Matkalla: Retkeilyä

Viime päivinä on touhuttu monenlaista ja illalla hotellihuoneesen saavuttuamme olen ennen nukahtamista tarttunut mieluummin Läckbergin rikostarinoihin kuin ryhtynyt käsittelemään kuvia blogia varten. Nyt on kuitenkin ryhtiliikkeen aika!

Tiistaiaamu aloitettiin rauhassa altaalla pulikoiden edellispäivän yöseikkailun jälkeen. Pienin kokeili ensimmäistä kertaa snorkkelointia, sillä tokihan se kuuluu kaksivuotiaan perustaitoihin... Yllättävän hienosti ensimmäinen snorkkelointi sujui!

Päivällä lähdimme retkelle rannalle. 

Pakkasimme eväitä matkaan ja lähdimme talssimaan lämmintä hiekkaa pitkin.

Kun sopiva kohta rantahietikolta löytyi, 

levitimme pyyhkeen ja jäimme ihailemaan maisemia eväitä napsien.

Rannalla oli aivan hiljaista, vain meidän perheemme!

Illalla saimme ihailla taas kaunista auringonlaskua!

Menimme illallistamaan Shangri Lan palkittuun Coast-ravintolaan, jonka pöydistä on upeat näkymät auringonlaskuun. Ruokailijoiden on myös mahdollista varata paviljonki rannalta tiettyä minimilaskuvaatimusta vastaan.

Ruoka oli hyvää.

Ei mitään superia, mutta hyvää.

Tunnelma oli miellyttävä ja taustamusiikista vastasi taitava pianisti.

Lähellä pöytäämme istunut kolmen lapsen äiti tuli erikseen sanomaan, että on hämmästynyt siitä, miten kauniisti kolmikkomme käyttäytyi illallisen ajan. Me olimme tietysti kovin ylpeitä kolmikostamme! Isot nyt aina osaavat käyttäytyä, mutta pienin saattaa joskus pistää ranttaliksi...

Illallisen jälkeen painuimme pehkuihin, sillä tiedossa oli 5:45 herätys. 

Klo 6:15 lähdimme lintujen tarkkailuretkelle.

Tiedättehän; aikainen lintu madon nappaa... tai jotain sinne päin.

Aurinko oli juuri nousemassa, kun lähdimme luonnonsuojelualueelle bongaamaan lintuja.

Äänet viidakossa olivat taas erilaiset 

ja nyt tosiaan kaskaiden lisäksi kuului valtavasti lintujen liverrystä.

Näimme muutamia lintuja, joita oli kuitenkin hankala saada vangituksi valokuviin.

Sen sijaan henkeäsalpaavan kauniit maisemat luonnonsuojelualueen kukkulan huipulta sain ikuistettua.

Kaukana taustalla lähes usvan peitossa siintää Gunung Kinabalu, 

eli Kinabalu vuori, joka yli 4000 metriin nousevana on Itä-Aasian korkein huippu.

Lintuja en tosiaan juuri saanut kuvattua, 

mutta yksi hedelmälepakko oli jäänyt uinumaan polkumme varteen, joten siitä sain kuvan 

...se kun pysyi kiltisti paikallaan

Kävimme tälläkin reissulla puunlatvuskävelyllä.

Aikaisen linturetken jälkeen lekottelimme loppupäivän rannalla ja altaalla.

Illallisen söimme malesialaisessa buffetissa hotellissamme.

Täällä buffet on ilmainen alle 12-vuotiaille 

ja Ala Cartessa on lapsille sopivat menut alkupaloineen ja jälkiruokineen erittäin edullisesti. 

Kolmen lapsen kanssa matkustavalle nämä edut tuntuvat jo lompakossa

Buffetissa oli pieniä ruokakojua, joissa ruoka valmistettiin valitsemistaan raaka-aineista silmien alla.

Ruokailijat saivat myös katsella malesialaista esitystä.

F:kin kokeili tätä "malesialaista ruutuhyppelyä", 

jossa hypitään rummutuksen tahdissa bambukeppien lomitse. 

Stiplu tietää ikävää kopausta jalkoihin.

Torstaina ehdimme aamupäiväksi uimaan, mutta lounaan jälkeen meillä oli taas retki tiedossa.

Retkikyytiä odotellessamme F tapasi ystävänsä, 

jota haluaa aina halata monta kertaa ja erotessa pääsee myös itku.

Retkemme kohde oli Klias-joki Etelä-Sabahissa, 

jonne oli yli 100 km matka läpi kylien ja maaseudun.

Klias-joelle saavuttuamme joimme iltapäiväteet joenvarsilodgessa.

Teen jälkeen puimme pelastusliivit yllemme ja kiipesimme veneen kyytiin.

Tarkoituksena oli nähdä villieläimiä, kuten ainoastaan Borneolla tavattavia nenäapinoita.

Käsiä ei kannattaisi uitella joessa, sillä täällä asuu myös krokotiileja!

Heti matkan aluksi näimme kotkan sekä pitkähäntämakakeja.

Pian näimme ensimmäiset nenäapinat. 

Lauman naarailla on pikkuklyyvarit mutta laumaa johtavalla uroolla onkin sitten oikein iso nenä.

Näimme sekä naaraita, uroksia että poikasia.

Hyviä kuvia en näistä kamerallani valitettavasti saanut, 

mutta olin hirvittävän iloinen, että onnistuimme näkemään useita yksilöitä matkamme aikana!

Reissullamme näimme myös valtavan liskon (Monitor Lizard), 

uudestaan kotkan ja kuningaskalastajan. 

Krokotiilejä emme harmiksemme nähneet.

Kävimme myös joen kapeilla sivuhaaroilla veneellämme, 

jolloin ympäröivä luonto oli aivan käsien ulottuvilla.

Auringon laskiessa söimme illallisen lodgessa.

A ja seureessamme olleen kiinalaisperheen lapset lauloivat 

ja leikkivät yhdessä kiinalaisia uudenvuoden leikkilauluja. 

Perhe oli selvästi hämmästynyt, kun osasimme kiinaa.

 

Illallisen jälkeen astuimme jälleen veneeseen.

Pilkkopimeä joki vaikutti nyt aivan erilaiselta kuin tuntia aikaisemmin päivän valossa.

Viidakon öiset äänet loivat jännittävän tunnelman.

Sitten alkoi luonnon oma valoshow: tuhannet tulikärpäset hohtivat ja kimalsivat puissa aivan kuin koko joenvarren puut olisi puettu jouluvalohin. Näky oli uskomattoman kaunis.

Harmi, että sitä on mahdotonta saada vangittua muistikortille.

Kun veneen moottorit hetkeksi sammutettiin ja kaikki lapsetkin malttoivat olla hetken hiljaa,

oli tunnelma satumainen: sadat ja tuhannet tulikärpäset ja viidakon öiset äänet.

Kokemus oli vaikuttava ja lapset selvästi nauttivat tunnelmasta.

 Tänään on sitten taas oleiltu vaan rannalla ja altaalla.

Tänään aamulla rannan aallot olivat hiukan suurempia 

ja innostivat perheen isot lapet ja isän boogie boardaamaan. 

Minä ja pienin juoksimme nauraen aaltoja pakoon ja läiskyttelimme rantavedessä.

Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi tänään oli järjestetty myös lohikäärmevenekilpailu.

Vanha vuosi peloteltiin kovaäänisin rummutuksin ja leijonatanssein pois.

Tanssiesityksen päätti taidokas lohikäärmetanssi.

Enkä tänä vuonna edes jäänyt leijonatanssin jalkoihin, kuten viime vuonna Vietnamissa...

Xin Nian Kuai Le! Hyvää Uutta Vuotta, Hevosen Vuotta.