Terveydenhuoltoa Kiinassa

Sain kutsun tapaamaan erään suuren kansainvälisen terveydenhuollon alan yrityksen johtoa eilen. Olen tehnyt yhteistyötä kyseisen yrityksen kanssa Suomessa ja nyt sain sitten mahdollisuuden tutustua toimintaan Kiinassa.

 

Keskustelimme yrityksen toiminnasta täällä Shanghaissa ja Kiinassa. Pääsimme vertailemaan markkinoiden eroja Suomen ja Kiinan välillä.

 

Terveydenhuollon tuotteiden rekisteröinti ja myyntiluvan saaminen on kuulemma Kiinassa pitkällinen prosessi, pidempi kuin monissa muissa maissa. Laatu pitää todentaa tarkasti, mikä on tietysti erittäin hyvä. Kysyin, vaaditaanko ulkomaiselta yritykseltä enemmän. Yllätyksekseni vastaus oli, että usein suurilla kansainvälisillä yrityksillä on jo laatuasiat kunnossa, joten prosessi saattaa olla heille jopa helpompi kuin paikallisille yrityksille. Olisin ajatellut, että tässä(kin) suositaan paikallista toimijaa.

 

Keskustelimme pitkään myös kiinalaisen terveydenhuollon tilasta. Sairaalat rahoittavat pitkälti toimintaansa potilaan kukkarolla. Köyhällä ei ole varaa valita ja monet julkiset sairaalat ovat kuulemma "a mess". Tämän samaisen "termin" olen kuullut aikaisemminkin kuvaavan julkista terveydenhuoltoa.

 

Meillä Suomessa ollaan yhdistämässä potilasjärjestelmiä - ehkä takkuisesti mutta kuitenkin. E-resepti on otettu tai otetaan piakkoin käyttöön - kunnasta riippuen. Laboratoriot ja röntgen ovat olleet jo pitkään sähköisen järjestelmän piirissä. Ja yritysmaailmasta tuttu lean-ajattelu on valtaamassa julkistakin terveydenhuoltoa.

 

Kiinassa sairaalat saavat itse päättää järjestelmänsä ja systeeminsä, joten keskusteluyhteyttä sairaaloiden järjestelmien välillä on turha kuvitellakaan. Jos vaihdat sairaalaa, otat paperinivaskan mukaan ...sikäli mikäli potilasjärjestelmään on mitään käynnistäsi edes kirjattu. Saattaa olla, ettei kenelläkään ollut aikaa tehdä merkintöjä, kun tuli kiireellisempiä potilaita ovista ja ikkunoista.

 

Suomalaisessa julkisessa terveydenhuollossa työskennelleenä ja oman vastuualueeni toimintoja leananneena sekä laajempaakin kehitystä tiiviisti seuranneena, sormeni syyhyäisivät päästä järjestelemään asioita täällä Kiinassakin. Pian sitä kuitenkin alkaisi tajuta tämän maan koon ja laajuuden. Taitaisi iskeä burn-out jo alkumetreillä.
Ei ole ihme, etteivät järjestelmät keskustele keskenään, kun terveydenhuollon pitää selvitä 1.3 miljardin ihmisen hoidosta. Jokainen sairaala yrittää selvitä omista potilaistaan. Viis siitä, mitä naapurisairaalassa puuhataan. Ei tällaista massaa vaan yksinkertaisesti voi hallita!

 

Päällimmäisenä tapaamisestamme jäi sellainen tunne, että vaikka suomalaista terveydenhuoltoa parjataan kovasti, kyllä meillä Suomessa asiat ovat kuitenkin hyvin. Kenenkään tehohoito tai leikkaus ei ole kukkaron paksuudesta kiinni ja kaikille (oikeasti sairaille) tarjotaan yhtäläinen terveydenhuolto. Kiinalainen tavallinen kaduntallaaja voi vain haaveilla sellaisesta yhdenvertaisuudesta.