Siskonmakkarakeittoa

Vietin viime viikon "yksinhuoltajana" herra S:n matkustettua Suomeen työmatkalle. Ennen matkaa kävin kutakuinkin seuraavanlaisen keskustelun ...tai yksinpuhelu se taisi enemmän olla.

 

Sinä, mieheni, toit perheemme tänne kummaan maahan saasteiden keskelle...

Tässä kohtaa oli lievää tarkoitushakuisuutta painottaa kaikkia negatiivisia asioita.

Sitä paitsi ihan yhdessä me päätimme tänne muuttaa, mutta tässä kohdin sekin oli sivuseikka.

 

Nyt, sinä rakas mieheni, jätät meidät tänne...

Sivuseikka oli myös se, että lapsilla jatkui koulu, minkä vuoksi en halunnut vielä lähteä Suomeen.

 

...kun sinä, mieheni, lähdet raikkaiden tuulien maahan. Maahan ehtymättömien kalkkunanakkien ja salmiakkien.

Tässä kohtaa annoin ääneni väristä ja huulen väpättää.

 

Nih! Tässä sinulle matkalaukkuni. Tuothan se takaisin täynnä Suomi-tuliaisia.

Minun matkalaukkuni on perheemme ehdottomasti suurin... ja väriltään pinkein. Niin, että tämä edeltävä puhe oli käytävä, jotta vakuutin mieheni siitä, että kyllä liikematkalainen voi ihan hyvin matkustaa hot-pink -värisen matkalaukun kanssa. Sitä paitsi se on helppo löytää matkalaukkuhihnaltakin.

 

Lauantaiaamuna kauan odotettu matkalainen sitten saapui kotiin. Puheeni oli tehonnut niin hyvin, ettei pinkki matkalaukku riittänyt kaiken Suomi-tuliaisen kantamiseksi kotiin. Mies osti pisteillä ylimääräisenkin kassin.

 

Pienin hehkutti herra Hakkaraisen xylitoltabletteja, joita lienee nyt varastossamme vuodeksi eteenpäin. Minä ja isommat otimme riemuiten vastaan Makuunin irtokarkkilähetyksen -ehkä riittävät pariksi viikonlopuksi. Ja valtavan määrän muita karkkeja, Oltermannia, kalkkunanakkeja, savuhärkämakkaraa, ruisleipää, hapankorppuja...

Erityinen Suomituliainen oli siskonmakkara. Siellä Suomessa ei varmasti tätä arkiruokaa osaa sillä tavalla arvostaa, mutta tänään, kun tein meille siskonmakkarakeittoa, oli kuin juhla olisi ollut. Pienintä lukuunottamatta perhe söi hartaudella keittoa, ja Oltermannilla päällystettyä ruisleipää. Pienin  lienee sen verran kiinalaistunut ruokamaussaan, ettei osannut niin arvostaa äidin kokkauksia. Hän syö mieluummin nuudelia ja tofua...

 

Kyllähän täällä hyvin pärjää ilman siskonmakkaraa ja muita kotimaisia tarvikkeita, mutta ai miten hyvältä ne maistuvat tauon jälkeen.