sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Jouluinen viikonloppu

Meillä on takana mukava, jouluinen viikonloppu. Suomikoulun syyslukukausi huipentui lauantaina joulujuhlaan.


Juhla on yhteinen sekä Puxin puolen että meidän Pudongin puolen koululaisille. Tänä vuonna juhlaa vietettiin Pudongissa SCIS:ssä.

 
Jokainen ryhmä oli vamistellut esityksen. J:n ja A:n ryhmä oli päättänyt tehdä näytelmän. Pojat halusivat tehdä joulupukkinäytemän ja tytöt eläinsadun. Tiukan neuvottelun tuloksena syntyi sitten joulutarina, jossa seikkailevat sekä eläimet että joulupukki apujoukkoineen.


Lapset olivat käsikirjoittaneet itse tarinan porojaan hoputtavasta joulupukista, jonka reki kaatuu. Poroilta nyrjähtää nilkka ja nousee kuhmu päähän. Joulu on mennä pilalle, mutta lähistöllä tanssivat eläimet keräävät lahjat takaisin rekeen ja hoitavat kuhmut ja raajat kuntoon. Niin pääsee joulupukki viemään lahjoja maailman lapsille.


J sai esittää joulupukin pääroolin. Kun J huomasi, kuinka isolle salille esitys olisi pidettävä, alkoi häntä jännittää vuorosanojen muistaminen. Hienosti hän kuitenkin muisti sanansa. A esitti pupua ja hänelläkin oli vuorosanat muistettavana.
 
Saimme myös kuulla pienten ryhmien lauluesityksiä ja jouluevankeliumin. Puxin isojen ryhmä oli sanoittanut uudestaan Spyn Gagnam Style -biisin ja esitti hienon räpin koreografioineen.


Esitysten jälkeen oli todistusten ja joulupussien jako.

 
Saimme myös herkutella pipareilla, pullalla ja glögillä.


Suomikoululta nappasimme mukaamme kaksi ylimääräistä lasta matkaan. Matkan varrella kävimme mäkkärissä hakemassa koko joukolle pikkujoululounaan ja tulimme meille syömään ja leikkimään.


Illalla, kun toisen lapsen vanhemmat tulivat hakemaan lapsia kotiin, otimme vielä porukalla pikkujouluglögit ja piparia homejuustolla.


Toimin myös joulupukin aputonttuna ja paketoin muutama joululahjan. Vielä on kyllä paljon lahjoja hankkimattakin... 


Tänään sunnuntaina oli vuorossa Shanghain suomalaisten Kauneimmat joululaulut -tapahtuma, jossa pääsin laulamaan myös yhden lempijoululauluistani: Tulkoon joulu. Terveiset vaan entisen työpaikkani kollegoille, joiden kanssa esitimme tämän laulun muutama joulu sitten yksikkömme pikkujouluissa.

 
Lapset esittivät täälläkin jouluevankeliumin. A pääsi enkeliksi ja J paimeneksi.


Joulupukin aputonttu tuli jakamaan lapsille pienet yllätykset.


Saimme nautiskella glögiä, pipareita ja sahramipullia.

 
Kyllä se joulutunnelma vaan hiipii tänne Shanghaihinkin, vaikka valkoisesta maasta ei ole tietoakaan.




...

6 kommenttia:

  1. Eihän joulu tarvitse lunta. Joulu tulee sydämistä sydämiin <3

    VastaaPoista
  2. Minusta tuo valmistautuminen täyttää kyllä joulun odotuksen kriteerit mallikkaasti. Meillä on maistettu glögiä ja pipareita vasta kerran, vaikka lunta tulikin jo ihan kunnolla. Vähän täällä Suomen joulupukkia ja tonttuja huolestuttaa, että muistavatko lapset laittaa lahjatoivekirjeet ajoissa postiin, että ehtivät Korvatunturille saakka ajoissa - muistutattehan!
    Anne

    VastaaPoista
  3. Ajattelin ilmiantaa itseni: olen siis yksi blogisi anonyymeista lukijoista. :) Löysin blogisi, kun etsin tietoa Shanghaista. Myös meidän perheemme muutti tänä syksynä (lokakuun puolivälissä) Shanghaihin. Asumme Puxin puolella ja perheeseen kuuluu minä, mies, meidän 2.5v kaksostytöt ja koira. Me olimme sunnuntaina myös lauleskelemassa, että olemme myös "nähneet". Kiitoksia vielä blogistasi, sitä on ollut kiva ja hyödyllistä lukea!

    VastaaPoista
  4. Sisi, niinhän se on "Joulumaa kun jokaiselta löytyy sydämestä". Silti on kyllä ihan kiva tulla kotiin viettämään joulua.

    Anne: Kiitos :) Tämä Ikean glögi on varsin juomakelpoista, joten kyllä sitä kelpaa nauttia. Ja yritän hoputtaa lapsia kirjoittamaan Joulupukin kirjeen

    Sanna, kiva, kun "ilmiannoit" itsesi :) Ja kiva, jos tästä on ollut Sinulle hyötyä.
    Ehkä tunnistitkin minut laulujoukosta, vaikka naamakuvia ei blogissa olekaan :) Meidät ainakin kuuli: perheemme pienin se huuteli "Lisää, lisää... Ruokaa, ruokaa...", kun muut yrittivät keskittyä lauleluun ;)
    Ensi kerralla voidaan ihan oikeastikin nähdä. Luulen, että näin teidän söpöt pellavapäät...

    VastaaPoista
  5. Ai, minusta tuntui, että meidän tytöt oli ainoat lapset, jotka huutelivat.. :D mutta juu, varmasti näitte meidät. ei siellä muita kaksosia tainnut ollakaan. Ja kiva olisi nähdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, heh, kyllä minä kuulin vaan tuon kimeän "Ruokaa, ruokaa" -huudon ;) Ilman muuta nähdään. Kohta lähdetään Suomeen, mutta ensi vuoden puolella on kalenteri taas ihan tyhjä :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.