Paluu arkeen

Tänään koitti paluu arkeen, kun lapset palasivat kouluun. S toki on jo tienannut perheen elantoa koko viime viikon, mutta tänään sitten muukin perhe aloitti arkisen aherruksen.

Viime viikon minä ja lapset vielä siis lomailimme, mutta emme ihan niin kuin olin ajatellut... Alku sujui suunnitelmien mukaan ja lomareissulta palattuamme poistimme joulun kodistamme heti lauantaina. Hetken pohdittuaan kuusen kohtaloa, mies päätyi riipimään sen paljaaksi keittiöveistäni käyttäen. Onneksi ei ollut kallis veitsi...

Sunnuntai-aamuna sängystä heräsi todella sairas pienimmäinen. Kuumetta oli 40.5 astetta eikä pieni jaksanut pysyä hereillä. Kun ei hän edes puhunut mitään, otin suunnakseni sairaalan vain muutaman tunnin kestäneestä kuumeilusta huolimatta. Onneksi, sillä muutoin bakteremiaksi diagnosoitu tauti olisi saattanut muuttua vakavaksi. Nyt se hoitui hienosti antibioottipistoksin.

Vaikka pienen vointi koheni hetkessä lääkityksen myötä, päätin rauhoittaa alkuviikon kotiin lomasta huolimatta. Isommat lapset itse asiassa taisivat riemuita tästä, sillä saivat kutsua meille kavereitaan. Meillä kävikin päivittäin sekalainen joukko isompien ystäviä. J ja A saivat myös uusia kavereita erään uuden suomalaisperheen majoituttua compoundillemme. Tai no, olivathan he jo osin tuttuja, sillä perhe kävi meillä previsitillään illallisella ja lapsilla tuntui heti ensi tapaamisesta lähtien synkkaavan hyvin.

Loppuviikosta uskaltauduin jo viemään pienimmänkin ulkoilemaan. Sää on ollut viime vuoden loppua paljon parempi ja monena päivänä on saatu nauttia sinisestä taivaasta. Perjantaina näytimme uusille tulokkaille lähiseutua hienossa kelissä!

 

Lauantiana oli tihkusadepäivä, muttemme antaneet sen häiritä suunniteltua kävelyretkeä uusien tulokkaiden kanssa. Tarkoituksena oli käväistä askartelumarkkinoilla, jotta lapset saisivat puuhaa ennen muuttokuorman saapumista. Illallisen söimme ystävien kanssa Lost Heavenissa.

Sunnuntaina päätimme viettää lettukestejä ja kutsuimme pari ystäväperhettä letuille. Pöytää kattaessamme tajusimme, että pöytä on joukolle hiukan niukka... Onneksi Kiinassa kaikki on isoa ja työhuoneesta raahattu kirjoituspöytä toimi helposti kuuden lapsen ruokapöytänä. Kätevää.

Lopulta meillä oli siis varsin mukava viimeinen lomaviikko, vaikkei mitään varsinaista ohjelmallista tehtykään. Kyllä tällä taas jaksaa seuraavaan lomaan, joka alkaakin ...hmmm... vajaa kahden viikon päästä...