Kohtaamisia ja jäähyväisiä

Komennukselle lähteminen on yhtä aikaa jännittävää ja haikeaa. On jännittävää päästä kokemaan uusi maa ja kulttuuri, tutustua uusiin ihmisiin. Toisaalta kotimaahan jää tärkeät läheiset ja ystävät, joita on kova ikävä. Ja vaikka viihdynkin Shanghaissa hyvin, tiettyinä hetkinä sitä haluaisi olla kotona.

 

Tärkeänä tekijänä sopeutumiseen uuteen maahan on ollut uudet ihanat tuttavuudet niin omasta kotimaasta kuin ympäri maailmaakin. Omien maanmiestensä kanssa sitä jakaa tietysti eniten näitä arjen haasteita ja iloja, koska juuret ovat samat. Myös se, että saa toisinaan keskustella omalla äidinkielellään, jolloin käytössä on koko tunteiden skaala ja sanojen vivahteet, tuo tärkeitä hetkiä kovin englanti- ja kiinapainotteiseen arkeen.

Kun muutimme tänne meidän compoundillemme, koko suomalainen yhteisö otti todella lämpimästi vastaan. Olimme asuneet tässä talossa vain kaksi päivää, kun minut tuossa pihalla tunnistettiin skandinaaviksi kiitos valkoisten emmaljungieni ja edelleen siitä sitten suomalaiseksi. Ja heti sain kutsun yhteisiin rientoihin. Kiitos vaan perhe K ensimmäisistä pannukakkukesteistä Kiinassa! Tässä kolmessa kuukaudessa uusista tuttavista on tullut jo tärkeä osa täällä viihtymistä -koko perheelle.

 

Nyt on kuitenkin se aika vuodesta käsillä, jolloin vanhaa väkeä lähtee takaisin kotimaahansa ja uusia tulee pian tilalle. On haikeaa, että juuri rakennetusta tuttavaverkostosta osa lähteekin pois. Lapset surevat juuri saatujen ystävien poismuuttoa. Tähän sitä ei ollutkaan samalla tavalla varautunut. Täälläkin joutuu siis jatkuvasti hyvästelemään ihmisiä. Mutta niin se vaan on expat-maailmassa; ihmisiä ja ystäviä tulee ja menee. Osaa ei välttämättä näe enää koskaan, varsinkin jos kyse on vaikkapa perheestä toiselta puolen maailmaa. Luulenpa, että me F:n kanssa tulemme kovasti kaipaamaan sitä suloista ruskeasilmäistä amerikkalaistyttöä, joka lähtee jouluna kotiin. Tapaamme päivittäin koulubussilla ja F yrittää vapauttaa ystävänsä rattaiden valjaista. Tuskin enää tapaamme joulun jälkeen. Osan kanssa toivottavasti ystävyydestä tulee kuitenkin pysyvää ja muutaman vuoden päästä voidaan Suomessa muistella yhdessä Shanghai-aikaa.

 

Haikeista jäähyväisistä huolimatta tähän ihanaan ihmisjoukkoon tutustuminen rikastuttaa valtavasti, enkä jättäisi kokematta tätä mistään hinnasta. Missään muualla en ole kokenut yhtä paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnetta entuudestaan tuntemattomien ihmisten kesken kuin expatien keskuudessa. Eilen jutustelin Ikeassa erään tuntemattoman brittirouvan kanssa kuin vanhan ystävän kanssa konsanaan. Meitä yhdisti se, että olemme muuttaneet Kiinaan muualta ja se riitti siihen, että juttelimme pitkän tovin joulusta hänen kanssaan.

Kiitos vaan kaikille teille, jotka otitte meidän perheemme niin ihanasti vastaan ja olette auttaneet meitä alkuun tässä Kiina-arjessa ja onnea uuteen elämänvaiheeseen niille teistä, jotka jatkatte nyt matkaanne takaisin kotimaahan tai muualle maailmaan.