Matkalla: Rentoilua ja vesiretkeilyä

Saavuimme eilen illalla kotiin ihanan matkan jälkeen. Borneo oli kaunis ja ilmat suosivat meitä ihanasti. Loppulomalla päivitykset tänne blogiin jäivät päivän touhujen jalkoihin, sillä ystäväperheemme Shanghaista saapui seuraksemme loppu loman ajaksi.

Yhdessä nautiskeltiin rentoilusta ja aktiviteeteistä.

Touhua maalla ja merellä.

Sekä hyvästä ruuasta.

Kuvat ovat suosikikseni nousseesta Teppanyaki-ravintolasta.

 

Yhden päivän vietimme merellisissä tunnelmissa, 

kun lähdimme Amazing Borneon kanssa Borneo Reef Worldiin 

tutustumaan merenalaiseen maailmaan.

  

Reef World on iso ponttooni, kuulemma Itä-Aasian suurin, joka on parkkeerattu riutan viereen.

Ponttoonin alla oli ikkuna veteen, josta snorklailua harrastamaton saattoi ihailla riutan elämää.

Eihän siitä toki yhtä hienosti värit näy, kun itse snorklaamalla, mutta se oli mukava F:lle,

jota emme snorklailuharrastuksen aloittamisesta huolimatta vielä laittaneet avoveteen.

Ikkunan edessä oli ikäänkuin parvekelaatikoissa koralleja ja kaloja syötettiin myös siinä,

niinpä siinä oli mm. "nemo-kaloja"

Snorklausalue oli rajattu poijuin ja köysin, jolloin lastenkin oli kohtuullisen helppoa snorklailla ilman pelkoa joutumisesta liian matalaan veteen, jossa olisi voinut joutua koralleiden raapimaksi tai osua myrkyllisiin koralleihin.

 

Näimme monenlaisia kaloja, kuten muutaman pallokalan ja hirvittävän myrkyllisen kivikalan, joka onneksi tapansa mukaisesti makoili hiljaa pohjassa. Yksi mureenakin bongattiin. Lisäksi erilaisia keijukaloja, perhokaloja, vuokkokaloja ja välskäreitä eli kaloja kaikissa väreissä. Monia emme tietysti edes tunnistaneet.

Halukkailla oli myös mahdollisuus kokeilla "merikävelyä". 

Siinä kävelijälle istutetaan painava kypärä päähän, johon johdetaan ilmaa. 

.

Meidän porukastamme meren alle lähtivät aikuiset minua lukuunottamatta sekä J. Minä jäin ihan mielelläni lapsenvahdiksi. Tykkään kyllä snorklata kovasti, mutta meren alla oleilu ei houkuta... (=pelottaa).

Merikävelijöitä avusti kaksi pinnalla ja kaksi sukeltajaa pinnan alla. 

Sukeltajat antoivat simpukoita, joilla retkue sai syöttää kaloja. 

Kaikki tuntuivat tykkäävän kovasti seikkailusta.

Meillä oli myös mahdollisuus vierailla läheisellä Sapi-saarella.

Kävimme myös siellä snorklaamassa ja kaloja oli todella paljon -vielä.

Ranta oli aivan tupaten täynnä turisteja. Ihmiset seisoivat korallien päällä ja osa oli jopa repinyt niitä.

Rannalla oli myös roskaa.

Kaikki korallit rannan tuntumassa olivat jo kuolleet... 

Onneksi vähän syvemmällä oli vielä jotain eloakin

Ihmispaljouden keskellä haahuili myös valtavia varaaneja.

Retki oli kuitenkin hyvä ja sopiva juuri lapsiperheille, jotka aloittelevat snorklailua.

J ja A ovat aloittaneet snorklailun jo useampi vuosi sitten ja olemme käyneet mm. Punaisella merellä ja Meksikossa avovedessä, mutta silloin piti aina vanhemman uida aivan rinnalla.
Nyt tällä rajatulla alueella oli helpompi antaa lasten tutkia hiukan omin päinkin.

Viimeisenä iltanamme lähdimme vielä pienelle veneretkelle katsomaan auringonlaskua.

 Ajelimme jokea pitkin rauhassa ja katselimme maisemia.

Joella asustaa kalastajayhteisöjä perinteisesti veden päälle rakennetuissa taloissaan.

F piteli tiukasti ystävänsä kädestä kiinni, jottei putoaisi veteen.

Saimme todistaa hauskan näyn, kun kalaparvi hyppeli kovaa vauhtia kohti venettämme.

Vasta juuri ennen venettä parvi kääntyi toiseen suuntaan ja grillattu kala jäi haaveeksi.

Päivä oli ollut täysin pilvetön, mutta illalla taivaalle alkoi nousta pilviä. Oli epävarmaa pääsemmekö näkemään auringonlaskua. Veneemme ohjattiin kuitenkin joen suulle ja niin merentakaa paljastui kaunis auringonlasku.

Aurinko laskee näillä leveyspiireillä uskomatonta vauhtia. 

Kun aurinko koskettaa horisonttia, 

se putoaa hetkessä taivaanrannan taa samalla värjäten taivaan ja pilvet upeaksi.

Auringon laskettua käänsimme veneen nokan kohti jokea ja rantaa ja palasimme hotellille illalliselle.

Sitten olikin vuorossa enää tylsin eli pakkaaminen kotimatkaa varten.

Aamulla jätimme nämä näkymät taaksemme ja suuntasimme kohti Kota Kinabalun kenttää.

Matka Cathay Pacificilla HK:n kautta meni sujuvasti ja illalla saavuimme puhtaaseen kotiin, jossa jääkaapissa odotti tuoreita mansikoita ja vastatehtyä jogurttia. Ayimme oli taas huolehtinut kotimme upeaan kuntoon, jotta paluumme sateeseen Shanghaihin sujuisi mukavasti.

Matkamme päättyi tähän. Laitan kuitenkin vielä yhden matkapäivityksen myöhemmin.
Halusin erottaa tämän ikävän tapauksen muusta matkatarinasta ja jakaa sen teille muistutukseksi siitä, kuin pienestä kaikki on kiinni.

Matkalla: Retkeilyä

Viime päivinä on touhuttu monenlaista ja illalla hotellihuoneesen saavuttuamme olen ennen nukahtamista tarttunut mieluummin Läckbergin rikostarinoihin kuin ryhtynyt käsittelemään kuvia blogia varten. Nyt on kuitenkin ryhtiliikkeen aika!

Tiistaiaamu aloitettiin rauhassa altaalla pulikoiden edellispäivän yöseikkailun jälkeen. Pienin kokeili ensimmäistä kertaa snorkkelointia, sillä tokihan se kuuluu kaksivuotiaan perustaitoihin... Yllättävän hienosti ensimmäinen snorkkelointi sujui!

Päivällä lähdimme retkelle rannalle. 

Pakkasimme eväitä matkaan ja lähdimme talssimaan lämmintä hiekkaa pitkin.

Kun sopiva kohta rantahietikolta löytyi, 

levitimme pyyhkeen ja jäimme ihailemaan maisemia eväitä napsien.

Rannalla oli aivan hiljaista, vain meidän perheemme!

Illalla saimme ihailla taas kaunista auringonlaskua!

Menimme illallistamaan Shangri Lan palkittuun Coast-ravintolaan, jonka pöydistä on upeat näkymät auringonlaskuun. Ruokailijoiden on myös mahdollista varata paviljonki rannalta tiettyä minimilaskuvaatimusta vastaan.

Ruoka oli hyvää.

Ei mitään superia, mutta hyvää.

Tunnelma oli miellyttävä ja taustamusiikista vastasi taitava pianisti.

Lähellä pöytäämme istunut kolmen lapsen äiti tuli erikseen sanomaan, että on hämmästynyt siitä, miten kauniisti kolmikkomme käyttäytyi illallisen ajan. Me olimme tietysti kovin ylpeitä kolmikostamme! Isot nyt aina osaavat käyttäytyä, mutta pienin saattaa joskus pistää ranttaliksi...

Illallisen jälkeen painuimme pehkuihin, sillä tiedossa oli 5:45 herätys. 

Klo 6:15 lähdimme lintujen tarkkailuretkelle.

Tiedättehän; aikainen lintu madon nappaa... tai jotain sinne päin.

Aurinko oli juuri nousemassa, kun lähdimme luonnonsuojelualueelle bongaamaan lintuja.

Äänet viidakossa olivat taas erilaiset 

ja nyt tosiaan kaskaiden lisäksi kuului valtavasti lintujen liverrystä.

Näimme muutamia lintuja, joita oli kuitenkin hankala saada vangituksi valokuviin.

Sen sijaan henkeäsalpaavan kauniit maisemat luonnonsuojelualueen kukkulan huipulta sain ikuistettua.

Kaukana taustalla lähes usvan peitossa siintää Gunung Kinabalu, 

eli Kinabalu vuori, joka yli 4000 metriin nousevana on Itä-Aasian korkein huippu.

Lintuja en tosiaan juuri saanut kuvattua, 

mutta yksi hedelmälepakko oli jäänyt uinumaan polkumme varteen, joten siitä sain kuvan 

...se kun pysyi kiltisti paikallaan

Kävimme tälläkin reissulla puunlatvuskävelyllä.

Aikaisen linturetken jälkeen lekottelimme loppupäivän rannalla ja altaalla.

Illallisen söimme malesialaisessa buffetissa hotellissamme.

Täällä buffet on ilmainen alle 12-vuotiaille 

ja Ala Cartessa on lapsille sopivat menut alkupaloineen ja jälkiruokineen erittäin edullisesti. 

Kolmen lapsen kanssa matkustavalle nämä edut tuntuvat jo lompakossa

Buffetissa oli pieniä ruokakojua, joissa ruoka valmistettiin valitsemistaan raaka-aineista silmien alla.

Ruokailijat saivat myös katsella malesialaista esitystä.

F:kin kokeili tätä "malesialaista ruutuhyppelyä", 

jossa hypitään rummutuksen tahdissa bambukeppien lomitse. 

Stiplu tietää ikävää kopausta jalkoihin.

Torstaina ehdimme aamupäiväksi uimaan, mutta lounaan jälkeen meillä oli taas retki tiedossa.

Retkikyytiä odotellessamme F tapasi ystävänsä, 

jota haluaa aina halata monta kertaa ja erotessa pääsee myös itku.

Retkemme kohde oli Klias-joki Etelä-Sabahissa, 

jonne oli yli 100 km matka läpi kylien ja maaseudun.

Klias-joelle saavuttuamme joimme iltapäiväteet joenvarsilodgessa.

Teen jälkeen puimme pelastusliivit yllemme ja kiipesimme veneen kyytiin.

Tarkoituksena oli nähdä villieläimiä, kuten ainoastaan Borneolla tavattavia nenäapinoita.

Käsiä ei kannattaisi uitella joessa, sillä täällä asuu myös krokotiileja!

Heti matkan aluksi näimme kotkan sekä pitkähäntämakakeja.

Pian näimme ensimmäiset nenäapinat. 

Lauman naarailla on pikkuklyyvarit mutta laumaa johtavalla uroolla onkin sitten oikein iso nenä.

Näimme sekä naaraita, uroksia että poikasia.

Hyviä kuvia en näistä kamerallani valitettavasti saanut, 

mutta olin hirvittävän iloinen, että onnistuimme näkemään useita yksilöitä matkamme aikana!

Reissullamme näimme myös valtavan liskon (Monitor Lizard), 

uudestaan kotkan ja kuningaskalastajan. 

Krokotiilejä emme harmiksemme nähneet.

Kävimme myös joen kapeilla sivuhaaroilla veneellämme, 

jolloin ympäröivä luonto oli aivan käsien ulottuvilla.

Auringon laskiessa söimme illallisen lodgessa.

A ja seureessamme olleen kiinalaisperheen lapset lauloivat 

ja leikkivät yhdessä kiinalaisia uudenvuoden leikkilauluja. 

Perhe oli selvästi hämmästynyt, kun osasimme kiinaa.

 

Illallisen jälkeen astuimme jälleen veneeseen.

Pilkkopimeä joki vaikutti nyt aivan erilaiselta kuin tuntia aikaisemmin päivän valossa.

Viidakon öiset äänet loivat jännittävän tunnelman.

Sitten alkoi luonnon oma valoshow: tuhannet tulikärpäset hohtivat ja kimalsivat puissa aivan kuin koko joenvarren puut olisi puettu jouluvalohin. Näky oli uskomattoman kaunis.

Harmi, että sitä on mahdotonta saada vangittua muistikortille.

Kun veneen moottorit hetkeksi sammutettiin ja kaikki lapsetkin malttoivat olla hetken hiljaa,

oli tunnelma satumainen: sadat ja tuhannet tulikärpäset ja viidakon öiset äänet.

Kokemus oli vaikuttava ja lapset selvästi nauttivat tunnelmasta.

 Tänään on sitten taas oleiltu vaan rannalla ja altaalla.

Tänään aamulla rannan aallot olivat hiukan suurempia 

ja innostivat perheen isot lapet ja isän boogie boardaamaan. 

Minä ja pienin juoksimme nauraen aaltoja pakoon ja läiskyttelimme rantavedessä.

Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi tänään oli järjestetty myös lohikäärmevenekilpailu.

Vanha vuosi peloteltiin kovaäänisin rummutuksin ja leijonatanssein pois.

Tanssiesityksen päätti taidokas lohikäärmetanssi.

Enkä tänä vuonna edes jäänyt leijonatanssin jalkoihin, kuten viime vuonna Vietnamissa...

Xin Nian Kuai Le! Hyvää Uutta Vuotta, Hevosen Vuotta.

Matkalla: Like Superman

Tänään aamu valkeni vielä eilistäkin upeampana; taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. 

Lähdimme heti aamupalan jälkeen rannalle boogie boardeilemaan.

Aallot eivät olleet kovin isoja, mutta näin lasten ...ja äidin... olikin helpompaa. 

Vain pienin jätti lautailut väliin ja keskittyi keräämään simpukoita ja tarkkailemaan rapuja.

Yksi uima-alueelle eksynyt meduusa sai pikakyydin laudan päällä laveammille vesille.

Rannalla oli tosi rauhallista ja vaikka hotelli on iso, ihmisiä oli vain muutamia.

Iltapäiväksi tulimme altaalle, jossa isä ja lapset innostuivat laskemaan vesiliukumäkeä oikein hurjasti.

"Go A, Go", kannusti liukumäen uimavalvoja. Ja F sai heittää aina yläfemmat ennen laskua.

Isä taas sai ohjeistusta: "Go like Superman"  ja niin sitä mentiin.

Rasa Ria on ihanteellinen hotelli lasten kanssa, joka asiassa heidät huomioidaan.

Henkilökunta on erittäin ystävällistä ja vaihtaa aina muutaman sanan lasten kanssa.

Myös yleisesti hotellivieraat otetaan hyvin huomioon: altaalla kiertelee jatkuvasti henkilökuntaa tarjoilemassa jäävettä, jäädytettyjä viinirypäleitä (ihania helteessä!!), jäätelöä tai viilennettyjä pyyhkeitä asiakkaille maksutta. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkotettakin on tarjolla.

Vasta hiukan ennen auringonlaskua kömmimme huoneeseen vaatteiden vaihdolle.

Illallisella kävimme hotellin  buffet-ravintolassa.

Illallisen jälkeen olikin vuorossa uusi vaatteiden vaihto, sillä olimme menossa

 "Nocturnal Animal Watch" -vierailulle luonnonsuojelualueelle.

Piilotimme paljaan ihon hyttysiltä ja se mitä jäi näkyviin, kuorrutettiin hyttyskarkotteella.

Asettauduimme tarkkailumökin sisään. Mökin pienestä luukusta tiirailimme viidakkoa taskulampun valossa. Henkilökunta oli laittanut mökin viereen hedelmiä eläinten houkuttelemiseksi.  Ja paikalle vaelsikin kolmenlaisia peuroja. Näimme myös sammakoita ja lepakoita sekä yhdet kiiluvat silmät, jotka eivät uskaltautuneet lähemmäksi. Jos onni olisi ollut myöden, olisimme voineet nähdä hunajakarhun ja leopardikissan. Nyt saimme tyytyä peuroihin ja kiiluviin silmiin.

Vaikka emme niin kovasti eläimiä nähneet, olivat viidakon yöäänet jännittävää kuunneltavaa.

Ehkä onnistumme vielä näkemään leopardikissan, sillä oppaamme kutsui meidän retkelle uudestaan.

Nyt tältä illalta on retket retkeilty ja on aika käydä nukkumaan.