Matkalla: Terrakottasotilaita (Xi'an)

Olen ollut kovin kiireinen ja blogi jää kerta toisensa jälkeen kakkoseksi nukkumatille. Ensin vietimme viikkoa vanhempiemme kanssa, sitten oli parit synttärit, kauniita ulkoiluilmoja ja ties vaikka mitä. Keskiviikkona lapsilla oli viimeinen koulupäivä ennen kevätlomaa.

Pohdimme kovasti kevätloman matkakohdetta. Lopulta päädyimme yhdistelmämatkaan, jonka ensimmäinen osa on Xi'an. Eihän voi sanoa asuneensa Kiinassa, jos ei ole käynyt Pekingissä ja Xi'anissa! Nyt oli siis jälkimmäisen vuoro.

Lensimme aamulennolla perjantaina Xi'aniin: Kentällä meitä odotti hyväksi havaitun matkatoimiston The China Guiden opas Peter. Halusimme taas oman oppaan, jonka johdolla kohteista saa niin paljon enemmän irti ilman, että kuitenkaan tarvitsee tallustaa ryhmän mukana.

Jokseenkin syömäkelvottoman lentokonesapuskan jälkeen heti reissumme aluksi syöty lounas maistui erityisen hyvältä. Lounaan jälkeen lähdimme katsastamaan terrakottaarmeijan -Xi'anin must-vierailukohteen.

Soturisairaalassa kootaan pirsteileista ehjiä sotureita.

Täytyy sanoa, että näky on melkoisen vaikuttava! Näitä Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangin hautaa yli kaksituhatta vuotta vartioineita sotureita on lähes 8000. Vain osa armeijasta on kaivettu esiin, sillä ilma on tuhonnut armeijan värityksen ja niitä halutaan suojella.

Aikaisemmin haudoissa oli ollut ihmisuhreja, mutta Kiinan väestö oli pienentynyt sotien takia uhkaavasti eikä ihmisiä haluttu uhrata hautaan. Siksi rakennettiin luonnollisen kokoisia soturihahmoja toimittamaan vartijoiden virkaa. No, muutama jalkavaimo ja palvelija päätettiin kuitenkin sentään uhrata.

Haudan löysi 1974 maanviljelijä Yang kaivaessaan kuivuuden kiusaamana kaivoa. 

Sittemmin mies on noussut paikalliseksi kuuluisuudeksi.

Uskomattomia yksityiskohtia on säilynyt yli 2000 vuotta!

Jokainen terrakottasotilas on yksilö; kahta samanlaista ei ole.

Terrakottasotilaiden jälkeen hyppäsimme auton kyytiin ja jatkoimme matkaa Banpo-museoon.

Matkalla saimme todeta, että liikenne täällä on vielä astetta Shanghaita vekkulimpaa...

6000 vuotta vanhan Banpo-kylän jäänteet

Banpo-museo on n. 6000 vuotta vanhan neoliittikauden kylän raunioiden yhteyteen perustettu museo. Ja ainakin näin perjantai-iltapäivällä paikka oli aivan hiljainen. Täällä kannattaa ehdottomasti olla oma opas, jotta museosta saa kunnolla irti. Peter-oppaamme tiesi valtavasti ja kertoi jännittäviä tarinoita.

Isommista lapsista erityisen jänniä olivat vanhat haudat, joissa luut olivat vielä tallella. Haudat osoittavat, että jo tuolloin uskottiin tuonpuoleiseen elämään: vainajille oli pakattu hautoihin mukaan monenlaista tarvekalua, kuten ruukkuja.

Haudattujen päät osoittivat aina samaan ilmansuuntaan ja kasvot kohti taivasta...

 ...paitsi tämän yhden epäonnisen (ks yllä), joka rötkötti viimeisellä leposijallaan vatsallaan ilman tuonpuoleisessa mahdollisesti tarvittavia välineitä. Oletetaan, että hänen sielunsa toivottiin lopettavan kiertokulkunsa esimerkiksi jonkin sairauden tai ikävän käytöksen takia.

Jotkut pääsivät viimeiselle matkalleen kaverin kanssa. Yllä olevassa kuvassa makoilevat noin 6000 vuotta vanhat siskokset.

Osa vainajista haudattiin kahdesti. Lihalla ei uskottu olevan merkitystä, mutta luissa asui "sielu". Niinpä muualle kuolleet saatettiin myöhemmin haudata uudestaan sopivalle paikalle. Tällöin kerättiin luut vanhasta haudasta ja haudattiin ne uudelleen.

Uudelleen haudattu vainaja.

Vainajista siirryimme hiukan iloisempiin tunnelmiin. Piipahdimme pikaisesti hotellillamme (Golden Flower by Shangri-La) vaihtamassa vaatteet ja lähdimme katsomaan Tang dynastian tanssiesitystä.

Ennen tanssiesitystä söimme dumpling illallisen. Valtava määrä erilaisia dumplingeja!

Osa dumplingeista oli tehty esimerkiksi eläimen tai kukan muotoon. Possua sisältävillä dumplingeilla oli silmät, kärsät ja pikkuruinen saparokin (ks. kuva yllä). Ankkadumplingit muistuttivat ankkaa.

Kun mahat oli ahdettu täyteen taikinapalluroita alkoi tanssiesitys.

Esitys oli korkeatasoinen. Upeita pukuja ja tansseja, hienoa ja hassuakin musiikkia.

Esitys loppui puolikymmenen aikaan, joten voitte uskoa, että koko joukkomme oli valmista kauraa pitkän päivän jäljiltä. Automatkalla saimme vielä ihastella kaupungin muurin valoja. Seuraavana päivänä pääsisimme tutustumaan siihen lähemmin.

Matkalla: Hangzhou

..

J ja Westlake/Hangzhou

.




Vanhempani saapuivat vieraiksi Shanghaihin lauantaina. Aamupäivä sujui perinteisin menoin eli brunssi meillä kotona ja teetätysreissu LuJiaBang Lun räätälimarkkinoille. Iltapäivällä olikin vuorossa uudenlaista ohjelmaa, sillä tiedossa oli minireissu Hangzhouhun.

Emme olleet varanneet etukäteen junalippuja, sillä junia menee usein -kuin lähijunia Suomessa konsanaan. Ja onneksi näin, sillä ilmeisesti hienon sään houkutteleminia koko kansa näytti lähteneen liikkeelle -autoilla. Niinpä matka kotoa Hongqiaon asemalle kesti paljon odotettua kauemmin, emmekä ehtineet alunperin tähtäämäämme junaan.

Saavuimme lopulta pimeän jo laskeuduttua Hangzhouhun. Asemalla meitä oli vastassa oppaamme joka johdatti meidät autolle ja sen kyydissä edelleen hotellille, Shangri-La Hangzhouhun. Hotelli sijaitsee upealla paikalla aivan Westlake -järven tuntumassa. Olimme varanneet huoneet järvinäkymin ja iltavalaistuna huoneen parvekkeelta ja ikkunoista aukeni satumaisen kauniit näkymät.

Koska oli jo varsin myöhä, söimme illallisen hotellilla ja painuimme pehkuihin.

Eivät olleet näkymät huonoja auringonnousunkaan aikaan!

Erinomaisen ja monipuolisen aamiaisen jälkeen tapasimme oppaan hotellin aulassa.

Hotelliaamiainen

 Pekingin hyvän opaskokemuksen perusteella halusimme Hangzhouhunkin privaattioppaan. Tällä tavalla reissusta saa niin paljon enemmän irti! Tälläkin kertaa bookkasimme opaspalvelut The China Guidelta.

Shangri Lan puisto

Lähdimme kierrokselle heti yhdeksältä aamulla. 

Sää oli kuitenkin jo lämmin ja takit sai sulloa reppuihin.

Shangri Lan puisto

Hotellilta oli vain muutaman minuutin kävely Westlake-järvelle.

Järven ympäristö oli värjäytynyt vaalean vihreäksi juuri lehteen puhjenneiden riippapajujen ansiosta.

Liikkeellä oli jo paljon ihmisiä, mutta ei tungokseksi asti. 

Myöhemmin lähtiessämme pois alkoi järvellä olla jo melkein tungosta, 

joten aikainen aamu oli viisas valinta.

Pienen kävelylenkin jälkeen hyppäsimme tällaiseen veneeseen, 

jonka kyydillä pääsimme ulapalle ihailemaan maisemia.

Shanghai on varsin lättänä kaupunki ja korkein nyppylä kohoaa vain noin 90 metriin. Sekin kaupungin laitamilla... Maisema näyttää heti paljon kiinnostavammalta, kun siinä on kukkuloita ja vuoria. Eivät tosin Hangzhounkaan nyppylät mitään korkeita ole; korkein huippu on noin 300 metrissä.

Hangzhoussakin kukkivat iki-ihanat magnoliat, 

joiden kuvat täyttävät juuri nyt SH:ssa asuvien Facebook-päivitykset.

Westlakelta siirryimme auton kyydillä Lingyin temppelille, joka on pitkän historian omaava, suuri temppeli. Sen puutarhan "lentävä huippu" (Flying Peak) ottaa tulijat vastaan kiviveistoksineen. Legenda kertoo, että Intiasta Kiinaan saapunut munkki Hui Li, joka perusti temppelin, uskoi kukkulan lentäneen Kiinaan Intiasta, sillä se muistutti erästä intialaista huippua. 

Kukkulan vanhat kiviveistokset joutuivat kulttuurivallankumouksen aikana osin tuhoamisvimman kohteeksi. Paikalliset opiskelijat kuitenkin kutsuivat Zhou Enlain apuun, joka sulki temppelin hetkeksi suojellakseen sen tuholta.

Ennen Maon kulttuurivallankumoustakin temppeli on kokenut kovia 

ja se on rakennettu uudestaan neljätoista kertaa sen 1600-vuotisen historian aikana. 

Sakyamuni Buddhan lähes 34 metrin korkuinen patsas on rukouksien kohteena.

Patsaan käden asento kertoo, että hän opettaa.

Valtava  patsasseinä on täynnä yksityiskohtia, 

jotka kertovat buddhalaisuudesta kiinnostuneen pojan matkalle annetuista tehtävistä.

A halusi osallistua seremonioihin.

Vierailimme myös "Viidensadan Arhatin salissa", jossa todellakin oli 500 erilaista, pronssista arhatti-patsasta, joista kukin painaa noin tonnin ja on 1.7 metriä pitkä. Alunpitäen Intiassa arhatteja sanottiin olevan vain 16, mutta Kiinassa kaikki on suurta... niinpä täällä niitä onkin 500.

Temppelivierailun jälkeen auto vei meidät vanhaan keskustaan lounaalle.

Kiinalaisen lounaan jälkeen vierailimme perinteisen kiinalaisen lääketieteen (TCM) museossa.

Vanhoja reseptejä

Museossa kaikki opastukset on kirjoitettu myös englanniksi, 

joten sinne olisi helppoa mennä ilman opastakin. 

Rakennus on historiallinen ja siellä on ollut apteekki jo 1800-luvulla.

Saimme kokeilla perinteisiä lääkkeenvalmistustekniikoita.

Rakennuksessa toimii edelleenkin TCM-apteekki, joka näytti olevan kovassa käytössä. 

Vieressä on kuulemma TCM-lääkäriasema, josta TCM-lääkereseptejä määrätään jos jonkinlaiseen vaivaan.

Monet lääkkeet nautitaan teen tapaan ja yksi pussi pitää sisällään yhden päivän annoksen.

Lääkkeet kuulemma määrätään yleensä viikon kuureina.

Ginseng-juurella on monenlaisia vaikutuksia.

Kävelimme vielä vanhalla kiinalaisostoskadulla ennen kuin oli aika lähteä kotiin.

Meillä ei tälläkään kertaa ollut lippuja etukäteen ja tällä kertaa se oli melkein ongelma: kaikki junat vanhalla asemalla olivat loppuunmyytyjä. Saimme kuitenkin uudelle asemalle liput 21:02 lähtevään junaan alunperin aiotun kello kuuden junan sijaan. Kotona väsynyt joukkiomme oli lopulta yhdentoista aikaan illalla.

Reissu oli kuitenkin onnistunut ja sää suosi meitä upeasti. 

Hangzhou vaikutti varsin viehättävältä kaupungilta!

..

Suljetaan ja avataan

Meille on huomenna tulossa vieraita, kun vanhempani ovat tulossa Suomesta vierailemaan. Niinpä aamupäivä ohjelmana meillä oli pienimmän kanssa leipomossa ja wetmarketissa käynti. Ilma oli todella keväinen, puoliauringossa mittari näyttää jo yli 18 astetta. Vain pieni tuulenvire viilensi ilmaa. Magnoliat, Shanghain tunnuspuu, kukkivat upeasti!

Kun saavuin Shangcheng Lun Wetmarketiin - paikkaan, josta ostan aina vihanneksia ja minulla on vakiomyyjät ja -hinnat  - huomasin todeksi ikävän huhun: paikkaa ollaan sulkemassa. Onhan täällä vihanneskauppoja, mutta tämä on se tuttu, jossa olen käynyt kohta kahden vuoden ajan. Olin aistivani ystävällisten hymyjen alla huolestuneita katseita.

Ainakin, jos asuintaloja revitään alas, asukkaille tarjotaan uudet kodit, jotka usein ovat laadultaan nykyaikaisia, toisin kuin ne alasrevityt. Kuitenkin omaan kotiin liittyy aina muistoja ja tunnearvoa. Lisäksi tarjottavat asunnot voivat olla hyvin kaukana, jolloin vaikkapa töihin kulkeminen voi olla todella hankalaa. Jos työpaikat revitään alas, en edes usko, että kaikki mitään korvauksia saavat menetetystä vuokrapaikasta.

Shanghai elää jatkuvasti muutoksessa paikkoja avataan ja suljetaan. Koskaan ei voi olla varma, onko tuttu liike enää seuraavana päivänä paikallaan. Virva kirjoitti aiheesta pysäyttävän postauksen. Kannattaa lukea.

Mutta kuten kirjoitin, toisia paikkoja suljetaan ja tosia avataan. Huomenna aivan tuohon kotimme viereen avataan uusi leipomo-kahvila La Parisienne. Kävin kurkistamassa aamuretkellämme, joko paikka on auki. Juuri parahiksi ihastuttava omistajatar ilmestyi paikalle ja kertoi, että huomenna on avajaiset!

Hän kutsui minut sisään katsomaan, vaikka heillä oli selvästi kova kiire! Hän lähti hakemaan maistiaisia keittiöstä ja minä näppäsin pari kuvaa työmaasta. Hyvältä näyttää! Lupasin tulla katsastamaan paikan heti avajaisten jälkeen.

La Parisienne
中国上海张杨路88弄 (靠近浦明路)
88 ZhangYang Lu, near Puming Lu (near Huang Pu River)

Naurua muskarissa

Alkuvuosi on ollut jotenkin kiireinen ja touhukas, emmekä ole juuri käyneet Jitterbugs-muskarissa F:n kanssa. Tänään kuitenkin lähdimme ja se oli hyvä se, sillä saimme oikein vapauttavat naurut!

Tunti oli juuri alkamassa, kun viime hetkillä sisään rynnisti eräs äiti ja asettautui pikaisesti piiriin istumaan. Kaikki muut katsoivat hiukan odottavasti äitiä, joka ei tuntunut huomaavan muiden ällistyneitä katseita. Lopulta joku rohkeni kysymään, että oliko hän kenties ottanut lasta lainkaan mukaan muskariin vai aikooko hän tällä kerralla osallistua lastenlaulutuokioon ihan vaan yksinään...

Äiti ponnahti pystyyn ja kiirehti takaisin käytävään rattaiden luo, josta kävi noutamassa myös pienen muskarilaisen mukaan piiriin. Koko muskariryhmä tämä lapsensa unohtanut äiti mukaan lukien rävähti nauramaan.

Välillä tuntuu, että oma muisti on hatara. Tuntuu ihan vapauttavalta huomata, että muillekin sattuu ja tapahtuu.