lauantai 15. joulukuuta 2012

Nojatuolifarssi

Kerroin syys-lokakuussa nojatuoliostoksistani. Vedän takaisin kaikki ystävällismieliset sanat tuolien toimittajasta. Nimittäin nojatuoliin ei oltu laitettu nahkaa, jonka olin tilannut. Ensin ajattelin, että menköön, mutta sitten alkoi nahkan pinta kulua puhki. No olihan tuolit edulliset, mutta kyllä sitä odottaa hiukan pidempää kestoa, kuin kaksi viikkoa... vaikka Kiinassa ollaankin.
 

 
Olisin reklamoinut tuolit itse, mutta tällä aihealueella kiinankielentaitoni rajoittuu lähinnä  sanontaan bu hao eli ei hyvä. Niinpä autonkuljettajamme aloitti neuvonpidon tuolikaupan kanssa. Ja koska ollaan Kiinassa, niin neuvottelua joudutaan käymään myyneen osapuolen lisäksi tuolit valmistaneen osapuolen kanssa.
 
 
Lopulta neuvonpito tuotti tulosta ja vialliset pehmusteet haettiin pois ja minä sain ihailla kotonani tuolinluurankoja. Uudet pehmusteet luvattiin toimittaa meille viikon kuluessa. Ei liene järisyttävä yllätys, että viikon kuluttua todettiin, että menee vielä toinen viikko. Kun tuoleja ei kolmen viikon odottelun ja useiden neuvottelujen jälkeen oltu tuotu, puhemiehemme heitti kovat kehiin: me olemme siis juuri ylihuomenna lähdössä Suomeen ja tuolien pitää olla sitä ennen valmiit. Tämä ylihuomenna koitti viime tiistaina ja yllätyksekseni pehmusteet tuotiin silloin kotiimme.
 
 
Nyt pehmusteet oli tehty oikealla nahalla... mutta väärin! Näytin tilauskuvaa ja tehtyjä pehmusteita ja hoin muutamat bu haot sekä aika paljon painokelvotonta suomeksi ja englanniksi. Autonkuljettaja yritti sinnikkäästi välittää tunnelmiani pehmusteet tuoneille miehille. Ja taas sinkoili puhelut edes takaisin ja kolmen miehen sekä yhden naisen voimin pohditiin täällä paikanpäällä, että mikä meni pieleen. Ayimmekin kävi toteamassa että bu hao. Tuolien tuoja ihmetteli kuljettajallemme, että miksikö se rouva ei tykkää hänen tuoleistaan. No siksi, kun ne eivät ole sitä, mitä tilasin. Olisin kuulemma saanut nämä tuolit halvemmalla. Mutta kun minä en halua halvemmalla jotain, mitä en tilannut. Haluan tuolit, jotka tilasin.
 
Puoli tuntia myöhemmin kävi sitten ilmi, että haluamiani tuoleja ei voida toimittaa. Ihan kiva, kun tässä vaiheessa asia kerrotaan. Miten jos ensi kerralla vaikka jo ihan tilausvaiheessa?! Säästyttäisiin kuulkaa ihan parilta harmaalta hiukselta. Pinna alkoi olla sen verran kireällä, että taisin jo korottaa ääntäni ja uhkailla poliisilla tuommoisia huijareita.
 
Lopulta sovittiin kaupan purusta. Tuolit he olisivat ottaneet heti mukaan ja minä olisin saanut jäädä odottamaan rahojani. Minä päätin kuitekin ottaa tuolit panttivangeiksi. Nyt nuo panttivangit nököttävät edelleen olohuoneessamme ja tälle päivälle luvattuja rahoja ei ole näkynyt. Autonkuljettajamme on kuitenkin taas neuvoteltuaan vakuuttunut, että No problem. Huomenna kuljettajamme ja S lähtevät paikanpäälle selvittämään asiaa. Jään odottamaan, kuinka tämän kanssa käy. Sillä välin kehotan välttämään Macallinen Vima -huonekalukauppaa.

7 kommenttia:

  1. Hyvä M ole vaan tiukkana. Sitä pitää saada mitä tilaa :)

    VastaaPoista
  2. Kas ihmettä, this is SO China :) Olet kyllä ollut itselleni esikuva paikallisten kauppiaiden kanssa, meillä kun tyhjä talo kalustui oikeastaan vain Ikeasta. Nyt alkaa olla aika lähteä verho- yms. kaupoille!

    VastaaPoista
  3. Sisi, täällä ei voi koskaan olla varma, että saa sitä mitä tilaa ;) Nojatuoli-ongelma on onneksi hyvin lähellä ratkaisua. Postaan myöhemmin lisää jatkoa tarinalle.

    Marita, kyllä vaan: TIC! Näköjään tässä opitaan kaikenlaista yrityksen ja erehdyksen kautta ;)

    VastaaPoista
  4. Joo edullisesti saa, mutta laadusta ei ole mitään takeita. Energiaa ja aikaa säästänee asennoitumalla niin, ettei odota liikoja. Mut joo, pidä vaan linjasi, muuten Kiina ei ikinä muutu. Sain kysymyksen viime viikolla toimistolla, että miten eurooppalaiset alkaisivat luottaa kiinalaiseen tehtaaseen, joka haluaisi euroopan markkinoille. Sanoin, että hinatkaa hintaa ylös ja samoin laatua. Katsoivat minua kuin jotain idioottia... Hinta on ainoa asia, johon täällä uskotaan. Niinpä mikään ei muutu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KatiC, juurikin näin. Hassua on, etteivät edes kiinalaiset itse luota omiin tuotteisiinsa. Ayimme toteaa aina, että Kiinassa tehdään niin huonoa. Kadulla juttelin vaunuistani kiinalaisten kanssa ja sanoin, että ne ehkä tehdään Kiinassa, vaikka brändi onkin ruotsalainen. Totesivat, ettei Kiinassa kyllä noin hienoja vaunuja tehdä.

      Poista
  5. Arvaapa miksi minä en tilannut mitään yhtä ruokapöytää ja yhtä mekkoa lukuunottamatta! Opin siis nopeasti, ettei kertakaikkiaan kannata. Ikea on ihan hyvä... Onko rahoja muten näkynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilijonkka, voipi olla, että minun tilailuhaluni alkavat tässä niin ikää vähetä ;) Vaatteisiin olen kyllä ollut tyytyväinen!
      Ja kyllä, ihme tapahtui: saimme rahat takaisin ja tuolit haettiin pois. Sen, mitä kaikkea se vielä vaati, kirjoitan tänne, kunhan päästään taas arkirytmiin.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.