Rikas suomen kieli

Viime aikoina on muun muassa Face bookissa kiertänyt artikkeli kymmenestä vaikeimmasta kielestä opiskella (jos äidinkieli on englanti). Näiden joukossa on suomen kieli - ja muuten mandariinikin. FB:ssa on myös kiertänyt vertailu sanasta, joka käytännössä kaikilla muilla kielillä on Volume mutta suomeksi Äänenvoimakkuus.

 

Täällä Kiinassa saan usein myös selittää, mikä on tuo kummallinen sana, jota tyttäreni huutelee. Äiti. Kun kerron, mitä se tarkoittaa, on hämmästys usein suuri, sillä kutakuinkin kaikkialla muualla maailmassa se on jotain Mom, Mummy, Mama tai vastaavaa.

 

Meillä noin viidellä miljoonalla suomalaisella onkin tärkeä tehtävä pitää erikoinen kielemme hengissä. Erityisesti täällä ulkomailla asuessa lasten suomenkielentaidon eteen on tehtävä töitä, jottei se huku englannin ylivallan alle.

 

Voi miten "virkistävää" olikin kuulla tänään uima-altaallamme varsin vivahteikasta suomen kieltä. Nimittäin itse saavuin uimaan jälkikäteen muun perheen ollessa jo nauttimassa aalloista. Edessäni rannalle kulki tulevaisuutemme toivot, kaksi suomalaisnuorta. Ehkä parikymppistä - hieman alle tai yli. He eivät tainneet tunnistaa minua suomalaiseksi - tumma tukka ja pieni koko ovat yllättävän hämääviä.

 

Näiden blondien neitosten keskustelu kulki kutakuinkin sanatarkasti näin:

 

Vittu, tuollakin on noita vitun kakaroita vaikka kuinka paljon (osoittaa isoon altaaseen)

 

Neitoset asettelevat pyyhkeitä hyvin lähelle paikkaa, jossa meidän ja naapurin lasten leiri on. Lapset ovat uimassa, joten neidit eivät heti huomaa, että paikalla on lasten leluja. Ja kun toinen typy sitten tämän huomaa, jatkuu keskustelu näin.

 

Älä sano, että tossakin on jotain vitun kakaroita.

 

Siinä vaiheessa ilmiannan kielisukulaisuuteni heille sanomalla, että kannattaa varmaan hiukan miettiä, mitä suustaan päästää ja minkälaisen kuvan itsestään antaa. Osa meistä kun puhuu sujuvaa suomea. Ehdotan myöskin siirtymistä hiukan kauemmas, sillä totta tosiaan paikalla on pian kasa lapsia -joskaan ei yhtään vitun kakaraa.

 

Pimut keräävät valkoiset peppunsa ja siirtyvät takavasemmalle. Pian paikalla onkin kasa lapsia ja pari naapuria, jonka kanssa puimme nuorison kielenkäyttöä.

 

Yksi naapureista toteaa, että ehkä tosiaan kannattaa hiukan pohtia sitä, minkälaisen kuvan itsestään haluaa muille suomalaisille antaa. Piirit kun täällä ovat hyvin pienet...

 

Minusta kenenkään ei tarvitse pitää lapsista -minun tai muiden. Yhtään sen enempää kuin minun tarvitsee tykätä huonosti käyttäytyvistä teineistä. Eri asia on sitten, miten asiansa esittää ja millä tavalla toisista ihmistä puhuu...

 

Itse ymmärrän englantia, saksaa ja ruotsia ja hiukan nyt espanjaa ja kiinaakin. Ja rannalla olen viettänyt aika paljon aikaa. Millään muulla kielellä en ole kuullut edes pahimmassa murrosiässä olevien teinien puhuvan samoin. Mahtaisivat näiden neitien vanhemmat olla ylpeitä jälkikasvustaan, jos tietäisivät! Onneksi meillä on täällä kuitenkin paljon upeita suomalaisnuoria, jotka käytöksellään edustavat sekä itseään että Suomea esimerkillisesti.