisempi terveydenhoidossa kuin kanssasisarensa Intiassa."

Koko 2008 julkaistu artikkeli on luettavissa Täältä.

 

Tilastoista innostuneena kaivoin tilastokeskuksen sivuilta vuoden 2012 elinajanodotetiedot. Keskimäärin se on 67.6 vuotta koko maailmassa ja Suomessa 79.4 (sija 39). Kiinan luku on 74.8 (sija 95) jättäen taakseen mm. Viron, Latvian ja Bulgarian sekä 123 muuta maailman maata.

 

Vuosina 2002-2011 Kiinassa oli kuitenkin vain 1.4-1.6 lääkäriä tuhatta asukasta kohden. Suomessa vastaava luku oli 2.6-3.3. Sairaansijoja Kiinassa oli samana aikana 2.2-4.2 / 1000 asukasta. Suomessa taas 6.2 - 7.2 /1000 asukasta. (Lähde: Tilastokeskus)

 

Olen kuullut monen suusta ilman tilastojakin, että terveydenhoidon resurssit ovat täällä riittämättömät. Ja ihmekös tuo: Shanghain syntyvyyden kasvu oli viime vuonna - lohikäärmeen vuonna - lähes koko Suomen ikäluokan verran. Siis syntyvyyden kasvu! Käytännössä tämän määrän kasvun hoitamiseksi olisi tarvittu lähes koko Suomen synnytyssairaaloiden resurssit. Niinpä, ihmekös tuo, etteivät resurssit riitä.

 

Kun sairas ei välttämättä saa ajoissa riittävää hoitoa, ihmekös tuo, että kiinalainen panostaa ennaltaehkäisyyn. Ja silloin luotetaan pitkiin traditioihin ja uskomuksiin. Sitä, onko yllä oleva vertaus Intiaan reilua, en tiedä. Laittaa se kuitenkin pohtimaan, entä jos...

 

Nojatuolifarssi -Osa II

Kerroin teille joulukuussa jo varsin pitkään kestäneestä Nojatuolifarssistamme. Asia ei ollut saanut tuolloin vielä päätöstä, joten nyt seuraa osa kaksi.

 

Meillä ei ole enää nojatuoleja; ei päällisiä eikä rankoja. Ja uskokaa tai älkää, me saimme rahamme takaisin tuoleista. Jotta tähän päästiin, mieheni pääsi osalliseksi todellisesta näytelmästä ja kiinalaisesta byrokratiasta.

 

Autonkuljettajamme ehdotti, että hän ja mieheni menisivät käymään nojatuolit myyneessä liikkeessä Puxin Macallinessa. Minua ei huolittu mukaan. Lienee autonkuljettaja ajatellut, että tunteitaan pidättelemättä, korkealta ja kovaa Bu haota huuteleva kiukkuinen rouva ei varsinaisesti edistä asiaa. Niinpä päästin mieheni ja autonkuljettajamme matkaan - tiukasti valmennettuna: Piiruakaan ei anneta periksi! Hiukan levottomana jäin kotiin odottelemaan, sillä reklamointi jää yleensä minun tehtäväkseni... ehkä "luontaisista ominaisuuksista" johtuen.

 

Mieheni vuodatti asiansa ensin liikkeessä kuljettajan kääntäessä tarinaa kiinaksi. Ei liene suurikaan yllätys, että liikkeessä ongelmalle leviteltiin käsiä. Ei auttaneet keskustelut myyjien sen enempää kuin liikkeen johtajankaan kanssa. No, eivätpä ne olleet tuottaneet tulosta tähänkään asti. Niinpä kuljettaja ohjasi mieheni Macallinen kyseisestä kerroksesta vastaavan managerin luokse ja sitten alkoikin tapahtua!

 

Hetkessä oli järjestetty kokoushuone ja kutsuttu koolle arvovaltainen huonekalukauppatuomio-istuin: Asianomistajan virkaa toimitti mieheni  autonkuljettajamme puhemiehenään. Syytettyjä olivat nojatuolit myyneen Vima-liikkeen edustajat. Kerrosmanager, toisen kerroksen manageri ja lopulta vielä koko valtavan Macalline-tavaratalon johtaja saivat toimia tuomareina ja valamiehinä. Ja valtava täällä tarkoittaa todellakin valtavaa. Ja ihan sivuhuomautuksena: kyseessä oli sunnuntaipäivä!

 

Viimeiseksi haettiin paikalle myös mattokauppias. Mattokauppias sai nimittäin toimittaa tulkin virkaa, sillä hän oli asunut Irlannissa seitsemän vuotta.

 

Sitten alkoivat käräjät. Heti alkumetreillä kävi selväksi, että Macallinen johto ei hyväksy tällaista käytöstä tavaratalonsa liikkeeltä. Asiakasta ei kohdella näin. Niin sai osakseen yleistä paheksuntaa Vima-liikkeen edustajisto. He yrittivät kuitenkin vielä yhtä kikkaa. Me olimme rikkoneet heidän nojatuolejaan, joten niistä pitäisi maksaa korvaus. Sen "muutaman" viikon aikana, kun saimme katsella päällystämättömiä tuolinrankoja kotonamme, kun kiinalainen huonekalutehdas yritti selvitä yksinkertaisesta tehtävästä, yksi lapsistamme istui rankojen päälle. Niinpä yhden tuolin yksi nahkaremmi katkesi. Näitä remmejä on yhdessä tuolissa 17 kappaletta (ja kyllä, laskimme ne) ja tuoleja on kaksi. Viman mielestä asiallinen korvaus tästä olisi ollut 500 RMB kun yksi tuoli maksoi 2800 RMB:tä. On siinä kuulkaa käytetty arvokasta nahkaa! Mieheni ilmoitti ykskantaan, että emme korvaa mitään. Jos tuoli, joka meille on toimitettu, ei kestä kaksikymmenkiloisen lapsen istumista, ei vika ole meissä.

 

Tätä seikkaa sitten pohdittiin ja vatvottiin noin puolentoistatunnin ajan. Lopulta minä lähetin kuvan rikkoutuneesta osasta kokousväelle selventämään minkäkokoisen haitan olimme tuolille aiheuttaneet. Todistusaineiston saatuaan Macallinen johto totesi, että vika ei ole meissä eikä meillä ole korvausvelvollisuutta.

 

Nuija lyötiin pöytään ja asiasta kirjoitettiin sopimus: Muutaman päivän sisällä nojatuolit oli noudettava meiltä ja täysi hinta oli samalla palautettava. Macallinen suuri johtaja allekirjoitti sopimuksen kolmeen kohtaan ja lisäksi nimet alle laittoivat mieheni ja Viman edustaja. Ja kun Kiinassa ollaan, homma sinetöitiin vielä aimo annoksella leimoja.

 

Kun deadline koitti, tuolit haettiin ja rahat palautettiin. Hurraa! Mitä tästä opimme? No emme paljon mitään: haussa on uudet nojatuolit jostain muusta liikkeestä, sillä valtaisa olohuoneemme kaipaa istuimia. No ehkä sen opin, että kyllä Kiinassakin voi reklamoida ja vieläpä oikein tyylillä. Vaviskaa myyjät, me saatamme tulla teidän kauppaanne ostoksille!

Helmiostoksilla

Käväisimme ennen joulua Feikkimarkkinoilla (Pudong, Science and Technology Park -metroasemalla), joilla olen muutaman kerran kävellyt ohi helmimarkkinoiden. Nyt päätin käydä tutustumassa markkinoiden antiin.

 



Ostokset helmimarkkinoilta

Shanghai Pudong YaDa Pearl Market

2002 Century Avenue, Pudong

Science and Technology park -metrostation (Line 2)

South Square, Unit A



Kristallihelmiä

Tämä on itse asiassa hyvin samantapainen paikka, kuin helmimarkkinat HongQiaossa, joista kirjoitin aikaisemmin. Matka tuonne täältä meiltä onkin aikalailla turha, sillä YaDasta saan varmasti tarvitsemani ja paljon lähempää.



Makeanveden helmiä



 

Täältä voi ostaa tarvikkeita ja helmiä tai teettää omien mittojen mukaan haluamansa korun valmiiksi asti.
 

Laavakiviä ja turkooseja kiviä

Minulla oli tarkoitus ostaa korutarvikkeita ja kiertelin hetken aikaa, kunnes jostain syystä pysähdyin Carolin kojulle (Koju B6). Carol kertoi minulle, että korutarvikkeilla hän ei rikastu, mutta myy niitä minulle kyllä mielellään, sillä toivoo, että ostaisin häneltä myös helmiä.

Carolin kojulla

Lukot, välihelmet ja vaijerit olivatkin lähes puoli-ilmaisia. Juttelimme pitkään korujen teosta ja malleista. Carol oli kerrassaan valloittava ihminen! Muu perhe taisi jo hermostua odottamiseen, kun jatkoimme turinoitamme korujen tekemisestä. Carol myös sanoi, että voi antaa minulle ilmaiseksi helmiä, joista tekisisn länsimaisia kiinnostavia malleja ja voisimme yhdessä myydä sitten mallit. Vakuutin, että olen täysi harrastelija, eikä minulla ole varmasti lisää annettavaa hänen mallistoonsa. Eikä oikein aikaakaan...
 



Voi tätä valinnanvaikeutta!

 

Tarvikkeiden lisäksi ostin myös helmiä, jotka ovat varsin edullisia Suomen hintoihin verrattuna.

Välihelmiä

 

Välihelmissä on lasikoristeet

 

Koko pakettini hinta oli n. 35 €. Laskin suomalaisen nettikaupan hintojen avulla, että Suomessa paketista olisi pitänyt maksaa vähintään 200 €... ja tämäkin lienee hiukan alakanttiin laskettu.
 



Jousilukkoja

Carolin luo palaan varmasti. Häneltä saamani palvelu oli niin hyvää, eikä lainkaan feikkimarkkinoille tyypillistä tyrkyttävää. Eikä hinnoissa ollut vedätyksen makua.

Magneettilukkoja

 

Helmiharrastaja saa varmasti Shanghaista ihania kotiinviemisiä. Ja kunhan kerkeän, teen matkan Suzhoussa sijaitseville helmimarkkinoille, joiden kehutaan olevan Kiinan suurimmat.

Näillä renkuloilla saa pitkän helminauhan suljettua lyhemmäksi.

 

Tässä vielä linkki joulukuunYuYuanin helmiostos-postaukseen.

Putkilukkoja

Fields

Täällä Kiinassa ruoka puhuttaa jatkuvasti expatien keskuudessa ja uudelta tulijalta otetaan luulot pois ensi metreillä kauhutarinoilla monipäisistä porsaista ja viemäreistä kerättävästä ruokaöljystä (osa totta, osa urbaania legendaa). Ja jatkuvasti törmää listoihin siitä, mitä mistäkin kaupasta pitää,  saa tai ei saa ostaa. Sit mie en saa ostaa tota, enkä saa ostaa tuota, enkä tota... (Vintiöitä lainatakseni)

(Kuvat tämän päivän Fields-ostoksia)
 

Rosmariinin tuoksu on huumaava. Se päätyy viikonloppuna uunijuureksiin.

 

Ja onhan täällä ruokaskandaaleja, eikä ruuan puhtaus ole mitään sellaista, mihin Suomessa on totuttu. Vaan kun pyhä henki ei riitä ravitsemaan viisihenkistä perhettä,  on täälläkin pakko syödä. Kiinalainenkin väestönosa täällä näyttää kuitenkin elävän - vieläpä varsin sankoin joukoin, joten uskon, että mekin voimme selvitä täällä pari vuotta.

Timjami niin ikään saa maustaa uunijuureksia.

  

Olen ottanut asenteekseni, että vaikutan ostopäätöksilläni ruuan laatuun silloin, kun se kohtuudella onnistuu. En kuitenkaan aio itkeä syödessäni kanaa, joka ei ole saanut orgaanisesti tuotetun leimaa kylkeensä. Varsinkin, kun se leima ei välttämättä ole tae mistään, eikä sen saamiseksi liene yleiskansallisia ohjeita.
 

Parsat eivät juuri nyt ole parhaimmillaan, mutta syömäkelpoisia hyvinkin.

 

Ruokaa siis ostetaan wetmarketeista, Carrefourista, CitySuperista, Pinesista, lähikaupoista, ravintoloista... ja netistä.

 

Täällä Kiinassa on todella helppoa ostaa netistä mitä vaan ja se kuljetetaan jopa saman päivän aikana kotiovellesi maksutta tai minimaalista korvausta vastaan. Tätä tulen varmasti Suomessa kaipaamaan!

 

Kiinalaiset ovat varsin tarkkoja vihannesten laadusta. Siinä missä suomalainen salaa hiukan kokeilee avocadon päätä samalla tarkkaillen, ettei kukaan näe, kiinalainen puristelee rypäleen mehuksi surutta espanjalaisen viinintallaajan jäädessä kakkoseksi. Nämä moneen kertaan kokeillut hedelmät eivät useinkaan varsinaisesti houkuta ostamaan. Netissä, kun ei pääse painelemaan omenoita lommoille, houkuttaa ostaminen sieltä - varsinkin kun kuvat vihanneksista on otettu suotuisassa valossa ammattikuvaajan toimesta.
 

Vihanneksia tai lihaa tilatessani netistä käytän Fieldsiä (http://www.fieldschina.com/). Eilen teimme yhdessä nettiostokset ayin kanssa. Tänään lähetyksen tullessa, ayimme teki tiukan arvion kullekin tuotteelle.
 

Myönnettäköön, että minun koriini vihannes pääsee paljon höllemmän seulan läpi verrattuna ayimme seulaan. Liekö suomalaista vaatimattomuutta? Ayi jättää tiskille kaikki vihannekset, joissa on pienikin epäilyttävä pilkku tai aavistus nuutuneisuudesta. Hän kiikuttaakin kotiimme toinen toistaan parempia vihanneksia, joiden takia hän on käynyt useammassa kaupassa tai wetmarketissa.
 

 

Fieldsin tuotteet eivät täysin vakuuttaneet Ayitamme:

 

Bok Choy: Bu Hao = Ei hyvä. Liian nahistuneet lehdet. Ostaa kuulemma ensi kerralla itse.
 

Kukkakaali sai saman tuomion: siinä oli pilkkuja, eikä olisi läpäissyt seulaa lähimainkaan... Ayi kielsi kukkakaalinkin oston Fieldsistä.

 

Huomaa epäilyttävä pilkku kukkakaalin keskellä

 

Sen sijaan mansikat ja kurkut sekä perunat olivat Hen hao = Erittäin hyvä. Ja taivas, että mansikat olivatkin makeita, vaikka niiden suureellinen koko pistikin epäilemään geenimanipulointia.

 

 

Fieldissäkin laatu siis vaihtelee. Jos laatu on huonoa, voi sinne toki valittaa. Vaikka pilkullinen kukkakaalini olisi ehkä jäänyt minunkin laadunvalvonnassani kiinni, annoin tilauksen mennä kuitenkin läpi. Sitä paitsi se maistui tänään illallisella ihan hyvältä - täplistään huolimatta.

 

Fieldsistä saa vihannesten lisäksi paljon muutakin. Ostokset klikataan rekisteröitymisen jälkeen selkeiltä englanninkielisiltä sivuilta ostoskoriin. Sitten valitaan toimitusaika ja maksutapa. Minä maksan tilauksen käteisellä, kun se saapuu kotiini. Kerrassaan kätevää ja helppoa!

Ja tänäänkin Ayi teki hyvää lounasta tuoreista vihanneksista. Nuo pyörylät ovat jotain riisistä tehtyjä juttuja, joiden suomen- tai englanninkielisestä nimestä minulla ei ole hajuakaan. Ayin  käännössovelluksen avulla kännykän ruudulle ilmestyivät sanat gluteiini prosessoitu riisi. Jos joku sattuu tietämään sana- ja kuvavihjeideni avulla nimen näille, kertokaa ihmeessä minulle!
 

 

Karu arki

Meillä oli paluukoneessa kuusi paikkaa, kun tuon pienimmän oman paikan lisäksi meillä oli käytössä yksi ylimääräinen paikka. Käytin kuitenkin ruhtinaallisen tilan pyöriskelyyn enkä hyviin uniin. Migreenistä aika ajoin kärsivänä pitää elämänrytmini olla pikkulapsen tavoin säännöllistä. Eivät sovi siihen yövalvomiset - edes kertaluonteiset. Niinpä Kiina-arkeni alkoi kunnon pääjysärillä. Täsmälääkkeillä särky kyllä talttui, mutta sitten vietinkin koko päivän migreenilääkepöhnässä. Tällä kertaa muistin ottaa nimittäin täsmälääkkeet mukaan Kiinaan, mutten muistaut enää, kumpi aikaisemmin kokeilemistani lääkkeistä ei vaikuttanut vireystilaan. Heitin lääkärillä villin arvauksen reseptiä varten ja pieleen meni. Lääkepöhnä yhdistettynä jetlagiin on jokseenkin epämieluisa cocktail. Tuntuu, että lauantai ja sunnuntai ovat yhtä puuroa.

 

Kun pääsin taas tolpilleni, alkoi keskimmäinen oksentaa. Viime yö menikin kuumeista, oksentelevaa lasta hoitaen. Vaihdettiin lakanoita ja yövaatteita, pestiin hiuksia ja lohduteltiin pientä potilasta. En nukkunut silmällistäkään vahtiessani seuraavaa lastia ja aamuyöllä alkoi migreeni nostaa uudelleen päätään.

 

Juuri nyt kiitän Ayin olemassaoloa erityisesti. Hän jaksaa ahertaa, vaikka me vaeltelemme täällä talossa kuin haamut konsanaan. Ja saan keskittyä hoitamaan keskimmäistä. Ja saan keskittyä ihmettelemään, mitä ihmeen papuloita nuorimmaisen iholle on ilmaantunut: kenties vesirokkoa tai ehkäpä allergiaa tai jos hyvin käy niin hikinäppylöitä. Ja saan keskittyä tyrehdyttämään vanhimman nenäverenvuotoa, joka on seurausta lämmityslaitteiden huoneilmaa kuivattavasta vaikutuksesta. Ja saan keskittyä itseni tutkiskeluun: onko vatsanseudulla tuntuva kipristely todellista vai kiertääkö vatsa sympatian osoituksena keskimmäiselle.

Jep, alkakoon Kiina-arki.

p.s. pahoittelut aneemisista, kuvattomista postauksista, mutta vakuutan, että ette halua nähdä tästä aiheesta yhtään kuvaa.

Takaisin Shanghaihin

Perheemme palasi eilen takaisin Shanghaihin laukut täynnä ruisleipää, juustoa, salmiakkia ja... no vähän kaikkea. Käytimme Finnair-pisteitä ylimääräiseen matkalaukkuun.

 

Takana on kolmen viikon loma Suomessa. Etukäteen mietin, tuntuuko Suomi-koti kodilta vielä. Ja kyllä se tuntui. Koko perhe pienintä myöden kotiutui välittömästi Suomi-ympyröihin. Oli ihana nähdä läheisiä. Nautin myös Suomen puhtaasta ilmasta. Ja kun lakaisin lunta pois kuistiltamme pienessä pakkasessa maiseman hohtaessa valkoisena ja lasten leikkiessä pihalla lumileikkejä, tuli voimakas tunne, että tänne kuulun ja täällä haluan asua.

 

No miltä sitten tuntui palata takaisin Shanghaihin? Monelle komennus ulkomailla on pitkän haaveilun täyttymys. Mahdollisuutta komennukseen kytätään kaiken aikaa ja ollaan valmiita lähtemään matkaan vaikka minkälaisella sopimuksella. Itse en koskaan ajatellut lähteväni maailmalle, sillä viihdyn kotona. Kun sitten miehen työpaikalle tuli tarve lähettää mies matkaan, ajattelin, että no miksikäs ei. Onhan tämä varmasti hieno kokemus ja elämäntilanne pienen lapsen äitinä juuri nyt sopiva. Ja olemmekin viihtyneet ihan hyvin.

 

Matka takaisin Shanghaihin tuntuikin lähinnä samalta, kuin paluu töihin loman jälkeen. Ikävä, että loma loppuu, mutta on ihan mukava päästä taas arkeen kiinni. Jotenkin tuntui neutraalilta. Ihana koti Suomessa jäi taas talovahdin valtakunnaksi, mutta onhan meillä täällä Kiinassakin mukava koti. Ja kun Ayimme olikin yllätykseksemme lauantaista huolimatta meitä vastassa kotona ja valmisti lounaan lennosta väsyneelle perheellemme, tuntui siltä, että kyllä meidän on ihan hyvä täälläkin. Tiedän tämän väliaikaiseksi ja pyrimme ottamaan ajastamme täällä kaiken mahdollisen irti, jotta palatessamme takaisin kotiin olemme saaneet jokainen jotain tulevaisuutta varten.

 

Kesällä pääsemme taas Suomeen, jossa lapset saavat nauttia puhtaasta Suomen luonnosta ja omassa puutarhassa leikkimisestä. Nyt, alkakoon kuitenkin taas arki Kiinassa.

Onnellista Vuotta 2013!

 

Vuosi on vaihtunut.

 

Onnea Uudelle Vuodelle 2013!

 

Loppuvuosi on kulunut läheisiä tavaten ja ihanasta raikkaasta talvisäästä nauttien.

Vaikka eilen satoi räntää ja vettäkin, tuntui tuon ilman hengittäminen niin hyvältä ja raikkaalta.

 

Jouluaattona maisema oli kuin postikortista.

 

 

 Ja koko katras nautti lumileikeistä!

 

 

Illalla syötiin Mumman loihtimat herkut.

 

Odotettiin jännittyneinä joulupukkia.

 

Ja saapuihan se punanuttu vihdoin!

 

Joulupäivää vietettiin Mummin ja Vaarin luona.

Tapaninpäivä aloitettiin juhlimalla seitsenvuotiasta.

Ja vihdoinkin näimme sukumme viimeisimmän tulokkaan,

kun siskoni perhe saapui Mumman ja Papan luokse tapaninviettoon.

 

Uusi vuosi otettiin vastaan naapurien kanssa.