Vieraat lähtivät

Vieraamme lähtivät tänään. Kaksi vierailijaporukkaa heti toistensa perään on pitänyt meidät kaksi viikkoa kiireisinä... tai itse asiassa me olemme tainneet pitää vieraat kiireisinä. Lyhyiden vierailujen aikana vaan ei kertakaikkiaan ehdi lepäillä...

Ilmat ovat olleet todella suosiollisia. Välillä on ollut hiukan kylmää, mutta Suomeen verrattuna kuitenkin sentään lämmintä. Aurinko on paistanut lähes joka päivä, joten loka-marraskuu on kyllä ihan hyvä aika tulla vierailemaan Shanghaihin.

 

Pääsimme vielä keskiviikkona nauttimaan terassilounaastakin Element Freshiin.

Minä valitsin uudelta talvilistalta lämmintä pinaattisalaattia, jossa on karamellisoituja pähkinöitä ja päärynöitä sekä sinihomejuustoa. Nam!

 

Vieraidemme kanssa on tehty kovasti ostoksia eri markkinoilta ja minä olen päässyt hiomaan tinkimistaitojani. Kun alkaa tuntua, että hinta ei enää millään tahdo laskea, mainitsen aina, että asun muuten Shanghaissa, joten saatan tulla uudestaan kaverin kanssa. Silloin saa vielä hintaa hiukan alas.

 

Erään kangasmarkkinoiden myyjän kanssa väänsimme hintaa tovin ja olin peräänantamaton. En ollut vielä heittänyt valttikorttiani asumisesta kehiin, kun myyjä kysyikin, että kuinka kauan olen asunut Shanghaissa. Totesin, että kolmisen kuukautta ja hän kertoi luulleensa, että vähintään kuusi vuotta. Olin kuulemma niin kovin tiukka, että hän arvasi minun asuvan täällä. Saattaa toki olla, että nämä ovat vakiofraaseja myyjältä :)

 

Feikkimarkkinoilla lähtöhinnat ovat välillä niin poskettomia, että leuka loksahtaa auki. Kun minulle tuli akuutti tarve käsilaukkuun, päätin hankkia sen feikkimarkinoilta, jonne viimeisenä päivänä menimme appivanhempieni kanssa. Sain nimittäin uuden takkini (siitä postaus myöhemmin) kangasmarkkinoilta ja mieheni tokaisi puolihuolimattomasti, ettei harmaa laukkuni sovi sen kanssa. Siis mennä nyt toteamaan naiselle, ettei joku sovi! No sehän tarkoittaa sitä, että on pakko hankkia uusi. Noin kymmenen tuntia tämän kommentin jälkeen olin ostanut uuden laukun. Ja pääosa tästä kymenestä tunnista meni yöuniin...

 

 

Pyysin laukkumyyjää kertomaan heti järkevän hinnan. Hän aloitti 1700 RMB:llä. Kun se leuka tässä kohtaa loksahti auki ja sain sanottua Kiinaksi "Liian kallista" (täytyy pyytää kiinanopettajaani opettamaan "Aivan törkeän liian kallista"), laski hinta "ystävälle" ja "ensimmäiselle asiakkaalle" 850 RMB:iin. Päätin, että voin maksaa 200 RMB eli olimme aika kaukana hintoinemme toisistamme. Todennäköisesti tämäkin oli kamalaa ylihintaa, mutta lopulta päädyimme siis 1700 RMB:stä 200 RMB:iin ja laukku lähti mukaani.

 

 

 

Ihailimme feikkimarkkinoilla myös tätä teeastiastoa appivanhempieni kanssa. Astiasto lähtikin matkaamme pienen tinkimisen jälkeen. Yllätyksekseni saimmekin sen Mummilta ja Vaarilta lähtiäislahjaksi.

 

Näitä myi tosi kiva pikku liike, jossa lähtöhinnat oli kirjoitettu hintalappuihin ja ne olivat kohtuullisia. Tänne lupasin mennä uudestaan ja varmasti menenkin. Harmikseni en löydä paikan korttia mistään, jotta olisin voinut laittaa kojun numeron. Ulkomuistista sanoisin, että koju on F-17, mutta en ole lainkaan varma.

 

Feikkimarkkinoilla kävimme myös tinkimässä huivikaupassa, josta aikaisemminkin olen ostanut huivin. "Ystävän ja ensiasiakkaan" hinnaksi tarjottiin 180 RMB kappale. Annoin peruskauhistelut puoleltani ja kerroin, että olen ostanut huiveja 10 ja 25 RMB:lla. Nämä olivat toki parempilaatuisia, mutta rajansa kuitenkin. En jaksanut alkaa kissa-hiiri -jahtia ja ilmoitin, että maksan 30 RMB en penniäkään enempää. Jos en sillä huivia saa, ostan sen muualta. Myyjät keskustelivat vilkkaasti keskenään, laskivat hintaa pikkuhiljaa alaspäin ja lopulta suostuivat hintaani. Halvemmallakin varmaan olisi voinut saada, mutta kyllä minä tuon verran voin sentään maksaa.

 

Vielä viimeisenä päivänä kävimme ihailemassa Pudongin kukkamarkkinoiden antia appivanhempieni kanssa. En ole aikaisemmin koskaan ehtinyt tutustua markkinoiden yläkerran tarjontaan. Siellä olikin mm. silkkikukkia, joita itse asiassa en voi sietää. Täällä Kiinassa tehdään kuitenkin aivan aidonnäköisiä ja -tuntuisia tekokalloja. Näin niitä ensi kerran previsitillämme asuessamme Yanlordissa Aquaspace -hotellissa. Ja nyt löysin niitä siis täältä. Pienen kallan lähtöhinta oli 8 RMB kappaleelta. En ostanut niitä vielä, mutta näitä tekokukkia saattaisin jopa harkita.

 

Yläkerrassa oli myös ihanaa pientavaraa ja anoppini ostikin vielä tuon yllä olevan kiinakaapin. Hintataso tuntuu olevan samanlainen kuin feikkimarkkinoilla tai DongTai Lun antiikkikujilla.

Viimeinen ilta vieraidemme kanssa vietettiin The Kitchen Salvatore Cuomo -ravintolassa, josta aikaisemminkin olen maininnut. Vaari tarvitsi hiukan apuvälineitä tunnelmallisessa ravintolassa.

Kotiin kävelimme kaunista LuJiaZuin joenrantabulevardia, jossa voi ihailla Bundin valoja ja ohi ajavia veneitä ja laivoja. Tämä on ihana päivälläkin, sillä se on rauhallinen keidas kauniine istutuksineen. Liikenteen melu hiljenee täällä ja täällä voi todella viettää hetken ihan rauhassa. Bulevardille pääsee ihan compoundimme nurkalta ja tykkäänkin käydä siellä kävelemässä.

Nyt on siis hyvästelty vieraat ja alkaa tavallinen arki. Lapset jo odottavat kovasti, että näkevät isovanhemmat jouluna. Ja toivotamme vieraat tervetulleiksi pian taas uudestaan!