SWFC -tornissa

Tällä hetkellä blogin päivitys on hiukan takkuista, sillä Kiinan kommunistipuolueen vallanvaihdon takia täällä on kiristetty nettisensuuria. Jopa openVPN on nyt tökkinyt. Eilen sain sen taas toimimaan, mutta tänään ei onnistu. Onneksi minulla on näitä vaihtoehtoja plakkarissa... ja toivottavasti kokouksen jälkeen tilanne normalisoituu. Äh, inhoan hitaita yhteyksiä.

 

No, sain teille kuitenkin ladattua kasan kuvia kylmän sunnuntai-aamun vierailukohteestamme SWFC-pilvenpiirtäjästä.

 

SWFC
No.100, Century Ave., Pudong New Area, Shanghai China

SWFC (Shanghai World Financial Center) valmistui vuonna 2008 ja on nykyään Pearl towerin kanssa Shanghain tunnusmerkkejä. Illalla se saa ylleen hienot valot.

 

Rakennus tunnetaan myös lempinimillä pullonavaaja tai kahvatalo, sillä sen todella muistuttaa pullonavaajaa. Huipulla olevalla kololla on tärkeä merkitys, nimittäin sen läpi lohikäärmeet pääsevät lentämään vuorille. Ilman koloa raukat törmäisivät talon seinään. Toivottavasti lohikäärmeiden lentoreitit otetaan huomioon myös pullonavaajan viereen, maailman toiseksi korkeimmaksi rakennukseksi nousevan Shanghai Towerin arkkitehtuurissa... (vain Burj Khalifa eli Burj Dubai jää korkeammaksi).

 

Me ostimme liput ihan ylös asti. Ennen hissiin astumista saimme kuitenkin ihailla mm. Shanghain pienoismallia.

 Hisseistä ja henkilökunnan asuista tuli voimakas Star Trek -fiilis.

Kerros 100 sijaitsee aukon yläpuolella ja on 474 m korkeudessa. Se on kuulemma maailman korkein näköalatasanne. Minä kun en tykkää korkeista paikoista (sitä, mitä ihmettä sitten teinkään tuolla melkein puolessa kilometrissa, en oikein itsekään ymmärrä...), ylimmän kerroksen lasilattia oli hiukan liikaa. On jokseenkin kamalaa katsoa omia lapsiaan astelemassa (Kiinassa) noin korkealla lasilattialla.

 

Vaikka alhaalla vaikutti kirkkaalta, ylhäällä näkyvyyttä haittasi kuitenkin hiukan utu.

Jokinäkymät olivat pienestä udusta huolimassa hienot.

A ei pelännyt ollenkaan, katseli vain ihastuneena silmien edessä avautuvaa, loputtomiin jatkuvaa kaupunkimaisemaa.

Etualalla näkyy Jin Mao -tornin jääkidettä muistuttava huippu sekä sen takana Pearl Tower.

Nuorimmaiseltamme taitavat puuttua korkeusanturit, sillä hän ei ollut millänsäkään näistä henkeäsalpaavista näkymistä.

 

Talo, talo, tuolla!

 

 

 

Itse asiassa F oli niin innostunut katselemaan maisemaa, että kävi makuulleen lattialle ja seuraili alla muurahaisen kokoisina vilistäviä autoja nenä kiinni lattialasissa. Tässä vaiheessa alkoi äidin hermo jo rakoilla. Oli päästävä pois!

 

 

 

 

 

 Maailma jalkojeni alla...

Ylimmän kerroksen lisäksi kerroksissa 97 ja 94 on mahdollista ihailla maisemia. Täytyy sanoa, että nämä sopivat paremmin korkeanpaikankammoiselle, sillä näissä ei ole lasilattiaa.

94. kerroksessa on mahdollista zoomailla lähitaloihin pientä maksua vastaan. Siellä on myös kahvio ja matkamuistomyymälä.

Lapset saivat Mummilta ja Vaarilta pienet muistot tornikäynnistä: J sai pullonavaaja-taskulamppuavaimenperän ja tytöt halusivat lohikäärmeet.

Ihanaa, takaisin maan kamaralle!

 

Tulipahan koettua tämäkin. Ihan heti ei tarvitse mennä uudestaan. Tosin iltavalaistuksessa kaupunki olisi varmasti upeaa katseltavaa...