Matkalla: Selviytymismatka Zhaoqing-Guangzhou-HongKong

Eilen meillä piti olla aikainen herätys, jotta ehtisimme Zhaoqingista Guangzhoun itäasemalle lähtevään junaan. Yöllä keskimmäinen aloitti oksentelun. Ja hän oksensi kymmenisen kertaa ja lopetti touhun vasta aamuyöllä. Hieno homma! Aamulla neiti vaikutti kuitenkin pirteältä, joten päätimme pysyä matka-aikataulussa. Tosin mies alkoi voida huonosti...

Hotellilta saimme kyydin Zhaoqingin asemalle. Matkalla kiinalainen periksiantamattomuus taas havaittiin, kun kaksi autoa halusi samalle kaistalle. Toinen niistä oli meidän automme. Sitten alettiin neuvotella keskellä katua, kuka korvaa pienen naarmun, joka tuli meidän automme peiliin. Minä huutelin jo kuskille, että Women hen mang, olemme kovin kiireisiä. Lopulta ehdimme asemalle ajoissa.

 

Asema oli aika kamala, mutta saimme liput junaan. Mies yritti sanoa, että haluamme kalliimmat liput, sillä hän on tottunut, että junissa on hyviä, kalliimpia istuimia. No ei saatu kalliimpia lippuja, myyjä ei näyttänyt ymmärtävän tätä hassua kysymystä...

Asemalla mies ja poika pääsivät myös tutustumaan assan vessaan. Ja on kuulkaa suomalainen assan vessa luksusta. Täällä oli kakkaoja; oja jonka yläpäästä valui vettä kakkaojan alamäkeen. Siihen sai sitten kyykistyä ojan äärelle ja toimittaa asiansa. Ja jos ei halua nähdä ylempänä kyykistelevien kakkojen valuvan jalkojesi välitse, kannattaa valita oma puoliavoin kakkakoppi ojan yläjuoksulla...

 

Juna oli kulahtanut ja ahdas. Ja lisäksi toimimme kanssamatkustajien viihteenä; meitä tuijotettiin häpeilemättä ja meitä tultiin oikein joukolla ihmettelemään. Myös henkilökunnan toimesta! Tästä joukosta kuitenkin löytyi englantia taitava konnari, jonka avulla saimme tietää oikean pysäkin. Niinpä, kuulutukset olivat kiinaksi...

Minä yritin keskittyä ohi vilahtaviin maisemiin: riisipeltoihin ja viljelysmaihin, vuoriin ja kyliin.

 Parin tunnin matkan jälkeen pääsimme Guangzhouhun, jossa saimme vain huomata, että kaikki päivän junat HongKongiin olivat täysin buukattuja... Jes, mitäs nyt. Minä lähdin viemään lapsia syömään ja mies lähti selvittämään, saisimmeko kyydin HK:iin. KFC:ssa ei jostain syystä tajuttu millään, mitä halusin tilata, vaikka käytin selkeää englantia, kiinaa ja osoitin kuvista. Silloin meni kuppi nurin ja jätin kassaneidit ja osittain kerätyt ruuat tiskille. Keräsin lapset ja soitin miehelle, että nyt meni hermo. Mies oli onneksi löytänyt matkatoimiston, josta järkättiin meille auto kuljettajineen.

Niin pääsimme lopulta HK:iin, jossa kirjoittauduimme sisään hotelliin huomataksemme vain, että huone haisee homeelle. Pieni keskustelu ja ystävällinen henkilökunta järjsti meille uuden huoneen.

Hotellimme on Kowloonissa, jonka ranta-alueelle lähdimme kävelemään illalla.

Huomatkaa alla pientä propagandaa tiettyä liikettä kohtaan...

Oman yhden illan analyysin perusteella HongKongissa on ihan yhtä ränsistyneitä paikkoja kuin Shanghaissa ja samanlaisia luksuskatuja. Shanghai on kyllä kauniimpi, sillä siellä on panostettu kaikkialla kukkiin ja katujen siisteyteen.

Kowloonin satama-alueella oli jonkin verran ärsyttävää kaupustelua. 

Omaleimaisuutensa kaupunkikuvaan antaa vuoristoisuus. 

Shanghai on esimerkiksi ihan tasainen pläntti.

HongKongin keskustan hieno kaupunkimaisema hohtaa Kowlooniin.

Kävimme illalla Lonely Planetin listalla olleessa italialaisessa Al Molo -ravintolassa. 

Ruoka oli ihan hyvää, mutta mielestäni hinta-laatusuhde ei kuitenkaan ollut mitenkään kehuttava. 

Illallisen jälkeen otimme taksin hotellille.

Nukkumaan mennessä alkoi minulla raju vatsatauti. Myös poika alkoi oksentaa. Heh, ihan kätevää, että tauti iskee illalla, niin ei päiväohjelma häriinny... Pojalla tauti oli helpompi, mutta oma versioni oli perheen rajuin. Onneksi nyt aamun sarastaessa se alkaa olla ohi. Aamiaisen päätin kuitenkin korvata huoneessa nautitulla appelsiinimehulla. Nyt sitten suunnitellaan tämän päivän ohjelmaa...