lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kylillä

Aamulla lähdimme noutamaan koko katraan kera Lujiabang Lulta valmiita vaatteita. Sen lisäksi, että meillä oli kolme ei-niin-innokasta lasta mukana (pieninkin toisteli topakasti: "Ei mennä Lujiabangluulle"), oli lämpötila selvästi noususuunnassa eli tiedossa oli kaikilta osin hikinen reissu.
 

Lujiabang Lulla pienimmän ilme kuitenkin kirkastui, kun hän muisti lempipuuhansa: istua myyjien pikkujakkaroilla. Ja koska kiinalaiset pitävät paljon lapsista, antavat he mielellään 2-vuotiaan istua jakkaroillaan. Jos emme olisi taluttaneet neitiä määrätietoisesti eteenpäin, olisi hän varmaan käynyt joka kojussa istuksimassa.
 
Jackin kojun (1. krs, 132)  luona myyjät muistavat meidät hyvin... tai no siis muistavat lapsemme. Tänäänkin yksi tytöistä tarjosi lapsille litsi-luumuja, kun me sovittelimme teetettyjä pukuja. S:n puku oli heti hyvä. Minun mekkoni ja hameeni vaatii pienenpientä hienosäätöä, jakku ja housut olivat heti hyvät.
 
Seuraavaksi kipaisimme hakemaan S:n paitapuserot Lanilta (2. krs, 233). Kaikki viisi paitaa olivat hyviä ja hintakin oli varsin edullinen.
 
Lopuksi haimme vielä Lucylta (2. krs, 219) meille kaikille vaatteita. Minun housuni vaativat pienennystä, mutta muuten kaikki oli mallillaan. Lucy onkin monien suomalaisten jo vuosia käyttämä räätäli ja sana hyvästä laadusta kiertää suusta suuhun.
 
"Meidän pojat samiksina"


Käväisimme vielä lastenvaatemarkkinoilla (Pu'an Lu) hakemassa muutaman tuliaisen Suomeen. Tällä kertaa markkinoilta löytyi yllättävän paljon kaikenlaista kivaa. Talvella vaatevalikoima on selvästi enemmän keinokuitua, kiinaa ja bling-blingiä.
 
 
Lounaan jälkeen harrastimme vielä turistikävelyä Huaihai Lun, Fuming Lun ja Fuxing Lun kaduilla.
 
 
 

Onneksi nuorin veteli sikeitä, kun ohitimme nämä jakkarat. Muuten hän olisi varmasti halunnut ehdottomasti istua kaikissa.




 Jäätelöä välipalaksi.
 

Lopuksi on pakko vielä kysyä, jos vaikka joku sattuisi tietämään kuvassa oleville hedelmille suomen- tai englanninkielisen nimen. Kiinaksi se on Ying Mei eli Ying-marja. Googlaamalla sain aika monta kuvaa Ying Mei -nimisistä ihmistä, vaatteet päällä ja ilman...


Nämä ovat sellaisia perusmansikan kokoisia, nyppyläisiä hedelmiä (tai marjoja?).
Väri on tummanpunainen ja sisältä vaaleampi. Keskellä on kirsikan kiven kokoinen kivi.


Rakenne on tuommoinen jännä säikeinen. Maku on hiukan kirpeä, mutta hyvä. Nyt on niiden sesonki ja ruotsalaisystäväni tiesi kertoa, että nämä ovat oikeaa superfoodia. Mutta onkohan näille olemassa muuta nimeä kuin kiinankielinen Ying Mei?

 

3 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta blogista. Marja on yangmei, wikipedian mukaan Myrica rubra, also called Chinese Bayberry, Japanese Bayberry, Red Bayberry, Yumberry or Waxberry. Suomalaista nimea en tieda. Kiinalaisten ystavieni mukaan marjoja tulisi liottaa puolisen tuntia suolavedessa,jotta hedelmakarpasten munimat munat saadaan pois. Tama marja erityisesti houkuttelee niita. Kannattaa nauttia nyt, silla kausi on vain noin 6 viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos kommentistasi. Ja kiitos kovasti nimestä kiinalaiselle marjalle. Ayini kirjoitti sen pinyineinä siis väärin. Ilmankos Ying mei google-hakuni tuotti erinäköisiä naisia ;)
      Ehkei tuolle ole edes suomenkielistä nimeä, mutta kiva tietää edes englanninkielinen.
      Ayimme liottaa kaikki kuorimattomat marjat ja hedelmät aina vedessä. Käyttää usein soodaa tai jauhoja, suolasta en ole varma... Onkohan sitä tullut syötyä montakin kärpäsen munaa... ;)Miehen kanssa pohdittiinkiin, että tuon nyppyläisen rakenteen takia keräävät varmasti kaikenlaista. Tosin kärpäsen munia emme edes osanneet pelätä. Onneksi lapset eivät niin kovasti ole noita kirpeän maun takia syöneet.
      Ja tuo ruotsalainen ystäväni myös tiesi kertoa, että kausi on lyhyt eli kesäloman jälkeen emme taida näitä enää saada.
      Mia

      Poista
  2. Ja taas tuli koko perheelle uudet vaatteet. Kyllä kannattaa teettää, kun halvalla saa.
    Onpas erikoinen marja.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.