Matkalla: Terrakottasotilaita (Xi'an)

Olen ollut kovin kiireinen ja blogi jää kerta toisensa jälkeen kakkoseksi nukkumatille. Ensin vietimme viikkoa vanhempiemme kanssa, sitten oli parit synttärit, kauniita ulkoiluilmoja ja ties vaikka mitä. Keskiviikkona lapsilla oli viimeinen koulupäivä ennen kevätlomaa.

Pohdimme kovasti kevätloman matkakohdetta. Lopulta päädyimme yhdistelmämatkaan, jonka ensimmäinen osa on Xi'an. Eihän voi sanoa asuneensa Kiinassa, jos ei ole käynyt Pekingissä ja Xi'anissa! Nyt oli siis jälkimmäisen vuoro.

Lensimme aamulennolla perjantaina Xi'aniin: Kentällä meitä odotti hyväksi havaitun matkatoimiston The China Guiden opas Peter. Halusimme taas oman oppaan, jonka johdolla kohteista saa niin paljon enemmän irti ilman, että kuitenkaan tarvitsee tallustaa ryhmän mukana.

Jokseenkin syömäkelvottoman lentokonesapuskan jälkeen heti reissumme aluksi syöty lounas maistui erityisen hyvältä. Lounaan jälkeen lähdimme katsastamaan terrakottaarmeijan -Xi'anin must-vierailukohteen.

Soturisairaalassa kootaan pirsteileista ehjiä sotureita.

Täytyy sanoa, että näky on melkoisen vaikuttava! Näitä Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangin hautaa yli kaksituhatta vuotta vartioineita sotureita on lähes 8000. Vain osa armeijasta on kaivettu esiin, sillä ilma on tuhonnut armeijan värityksen ja niitä halutaan suojella.

Aikaisemmin haudoissa oli ollut ihmisuhreja, mutta Kiinan väestö oli pienentynyt sotien takia uhkaavasti eikä ihmisiä haluttu uhrata hautaan. Siksi rakennettiin luonnollisen kokoisia soturihahmoja toimittamaan vartijoiden virkaa. No, muutama jalkavaimo ja palvelija päätettiin kuitenkin sentään uhrata.

Haudan löysi 1974 maanviljelijä Yang kaivaessaan kuivuuden kiusaamana kaivoa. 

Sittemmin mies on noussut paikalliseksi kuuluisuudeksi.

Uskomattomia yksityiskohtia on säilynyt yli 2000 vuotta!

Jokainen terrakottasotilas on yksilö; kahta samanlaista ei ole.

Terrakottasotilaiden jälkeen hyppäsimme auton kyytiin ja jatkoimme matkaa Banpo-museoon.

Matkalla saimme todeta, että liikenne täällä on vielä astetta Shanghaita vekkulimpaa...

6000 vuotta vanhan Banpo-kylän jäänteet

Banpo-museo on n. 6000 vuotta vanhan neoliittikauden kylän raunioiden yhteyteen perustettu museo. Ja ainakin näin perjantai-iltapäivällä paikka oli aivan hiljainen. Täällä kannattaa ehdottomasti olla oma opas, jotta museosta saa kunnolla irti. Peter-oppaamme tiesi valtavasti ja kertoi jännittäviä tarinoita.

Isommista lapsista erityisen jänniä olivat vanhat haudat, joissa luut olivat vielä tallella. Haudat osoittavat, että jo tuolloin uskottiin tuonpuoleiseen elämään: vainajille oli pakattu hautoihin mukaan monenlaista tarvekalua, kuten ruukkuja.

Haudattujen päät osoittivat aina samaan ilmansuuntaan ja kasvot kohti taivasta...

 ...paitsi tämän yhden epäonnisen (ks yllä), joka rötkötti viimeisellä leposijallaan vatsallaan ilman tuonpuoleisessa mahdollisesti tarvittavia välineitä. Oletetaan, että hänen sielunsa toivottiin lopettavan kiertokulkunsa esimerkiksi jonkin sairauden tai ikävän käytöksen takia.

Jotkut pääsivät viimeiselle matkalleen kaverin kanssa. Yllä olevassa kuvassa makoilevat noin 6000 vuotta vanhat siskokset.

Osa vainajista haudattiin kahdesti. Lihalla ei uskottu olevan merkitystä, mutta luissa asui "sielu". Niinpä muualle kuolleet saatettiin myöhemmin haudata uudestaan sopivalle paikalle. Tällöin kerättiin luut vanhasta haudasta ja haudattiin ne uudelleen.

Uudelleen haudattu vainaja.

Vainajista siirryimme hiukan iloisempiin tunnelmiin. Piipahdimme pikaisesti hotellillamme (Golden Flower by Shangri-La) vaihtamassa vaatteet ja lähdimme katsomaan Tang dynastian tanssiesitystä.

Ennen tanssiesitystä söimme dumpling illallisen. Valtava määrä erilaisia dumplingeja!

Osa dumplingeista oli tehty esimerkiksi eläimen tai kukan muotoon. Possua sisältävillä dumplingeilla oli silmät, kärsät ja pikkuruinen saparokin (ks. kuva yllä). Ankkadumplingit muistuttivat ankkaa.

Kun mahat oli ahdettu täyteen taikinapalluroita alkoi tanssiesitys.

Esitys oli korkeatasoinen. Upeita pukuja ja tansseja, hienoa ja hassuakin musiikkia.

Esitys loppui puolikymmenen aikaan, joten voitte uskoa, että koko joukkomme oli valmista kauraa pitkän päivän jäljiltä. Automatkalla saimme vielä ihastella kaupungin muurin valoja. Seuraavana päivänä pääsisimme tutustumaan siihen lähemmin.