Uusi muskari

Käymme aina perjantaisin F:n kanssa suomalaisessa muskarissa, jossa molemmat viihdymme hyvin. Olen kaipaillut F:lle kuitenkin lisää ohjelmaa ja sitten ruotsalaisystäväni suositteli meille Jitterbugsia.

 

Näitä muskareita on ympäri Shanghaita useisiin kellonaikoihin. Kerta maksaa 60 RMB, mutta halutessaan voi ostaa viiden kerran kortin (250 RMB), jolla voi käydä haluamillaan tunneilla. Ennakkoilmoittautumista ei ainakaan tämän postauksen kirjoitushetkellä tarvita. Ajantasaiset tiedot kannattaa katsoa Jitterbugsin nettisivuilta.

 

Me kävimme kokeilemassa HuaShan Lun tunnin eilen.

 

Shanghai Drama Schoolilla oli paljon äitejä ja isiä lapsineen, mutta me mahduimme joukkoon mainiosti.

 

Muskari on englanninkielinen. Alkulaulun jälkeen laulettiin useampi nopeatempoinen leikkilaulu ja ainakin meidän 2-vuotias otti innoissaan osaa leikkiin.

 

Sitten lapset saivat kokeille huiveja, hernepusseja yms. Tavarat kerättiin pusseihin "siivousmusiikin" tahdissa ja isommat muskarilaiset osallistuivat innolla keräilyyn.

 

F:n mielestä kaikkein kivoin vaihe oli, kun ohjaaja puhalsi saippuakuplia, joita lapset saivat metsästää. Ohjelmassa oli siis perinteisen laulamisen lisäksi runsaasti liikkumista, mikä sopii hyvin energiselle 2-vuotiaalle!

 

Lopuksi lauleltiin pari rauhallisempaa laulua ja loppulaulu. 45-minuuttinen hurahti hetkessä ja F haluaa ehdottomasti tulla uudestaan! Ja leikin varjolla opimme engalnninkielisiä lauluja, joista monissa oli tosi kiva meno. Suosittelen!

Askartelutäti

Monen tutun pikkulapsiperheen arki on muuttunut, kun useampi F:n ikätoveri aloitti nyt syksyllä päivähoidon. Niinpä leikkiseuraa ei ole yhtä paljon tarjolla ja F sitä kuitenkin selvästi kaipaa. Perjantain muskari on kiva tapa laulun lomassa nähdä kavereita. Ja meille vielä erityisen helppo, sillä muskari pidetään täällä omalla compoundillamme.

 

Jo viime keväänä pohdin, että jonkinlainen muukin ohjattu toiminta voisi olla lapsille hyvä juttu. Nyt syksyllä muskariporukastamme vain kaksi 2-3 -vuotiasta (meidän lisäksemme) jatkaa kotihoidossa. Näiden äitien kanssa päätimme yhdessä perustaa askartelukerhon 2-3-vuotiaille. Minä kun tykkään näperrellä, lupasin järjestää kerhon noin kerran viikossa.

 

Pidimme maanantaina kerhon ensimmäisen kerran ja tämä täti oli suunnitellut ohjelmaksi palapelien maalauksen. Olin hankkinut askartelumarkkinoilta palapelipohjia, jotka lapset saivat maalata.
 

 

Ideana oli opetella käyttämään tuubivesivärejä.
 

 

Tuubivärit sopivat hyvin näin pienillekin lapsille, sillä niillä saa helposti voimakkaita ja kirkkaita värejä. Tosin kolmen lapsen kokemuksella totean myös, että ihan pienimmät tykkäävät niin paljon väreistä, että maalaavat mielellään monta kerrosta. Tällöin teoksista saattaa tulla tummanpuhuvia.

 

 

Vettä siveltimeen, ylimääräisen niisto paperiin ja sipaus väriä siveltimeen. Siinä tekniikka.

 

Samalla lapset oppivat, että värejä sekoittamalla syntyy uusia värejä.

 

Taidemaalarimme jaksoivat hienosti ensimmäisen työnsä. Innokkain maalasi vielä paperillekin.
 

 

Askartelutuokion jälkeen lapsilla oli aikaa leikkiä keskenään ja aikuisilla jutustella mukavia. Melkoisen pienelläkin vaivalla saa järjestettyä lapsille hiukan ohjattua toimintaa ja seuraa sosiaalisten suhteiden kaipuuseen.

 

Ja minä olen innostunut kovasti askartelutädin roolistani. Minulla on paljon ideoita jo mielessä. Ja koska tämän ryhmän ei tarvitse olla niin kaavoihin kangistunutta, joskus voidaan askartelun sijaan vaikkapa leipoakin.

Shanghai Museum

Olemme täällä asuessamme kierrelleet Shanghain museoita. Täällä tarjontaa on aika paljon!
Toissa viikonloppuna kävimme Shanghai Museumissa.

Shanghai Museum
中国上海人民大道201弄
No 201, Ren Min Da Dao
Huangpu District

Kokoelma on laaja, joten hyvästä museosta on mielestäni kyse. Meillä erityisesti vanhimmainen on innostunut tutkimaan ja hämmästelemään tuhansiakin vuosia vanhoja esineitä.

Miinuksena voisi sanoa, että esineiden vieressä ei ole minkäänlaisia selityksiä esineistä. Ainoastaan esineen nimi ja ikä. Niinpä kannattaakin vuokrata itselleen audio-opastus.

Englanninkielellä opastus on tuplasti kalliimpi (40 RMB) kuin kiinaksi, mutta kun ottaa huomioon, ettei sisäänpääsy museoon maksa mitään, on rahallinen panostus varsin vähäinen.

 

Esineiden yhteydessä on numeroita. Tällaisen kohdalle sattuessa numero syötetään "luuriin" ja selostus tulee selkeällä englanninkielellä. Lisäksi eri näyttelysaleista on mahdollista kuunnella yleisesittelyitä. Kaikenkaikkiaan kuunneltavaa on paljon ja museosta saa näin paljon irti.

 

 

Kunkin näyttelyhuoneen seinältä on saatavissa myös paperinen yleisesittely ko. huoneen esineistä ja aihealueesta. Myös nämä kannattaa napata matkaan.

Vanhimmaista kiinnostivat erityisesti muinaiset aseet.

Me taas pohdimme miehen kanssa, että kyllä vaan kiinalaiset ovat osanneet vaikka mitä, kun meillä vielä majailtiin luolissa...

Vesiastia

Kiinalaisia tuotteita haukutaan aina huonosta laadusta.

Näitä esineitä katsoessa viimeistään ymmärtää,

että täällä on pitkät perinteet taidokkaiden esineiden tekemiseksi.



Hieman kovahko tyyny...

Itse pidän kiinalaisesta kuvataiteesta. Raskaisiin öljyväriteoksiin verrattuna nämä ovat keveitä. Vanhatkin teokset ovat jollain tapaa modernin simppeleitä.

Ottaisin niistä monia mielelläni omalle seinällenikin.

 

Kiinan rakkaus leimoihin ei ole ihan uusi juttu. Ainakin kun katsoo näitä leimasimia ja sinettejä. Niitä on tehty vaikka kuinka kauan ja kaikista mahdollisista materiaaleista. Kirjoitustaidottomien keskuudessa leimat mm. korvasivat nimikirjoituksen. Ja leimoiksi tehtiin pitkiäkin kirjeitä.

Hei onko tässä Marimekon uutta tuotantoa?

Ei sentään, vaan perinneasu Yunnanin maakunnasta.

Kerroksia museossa on neljä ja kussakin useampi näyttelyhalli.

Eli ihan pikakäynnillä koko museosta ei selviä.

 

1. kerroksessa ovat pronssiesineet sekä patsaat (erityisesti buddhalaisuuteen liittyviä)

2. kerroksessa on keramiikka-näyttely, joka kuvaa hyvin Kiinan 8000-vuotista keramiikkataiteen historiaa.

3. kerroksessa löytyvät maalaustaiteet, kalligrafia sekä sinetit ja leimat

4. kerroksesta löytyvät Kiinan vähemmistökansojen taidetta esittelevä näyttely, jade-esineet, Ming ja Qing-dynastioiden huonekalut ja rahanäyttely.

En ehkä suosittele kiireiselle Shanghaituristille tätä museota, mutta Kiinan kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneelle se on oiva lisä. Ja tietysti meille täällä asuville, jotka helposti unohdamme kiinalaisen uskomattoman taidokkaan esineiden valmistushistorian täällä kaiken feikin ja kopion keskellä.

Koko viikko

Koko viime viikko hurahti kerrassaan vauhdilla ohi. Arki on selvästi alkanut ja siinä sitten blogi-raukkakin jäi jalkoihin.

Maanantai alkoi rauhallisesti F:n kanssa ulkoillessa.

 

 

F:n päiväuniajaksi minulla oli treffit ystäväni kanssa, olin luvannut näyttää hänelle kaikki hyväksi havaitsemani LuJiaBang Lun räätälit. Tarkoitus oli myös hakea teetätyksessä olleet vaatteet. Olin kokeillut erään ystäväni neuvosta uutta paikkaa ja se osoittautui loistopaikaksi. Jaan tämän paikan myöhemmin ihan omassa postauksessaan.

Illalla lapset olivat leikkimässä kavereidensa luona.

Tiistaina aamupäivällä taas ulkoiltiin F:n kanssa. Iltapäivällä sain käydä kahdesti koulubussilla, sillä A aloitti tiistaisen After School Activityn, ASAn. Hän käy Zoo Art –tunnilla eli eläimiä ja taidetta samassa paketissa. J:llä tuli kaveri suoraan bussilta meille. Tämä poika jo kyseli innoissaan, onko meillä tiistaisin taas Ayin kokkauspäivä. Äitinsä yritti toppuutella, että illallinen syödään kotona. Minä kuitenkin lupasin, että kyllä hän saa syödä Ayimme tekemän illallisen ja kevätkääryleet upposivatkin nuoreen mieheen kuin pohjattomaan kaivoon.

 

 

Keskiviikkona aamu aloitettiin rutiininomaisesti aamu-ulkoilulla F:n kanssa. Seurana meillä oli joukko kiinalaislapsia Ayineineen. F:n päiväuniksi minulla oli sovittu treffit Maritan kanssa. Mukaan oli tulossa myös uuden suomalaisperheen rouva, jonka Marita on tuntenut jo pitkään. Meillä oli taas mukava lounas, ja taas Kitchen Salvatore Cuomossa …ja pitkän kaavan mukaan neljällä ruokalajilla.

Iltapäivällä kävin taas kahdesti koulubussilla, sillä keskiviikko on J:n ASA-päivä. Hän käy elokuvantekokurssilla, joka kestää kolmen ASA-kurssin verran ja tähtää Shanghain lasten filmifestivaaleille.

Illalla lasten kaverit tulivat meille leikkimään.

Torstaina lähdimme F:n kanssa kävelemään Bundille ja ostamaan hiuspinnejä YuYuanista.
Pinnejä meillä näet tarvitaan...

Pienen tihkusateen vuoksi päädyin ostamaan myös sateenvarjon -kiinaksi. Myyjää kyseli, mistä olen kotoisin ja kehui kiinankielentaitoani. Itsekseni pohdin, että toivottavasti hän ei jatka keskustelua, jolloin paljastuu, ettei kiinantaitoni ole kovin laaja-alainen.

Illalla minulla oli Back to School Night, eli vanhempainilta. Yhteisen alkusession jälkeen alkoivat luokkasessiot, kolme peräkkäistä, identtistä kaksikymmenminuuttista, joiden aikana vanhemmat kävivät tutustumassa lasten opettajiin ja opetussuunnitelmiin. Kumpikin lapsi oli valmistanut minulle ihanat kirjeet ja tarkoitus oli, että vanhemmat kirjoittavat lapsille vastineet. Ikävä kyllä osalla lapsista ei ollut kumpikaan vanhemmista paikalla, jolloin he eivät seuraavana päivänä kirjeitä saaneet. Varmasti varsinkin pienemmille aika kurjaa. Tosin kyllä huomasin, että jopa meidän vanhimmaisemme oli ilahtunut äidin kirjeestä. Täytyy varmaan useimmin harrastaa kirjeiden kirjoittelua lapsille.

Palasimme neljän äidin kanssa vanhempainillasta autollamme ja meillä oli mukava paluu. Tosin niin taisi olla ihan kivaa kotiin jääneilläkin: kaksi isää ja kuusi lasta olivat meillä "iltahoidossa" vanhempainillan aikana.
 

Perjantaina hain bussilta vain vanhimmaisen ja hänen kaverinsa, joka oli tulossa yökylään. A puolestaan meni kaverilleen yökylään. Poikien kanssa pidimme täällä meillä pitsaperjantaita ja mokkapalakestejä. Ja minä nukahdin paljon ennen, kuin nämä velikullat...
 

Lauantaina alkoi taas Suomi-koulu. Isomman jätin johtavan opettajan huomaan; hänellä on luotsattava kolmen viimevuotisen velikullan lisäksi yksi nuori mies lisää... onneksi ryhmää tasapainottaa yksi tyttö...

Keskimmäinen sai opettajakseen uuden innostuneen nuoren naisen.

Illalla lähdimme illalliselle ystäväperheen kanssa. Kävimme kiinalaisessa ravintolassa, sillä meillä oli paikallisopas mukana. Ravintola oli hieno ja ilta mukava, mutta teen tästäkin ravintolasta oman postauksen kuvien kera myöhemmin.

 

 

Illalliselta palasimme vielä jälkiruualle meille.

Sunnuntai-aamupäivä meni rauhassa perheen kesken. Iltapäivällä meillä oli treffit ystävien kanssa feikkareilla, jossa kävin teettämässä kasan koruja ajatuksella "joka asuun sopiva".

 

Paluumatkalla käväisimme vielä Element Freshissä kevyellä iltapalalla ja sitten olikin aika tulla kotiin pakkamaan koulureput maanantaita varten.

Touhukas viikko siis takana!

Casanova

Ei, taloomme ei ole muuttanut italialaista naistennaurattajaa, joten Harlekiini-linjalle tämä blogi ei ole menossa. Tässä kohtaa Casanova on niinkin arkinen asia kuin ravintola.

 

 

Casanova Italian Cuisine

巨鹿路913号1楼 |

No.913 villa Julu Lu

 



 

Olimme lauantaina Shanghai-museossa (josta myöhemmin oma postauksensa), josta meillä oli tarkoitus jatkaa myöhäiselle lounaalle valmiiksi valittuun ravintolaan. Sitä suunnitelmallisuutta... Tosin mies päätti olla huomioimatta aukiolotietoja ravintolaa valitessaan... Niinpä hetken lukittuja ovia kolkuteltuamme, päätimme lähteä etsimään extempore ravintolaa.

 

 

Onneksi huomasin pian tutun kadun, Julu Lun, jolla tiedän olevan monia ravintoloita.

Vain hetkeä aikaisemmin tilanne oli kriisiytymässä, sillä meillä kaikilla oli kova, kova nälkä.

 

 

Julu lu on ihana; siellä on valtavasti somia pikkuliikkeitä. Ja ravintola Casanova.

Ravintola on hiukan sivussa sisäpihalla, joten se saattaa jäädä ohikulkijalta huomaamatta.

 

Lounasaikaan ravintolassa oli aika hiljaista. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja nopeaa.

Lounaslistalta sai valita alkupalan ja pääruoan hintaan 88 RMB.

98 RMB:lla mukaan sai vielä jälkiruuan.

 

Aluksi pöytään tuodut leivät olivat lämpimiä ja juuri leivotun oloisia.

Tilasimme erilaisia alkupaloja ja kaikki raaka-aineet olivat tuoreita ja raikkaita.

Tilasin pääruoaksi kalaa.

Annos oli aika pieni, mutta alkupalan kanssa aivan riittävä nälkäisellekin lounastajalle.

Vihannekset olivat tosi hyvä.

Ehkä olisin kaivannut ripauksen suolaa lisää, mutta en jaksanut pyytää sormisuolaa erikseen.

Pöydässä sitä ei ollut valmiina.

Myös miehen liha-annos oli hyvää ja liha hyvälaatuista.

Keskimmäisen lasagne oli kotitekoista ja maistui tarkalle neidille erinomaisesti.

Vanhin tilasi pitsaa. Reuna oli aavistuksen palanut, mutta muuten varsin kelpo esitys.

Lounaan kruunasi päivän jälkiruoka, joka oli pannacottaa. 

Pannacotta oli todella hyvää eikä ollenkaan äitelää, niin kuin joskus saattaa käydä.

Marjamelba oli aidoista marjoista tehty.

Tällä kertaa epäonni koituikin onneksi ja löysimme sattumalta erinomaisen ravintolan.

Tänne haluan tulla ehdottomasti myös illallisaikaan.

 Kävelimme vielä hetken Julu Luta pitkin, ennen kuin soitimme kuljettajan noutamaan koko katraan.

Täällä kuivuvat kalsaritkin ovat jotenkin tyylikkäämpiä kuin muilla Shanghain kaduilla...

 

Jos olisi ollut vielä nälkä, tarjolla olisi ollut monenlaista lihaa katukaupasta...

 

Maistuisiko possunkärsä?