Nojatuolifarssi

Kerroin syys-lokakuussa nojatuoliostoksistani. Vedän takaisin kaikki ystävällismieliset sanat tuolien toimittajasta. Nimittäin nojatuoliin ei oltu laitettu nahkaa, jonka olin tilannut. Ensin ajattelin, että menköön, mutta sitten alkoi nahkan pinta kulua puhki. No olihan tuolit edulliset, mutta kyllä sitä odottaa hiukan pidempää kestoa, kuin kaksi viikkoa... vaikka Kiinassa ollaankin.

 

 

Olisin reklamoinut tuolit itse, mutta tällä aihealueella kiinankielentaitoni rajoittuu lähinnä  sanontaan bu hao eli ei hyvä. Niinpä autonkuljettajamme aloitti neuvonpidon tuolikaupan kanssa. Ja koska ollaan Kiinassa, niin neuvottelua joudutaan käymään myyneen osapuolen lisäksi tuolit valmistaneen osapuolen kanssa.

 

 

Lopulta neuvonpito tuotti tulosta ja vialliset pehmusteet haettiin pois ja minä sain ihailla kotonani tuolinluurankoja. Uudet pehmusteet luvattiin toimittaa meille viikon kuluessa. Ei liene järisyttävä yllätys, että viikon kuluttua todettiin, että menee vielä toinen viikko. Kun tuoleja ei kolmen viikon odottelun ja useiden neuvottelujen jälkeen oltu tuotu, puhemiehemme heitti kovat kehiin: me olemme siis juuri ylihuomenna lähdössä Suomeen ja tuolien pitää olla sitä ennen valmiit. Tämä ylihuomenna koitti viime tiistaina ja yllätyksekseni pehmusteet tuotiin silloin kotiimme.

 

 

Nyt pehmusteet oli tehty oikealla nahalla... mutta väärin! Näytin tilauskuvaa ja tehtyjä pehmusteita ja hoin muutamat bu haot sekä aika paljon painokelvotonta suomeksi ja englanniksi. Autonkuljettaja yritti sinnikkäästi välittää tunnelmiani pehmusteet tuoneille miehille. Ja taas sinkoili puhelut edes takaisin ja kolmen miehen sekä yhden naisen voimin pohditiin täällä paikanpäällä, että mikä meni pieleen. Ayimmekin kävi toteamassa että bu hao. Tuolien tuoja ihmetteli kuljettajallemme, että miksikö se rouva ei tykkää hänen tuoleistaan. No siksi, kun ne eivät ole sitä, mitä tilasin. Olisin kuulemma saanut nämä tuolit halvemmalla. Mutta kun minä en halua halvemmalla jotain, mitä en tilannut. Haluan tuolit, jotka tilasin.

 

Puoli tuntia myöhemmin kävi sitten ilmi, että haluamiani tuoleja ei voida toimittaa. Ihan kiva, kun tässä vaiheessa asia kerrotaan. Miten jos ensi kerralla vaikka jo ihan tilausvaiheessa?! Säästyttäisiin kuulkaa ihan parilta harmaalta hiukselta. Pinna alkoi olla sen verran kireällä, että taisin jo korottaa ääntäni ja uhkailla poliisilla tuommoisia huijareita.

 

Lopulta sovittiin kaupan purusta. Tuolit he olisivat ottaneet heti mukaan ja minä olisin saanut jäädä odottamaan rahojani. Minä päätin kuitekin ottaa tuolit panttivangeiksi. Nyt nuo panttivangit nököttävät edelleen olohuoneessamme ja tälle päivälle luvattuja rahoja ei ole näkynyt. Autonkuljettajamme on kuitenkin taas neuvoteltuaan vakuuttunut, että No problem. Huomenna kuljettajamme ja S lähtevät paikanpäälle selvittämään asiaa. Jään odottamaan, kuinka tämän kanssa käy. Sillä välin kehotan välttämään Macallinen Vima -huonekalukauppaa.