Tipunuha

Juuri kun Huang Pu -jokeen viskatut sianruhot alkoivat väistyä median keskipisteestä takavasemmalle, nousivat julkisuuteen Kiinassa havaitut lintuinfluenssatapaukset. Uuteen kolmesta eri influenssatyypistä todennäköisesti rakentuneeseen virusmuotoon on kiinassa virallisten tietojen mukaan menehtynyt alun toistakymmentä ihmistä. Sairastuneiden määrä on muutamissa kymmenissä.
 

Suomesta tänne kantautuu huolestuneita kyselyitä ja neuvoja. Miten siellä menee? Älkää syökö kanaa...
 

Täällä tämän kohun keskellä - Shanghai loistaa tautitapausten tilastokärjessä - arki on kuitenkin jatkunut kutakuinkin samanlaisena kuin aina ennenkin. Tai ei ihan. Heti tapausten tultua ilmi ilmoitettiin kansainvälisistä kouluista, että siipikarja ja kananmunat ovat joutuneet pannaan lounaslistoilta. Hätävarjeluna. Ayimme ei myöskään osta  näitä tuotteita. Viimeaikaisten kohujen seurauksena perheemme on vallan siirtynyt syömään mereneläviä - ainakin silloin, kun Ayi tekee ruuan.
 

Eilen kävin kaupassa. Sinne oli ilmestynyt kertakäyttöisiä käsipyyhkeitä ja käsidesiä asiakkaiden käyttöön. Australialainen naudanliha oli kadonnut hyllyistä parempiin suihin. Kanaa ei näkynyt, mutta possua olisi kyllä tarjolla. Vihannesten ja kalan hinta on noussut kovasti.
 

Keskustelua tämä myös jonkin verran aiheuttaa. Mutta yleisesti näyttää siltä, ettei täällä olla kovin huolestuneita tilanteesta. Ja meillä ulkomaalaisilla on sellainen paikallisia kohtaan epäreilu mahdollisuus kuin kotimaahan palaaminen, jos virus alkaisi tarttua ihmisestä toiseen.
 

Kiinakin näyttää petranneen tiedottamisessa; päivittäin päivitetään tautitilanne mediassa. Epäilyjä kuitenkin syntyy, sillä tuoreessa muistissa on Kiinasta Guangdongin maakunnasta vuonna 2003 liikkeelle lähtenyt SARS-epidemia, jota paikalliset viranomaiset pyrkivät aluksi peittelemään. Nyt on kuitenkin luvattu, että tiedotuslinja on avoin.
 

Huolestuttaako tilanne minua? Ei hirvittävästi. Mies vertasi tilannetta kotiympyröihin: tilanne vastaa väkilukuun suhteutettuna samaa kuin, että Ruotsissa olisi ollut yksi tapaus. Mediassa esitetyt tapaukset kertovat kuitenkin karua totuuttaan: Potilas X hakeutui hoitoon keskiviikkona... maanantaina hänet otettiin sairaalaan... tiistaina hän menehtyi. Entäpä jos potilas X olisi testattu jo tuolloin keskiviikkona ja hänelle olisi aloitettu antiviraalilääkitys. Ehkä uutinen olisikin jatkunut: ...ja tiistaina hänet kotiutettiin. Mielessä on myös se, että kun useimpia ihmisiä ei testata, taudin lievät muodot jäävät havaitsematta. Näin leviäminen ei ole tarkasti tiedossa ja toisaalta tauti ehkä vaikuttaa letaalimmalta kuin onkaan. On kuitenkin selvää, ettei mikään terveydenhuolto voisi selvitä tämän ihmismäärän testaamisesta. Se on silkka mahdottomuus.
 

Vaikka tämä tipunuha-aalto nyt kuolisi pois ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan, yksi ryhmä kärsii tästä vielä pitkään. Nimittäin siipikarjaa kasvattavat farmarit. Mediassa on näytetty kasvattajien epätoivoisia kasvoja, kun koko elinkeino teurastetaan silmien edessä. Luottamuksen palautuminen siipikarjan turvallisuuteen kestää; vie varmasti pitkään ennen kuin siipikarja palaa kiinalaiseen ruokapöytään. Shanghai Dailyssa mainittiin kyllä korvauksista kasvattajille, mutta erään paikallisen tuttavani mukaan korvaukset ovat käytännössä niin mitättömiä, että koko kasvattajan perhe saattaa menettää toimeentulonsa. Tämä puoli  unohtuu helposti kokonaan tässä keskustelussa.