Äiti-Tytär -päivä

Kolmen lapsen kanssa huomiota pitää jakaa ja varsinkin tuo pienimmäinen vaatii jatkuvaa huomiota, jolloin isommat jäävät varmasti vähemmälle. Halusin antaa isommille erityispäivän, jolloin touhuan vain yhden lapsen kanssa. Isoin saa päivänsä myöhemmin. Keskimmäisen kanssa vietimme tänään Äiti - Tytär -päivää.

Kuljettajamme nouti meidät yhdeksältä aamulla kotoa.

 



 

Ensimmäinen kohteemme oli Lujiabang Lun räätälit.



A on halunnut jo jonkin aikaa käydä teettämässä mekon ja tänään sitten toteutimme tämän toiveen.

A valitsi kaksi mekkoa, housut, koulushortsit ja paidan.



Siirtymät paikasta toiseen tehtiin autolla pelaillen Angry Birds peliä. 

Toisena kohteena oli feikkimarkkinoiden korukauppa.

 

Minulla on muutama vakiomyyjä täällä, joiden luona vierailimme nytkin.

A valitsi monta korua itselleen.

Täältä saa 10 RMB:llä korun, joten lompakko ei juuri kärsi, vaikka niitä ostaa useamman.

Valitsimme räätälille teetätykseen jättämämme mekon väreihin sopivia koruja.

 

 

Olin varannut meille Subconscious Day Spasta tunnin hieronnan.

Hieronnasta ei ole tietystikään kuvaa, mutta vessa se on kivasti laitettu ;)

 

Hieronnan jälkeen A:n kynnet vielä lakattiin.

Vanhat lakat pois...

 

Vähän käsihierontaa.

 

Kimalletta kynsiin.

 

 

A valitsi kolmivärilakkauksen, jonka hinta oli 20 RMB!

 

Alkaa näyttää jo hienolta.

Miksi aina juuri silloin, kun käsiä ei saa käyttää, alkaa kutittaa?!

Onneksi oli äiti vieressä raapimassa.

 Hienot kynnet valmiit!

 

 

Ruokapaikaksi A valitsi Blue Frogin.

 

Nauroimme seitsenvuotiaan eteen kannettuja taaperoiden ruokailuvälineitä.

Herkutteluhetki.

JingQiaossa oli lastentapahtuma lasten päivän kunniaksi ja A sai matkaan hattaran ja ilmapallon.



 

Menimme vielä uudestaan feikkareille, sillä A:n toiveessa oli olkalaukku.

Löysimmekin muutaman kivan.

Itse ostin nämä ihanat kiinalaiset sateenvarjot.

 

 

Tärkeä toive päivälle oli jäätelo Cold Stonessa.

Lapsemme tykkäävät inhan makeasta sinisestä jäätelöstä.

 



Päivän päätteeksi menimme vielä pesettämään hiuksemme kampaamoon.

Täällä Kiinassa hiusten pesu kampaajalla on ihana toimenpide.

Se sisältää runsaasti hierontaa, sekä hartioiden että päänahan.

Ja kampaamosta riippuen sellainen maksaa muutaman kymmenen rämpylää.

 

 

Hintaan sisältyi myös juomia listalta.



 

 Lopuksi hiuksemme föönattiin hienoiksi.

A:llakin oli pienen hetken suorat hiukset,

kunnes kosteus puolta tuntia myöhemmin oli kihartanut ne entiselleen.

 

Meillä oli ihana päivä. Oli mukava, kun sai antaa jakamattoman huomion yhdelle lapselle kerrallaan. Ei tarvinnut sanoa: "Odota vähän, kun vaihdan vaipan".

Sitä paitsi isällä, pienimmällä ja isoimmallakin oli ollut mukavaa.

Nyt pitää vaan isoimman keksiä, mitä hän haluaa tehdä Äiti - Poika -päivänä. 

 

Spring Production

Näin lukuvuoden viimemetreillä koulussa on taas valtavasti kaikenlaisia tapahtumia ja juhlia. Viime viikolla vietettiin A:n kevätjuhlia eli oli ekaluokkalaisten ja sitä nuorempien Spring Production. Tänään oli vuorossa 2.-5.-luokkalaisten Spring Production.

 

Pienten juhlan teema oli In the Garden ja lava oli koristeltu teeman mukaisesti.

Ekaluokkalaiset esittivät pienen näytelmän, jossa jokaisella oli vuorosanoja.

 

Pienemmät maajussit esittivät lauluja kitarasäestyksellä.

F touhusi ystävänsä kanssa esitysten ajan.

Nämä pirpanat ovat kerrassaan söpö parivaljakko: vaaleat kikkurapäät ja aivan samankokoiset. Voisivat olla kaksoset.

 



Tänään olleessa vanhempien koululaisten esityksessä teemana oli Anything Goes.

Se oli oikea musiikkipläjäys: esityksiä nokkahuilusta rockiin.

 



J:n luokan discohileet odottavat malttamattomina lavalle pääsyä.

J:n luokka lauloi ja tanssi Abban hitin Dancing Queen ja taisi saada raikuvimmat aplodit osakseen.

Viidesluokkalaiset esittivät Michael Jacksonin  Man In The Mirror -kappaleen.

 



Lopuksi kaikki lapset lauloivat yhdessä We Are Family -kappaleen.

 

Amerikkalaisia syytetään aika ajoin teennäisyydestä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että koulussa amerikkalainen, kannustava ilmapiiri synnyttää avoimia, hyvän itsetunnon omaavia ja reippaasti esiintyviä lapsia ja nuoria. Omalta kouluajaltani muistan, ettei kovin montaa kertaa päässyt (tai silloin joutunut) esiintymään. Vielä yliopiston alussa minua jännitti esiintyminen. Sittemmin kyllä työni vaati paljon esiintymisiä ja opettamista isoillekin asiantuntijajoukoille ja aloin jopa nauttia esiintymisestä. Olisi kuitenkin ollut järkevää aloittaa esiintymisvalmentautuminen jo pienenä. Sitä taitoa, kun tarvitsee lähes joka ammatissa. Onneksi tuntuu siltä, että Suomen kouluissakin suunta on tältä osin menossa parempaan päin.

Herneitä nenässä

Tänään on muutama herne jumittunut nenään... tai kai siellä tänään oli palko...

Meidän ulkoaltaallemme on kaksi reittiä: toinen kulkee kierreportaat alas, ovesta ulos, mutkittelevan liuskan ylös, läpi jalkojenpesualtaan... Toinen taas ovesta ulos ja polkua pitkin rannalle. Voitte varmaan kuvitella, kumman minä valitsen mennessäni uimaan kera lastenrattaiden, nyssyköiden ja pussukoiden. Aikaisemmin henkilökunta onkin avannut minulle pääsyn tähän helpompaan reittiin. Viime viikolla tälle reitille asetettiin lukollinen portti estämään asiattomien pääsy rannalle. Ja kun sitten pyysin henkilökuntaa avaamaan minulle portit, ei heillä kuulemma ollut avainta. Minä iskin kolme kassiani ja F:n polkupyörän henkilökunnan käteen ja käskin seurata, kun minä ja lapset lampsimme porras-reitin rannalle. Vastaanoton miesparka joutui riisumaan kenkänsäkin ja talssi sukkasillaan hiekalla kantaen tavaroitamme. Siinä kohtaa sanoin: "See, now you understand why this is difficult". Ilmoitin, että niin kauan kuin helpomman reitin portti pysyy suljettuna, henkilökunta saa varautua kantamaan kaikki kamani joka kerta. Tällä kertaa valittajia oli myös muita ja portti avattiin.

Tänään sitten menin tiskille ja ilmoitin, että portti auki kiitos. Ja henkilökunta tuli avamaan ilman vastalauseita portin. Mutta... mutta lähtiessäni pois rannalta lapsi rattaissa jo kirkuen, huomasin, että se penteleen portti oli taas lukittu. Ei kun juosten vastaanottoon kiljumaan porttia auki  painokelvottoman tekstin säestyksellä. Ja juoksujalkaa takaisin rannalle lastenrattaiden ja muun omaisuuden luokse. Ilmoitin henkilökunnalle, että odotan illalla puhelua korkeimmalta mahdolliselta johtajalta. Nyt on kuulkaa väärä leidi vastassa. Vaan eipä ole kuulunut soittoa.

 

Pieni herne luiskahti nenään jo aamulla, kun rahtasin niitä samaisia tavaroita ala-aulassamme, jossa yleensä niin tavattoman ystävälliset aularouvat juoksujalkaa kipittävät avaamaan minulle ja rattailleni oven. Tänään aulassa oli uusi neitonen, joka ei tehnyt elettäkään nostaakseen pikkuruista ahteriaan vastaanottotiskin äärestä. En odota mitään erityiskohtelua, mutta kun molemmat kädet on varattuja, onhan se jotenkin asiallista, että ovi tullaan avaamaan. Varsinkin, kun se nyt on rouvien pääasiallinen tehtävä.

 

Illan puolestaan kruunasi meillä havaittu kaasuvuoto. (Äidille Suomeen tiedoksi, että kyseessä oli pieni vuoto. Ei hätää, ei loukkaantuneita ja homma hallinnassa). Ayimme soitti alakerran pikkuneidille, että nyt on tosi kyseessä. Kun ketään ei kuulunut tilannetta selvittämään, soitimme asunnostamme vastaavalle tyypille Hansille, joka lähtikin hoputtamaan henkilökuntaa. Itse painelin alakertaan aulaneidin luo kysymään, mikä maksaa. Saavuimme paikalle Hansin kanssa yhtäaikaa. Hans tulkkasi, että neiti ei saanut Shifua kiinni, kun shifu on nyt illallisella. Siis täh!? Shifu siis nautiskelee illallistaan, kun meillä on kaasuvuoto?! Käskin Hansin selittää aulaneidille, että jos joku kertoo kaasuvuodosta, saa shifut keskeyttää ateriointinsa.

 

Hans hoiti meille lopulta kaasu-shifun ja huomenna tulevat vaihtamaan jonkun osan heti aamulla. (Äidille Suomeen tiedoksi: Kyllä, kaasuhana on ihan kiinni, eikä tänne nyt vuoda mitään. Ihan mittarilla on tarkastettu.)

 

Että tällaisia herneitä minun nenässäni. Yhdellä rappumme asukkaalla herneitä nenään ovat aiheuttaneet rumat kukat ja miljöö ala-aulassamme (hänen mielestään). Ja henkilökunta on tehnyt parhaansa miellyttääkseen tätä naapuria. Tänään hissiimme ilmestyi kaksi maalausta. Kyllä, hissiin! Nyt voimme sitten hississä ihailla television sijaan vaikkapa taidetta... Ja aulaamme on tullut uusia hienoja kukka-asetelmia ja viherkasveja, että nyt kelpaa naapurin rouvankin täällä käyskennellä.

Vaikka tästä negatiivissävytteisestä kirjoituksestani saattaa tulla tunne, että minulla on ollut BCD eli Bad China Day, ei se ole koko totuus. Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Ayi mm. kokkasi hyvää ruokaa, jonka lisukkeena oli tällaisia kurkkuja, joita kuulemme kiinalaiset kesällä mielellään syövät. Maistaminen veikin minut yllätyksekseni suoraan Suomen kesään. Ne nimittäin maistuivat aivan samalta kuin ne etikkakurkut, joita famoni, äitini ja mummini ovat tehneet. Ayikin oli silminnähden ilahtunut, kun kerroin tästä yhteydestä maidemme ruokakulttuurien välillä.

Toinen ilonaihe on ollut kaunis päivä ja ulkoilu F:n kanssa. Eilinen sade oli kaikonnut ja aamu oli mukava kävelyyn compoundimme puistoissa. Iltapäivällä porotti jo aurinkokin ja pääsimme uimaan -pienistä vastoinkäymisistä huolimatta.

 

Mahat pullollaan

Vieraamme tosiaan lähtivät perjantai-aamuna. Heillä ei ollut suuria etukäteistoivomuksia lomansa ohjelman suhteen vaan luottivat minun arviointikykyyni. Huih, suorituspaineita! Tietysti ostoksia oli tarkoitus tehdä, mutta myös toinen toive oli: hyvä ruoka. Niinpä tein etukäteen tutkimusta aiheesta, kyselin ystäviltä ja selasin nettiä. Sen perusteella valikoitui joukko ravintoloita, joihin teimme hyvissä ajoin pöytävaraukset.

 

Viimeisenä iltana menimme syömään Kagen Teppanyaki -ravintolaan, joka tarjoaa japanilaista "grilliruokaa".

Kagen Teppanyaki
桃江路28号-乙
28D Taojiang lu

 

Yleensä tänne suositellaan tekemään pöytävaraus. En tiedä, olivatko muut ruokailijat tulossa vasta myöhäiselle illalliselle, mutta me olimme koko ruokailumme ajan huoneen ainoat asiakkaat. 

 

Keittiömestarin tervehdys

Ruuan voi tilata yksittäisinä annoksian ala carte -listalta tai ottaa kahden tunnin All you can eat -illallisen. Tämän hinta on 288 RMB sisältäen juoman (olut, sake, limut) ja valinnan mukaan listalta ruokia.

Me otimme tuon All you can eat -vaihtoehdon ja täytyy sanoa, että harvoin sitä on ihan näin täynnä.



Tilasimme alkuun susheja ja erilaisia pikkuannoksia.

Ensi kerralla olen viisaampi ja jätän alkupalat vähemmälle...

 

 

Raaka-aineet olivat laadukkaita ja tuoreita.

 

Lootus-chipsejä

Varsinainen pääruoka grillataan edessäsi.

Kokki loihtii herkkuja puolikuunmuotoisen pöydän äärellä, jonka ulkokehällä istumapaikat ovat. 

 

Kun tilasin meille esimerkiksi lohta ja äyriäisiä, kaikkia tuli suoraan yhtä monta annosta, kuin seurueessamme oli henkiä. Ehkä olisi kannattanut pyytää yksi annos kutakin jaettavaksi... 

Lihaa kolmelle hengelle.

 Maut ovat japanilaiselle keittiölle ominaisesti selkeitä.

 

Filettä ja paahdettuja valkosipulilastuja. Nam.

Itse olen kaikkiruokainen, mutta syön usein aika kasvispainotteisesti arjessa.

Niinpä kaiken lihan syötyäni olo tuntui vielä aamullakin täydeltä.

 



 

Illallinen täällä sopii siis hyvin myös "äijille" ja lihansyöjille, jotka eivät niin sushista perusta.

Ja toisaalta, jos syö mieluummin kalaa, löytyy täältä myös silloin paljon vaihtoehtoja.

Ensi kerralla otan mukaan poikani, joka rakastaa hyvää lihaa.